Itä-Zimbabwessa Mutaren kaupungissa Shamiso Marambanyika auttaa miesasiakasta valitsemaan farkut. Marambanyika on 38 ja kolmen lapsen äiti. Hän esittelee asiakkaalle Marks and Spencerin, paremmin M&S-nimellä tunnetun brittibrändin tuotteita.
– Voin antaa ne sinulle viidellä dollarilla, Marambanyika huutaa asiakkaalle, joka päätyy myöhemmin valitsemaan toiset housut.
Marambanyika myy käytettyjä vaatteita Sakubvassa, tiheästi asutussa mutarelaisessa lähiössä lähellä Mosambikin rajaa.
Marambanyikan brändituotteisiin kuuluu farkkuja ruotsalaiselta H&M:lta ja yhdysvaltalaisilta Levi’s ja Old -merkeiltä. Vaatteet ovat peräisin Britanniasta ja muualta, missä ne on hylätty, kuljetettu Afrikkaan ja salakuljetettu Zimbabween.
Vaatteet ovat halpoja. T-paitoja saa kolme yhdellä yhdysvaltain dollarilla. Siitä on seurannut ongelmia paitsi paikalliselle tekstiiliteollisuudelle, myös Afrikan luonnolle.
Buherasta kotoisin oleva Marambanyika menetti työpaikkansa 2023 ja ryhtyi myymään käytettyjä vaatteita. Hän maksaa kuljettajaksi kutsutulle välittäjälle 115 dollaria. Kuljettaja tuo farkut 45 kilon paaleissa mosambikilaisesta Beiran satamakaupungista.
– Hinta vaihtelee farkkujen laadun mukaan. Paaliin mahtuu noin sata paria, ja niiden myyminen kestää pari viikkoa. Voittoa teen 55 dollaria paalista, hän kertoo. Paikallisille viranomaisille hän sanoo maksavansa 22 dollaria kuukaudessa.
Paikalliset valmistajat ja jälleenmyyjät syrjäytetään
Muutamat brittien siirtomaa-ajan jäljiltä jäänet yhtiöt ovat vaikeuksissa sekä kierrätysvaatteiden että Zimbabwen kehnon talouden vuoksi.
Vuonna 1957 perustettu muotikauppaketju Truworths Zimbabwe vähensi toimintojaan 1990-luvun lopulla sulkemalla joka kolmannen 101 liikkeestään. Kustannuksia leikatakseen se vähensi työvoimaa myös tuotantoyksiköstä Hararesta. Seuraavaksi yhtiö ajautui maksukyvyttömäksi ja myytiin lopulta yhdellä dollarilla. Zimbabwen pörssistä se poistettiin heinäkuussa 2025.
Virallinen vaatetusbisnes ei kykene kilpailemaan tuhansien salakuljetettuja kierrätysvaatteita torilla, teiden varsilla tai auton takaluukusta myyvien kauppiaiden kanssa.
Sakubvan torilla myyntikojuja on yli tuhat, joissa jokaisessa kovaa kailottava myyjä yrittää houkutella ostajia. Mutaren keskustassa kauppiaat maksavat kuusi dollaria päivässä saadakseen myydä käytettyjä vaatteita viikonloppuisin. Toisin kuin Truworths, joka maksoi veroja ja jonka oli pakko ottaa vastaan epävakaata paikallista valuuttaa, katukauppiaat käyttävät vain dollareita eivätkä maksa veroja.
Hararelainen vaatesuunnittelija ja -valmistaja Anesu Mugabe kertoo, että paikallisten valmistajien on usein mahdotonta kilpailla puoli-ilmaisten kierrätysvaatteiden kanssa. Kaupassa pari farkkuja maksaa 20 dollaria, mutta kierrätetyt voi saada parilla taalalla.
– Myyntimme on laskenut huomattavasti, mikä on pakottanut vähentämään tuotantoa tai jopa sulkemaan kokonaan, sanoo Mugabe. Hän koettaa selviytyä myymällä tuotteitaan yrityksille.
”Se, mitä nyt tapahtuu, ei ole kierrätystä”
Halvat kierrätysvaatteet roskaavat Afrikkaa Keniasta Nigeriaan, kertoo 2023 julkaistu Trashion: The Stealth Export of Waste Plastic Clothes to Kenya -raportti.
Kierrätysfirmat väittävät toimintansa vähentävän globaalin etelän jätemäärää, mutta ympäristöasiantuntijat sanovat asian olevan päinvastoin. Tutkimukset osoittavat, että Keniassa kierrätysvaatteita dumpataan jokiin ja kaatopaikoille.
– Se, mitä nyt tapahtuu, ei ole kierrätystä, vaan pohjoisen käytettyjen vaatteiden tunkemista tänne, toteaa Green Governancen toiminnanjohtaja Nyasha Mpahlo.
– Ikävä kyllä käytettyjen vaatteiden hävittämiseksi ei ole mekanismia. Ne kasautuvat kaatopaikoille lisäten ilmasto-ongelmia.
Zimbabwen ympäristöviraston ympäristökasvatus- ja viestintäpäällikkö Amkela Sidangen mukaan Zimbabwessa tekstiilijätettä syntyy hyvin vähän, noin seitsemän prosenttia kaikesta vuosittain kertyvästä jätteestä.
– Tutkimus osoittaa tekstiilijätettä tulevan eri lähteistä, enimmäkseen teollisuudesta, eikä mikään osoita kierrätysvaatteisiin, hän sanoo viitaten Solid Waste -tutkimukseen vuodelta 2023.
Ruanda kielsi kierrätysvaatteiden kaupan vuonna 2016 tekstiiliteollisuutensa suojelemiseksi. Zimbabwe teki niin jo 2015, mutta muutti strategiansa tuontimaksujen perimiseksi 2017. Mikään ei kuitenkaan ole hillinnyt kierrätysvaatteiden salakuljetusta.
Paikalliset tekstiiliyrittäjät vaativat hallitusta kieltämään käytettyjen vaatteiden tuonnin ja laskemaan paikallisten valmistajien veroja teollisuuden tukemiseksi. Elokuussa ministeri Daniel Garwe kehotti paikallisviranomaisia panemaan toimeen kierrätysvaatteiden kiellon, mutta kauppiaat eivät piitanneet siitä.
Marambanyika sanoo, että jos hän joutuu maksamaan tullia ja muita veroja, hän jättää bisneksen.
– Ruokin poikani ja kaksi tytärtäni ja maksan koulumaksut liiketoimintani tuloilla. Minulla ei ole varaa rangaistusveroihin, hän sanoo.
– Jos niin käy, suljen yrityksen ja palaan kotikylääni asumaan.
uutiskirje 
