Kari Kinnunen on vittumainen mies. Hän on myynyt rakennusyrityksensä Lappeenrannassa ja palannut kotiseudulleen Rautjärvelle nauttimaan työnsä hedelmistä. Enää pitää kaataa metsää ja sitten hän tuhlaisi omaisuutensa niin, että kenellekään ei jää mitään.
Ympäristötarkastaja kuitenkin estää hakkuun, koska metsälammessa elää harvinainen rupilisko. Kari määrää silti koneet töihin. Lammesta kaivetaan oja läheiseen järveen, jotta se tyhjenee. Virtaukset pääsevät valloilleen, vesimassat aiheuttavat katastrofin. Mutta lampi tyhjenee, ja sen pohjalta paljastuu kahden pakkausmuoviin kiedotun naisen ruumiit.
Kari itse saa sydäninfarktin. Sen seurauksena hän menettää puhekykynsä. Koko omaisuuskin menee vesikatastrofin aiheuttamiin korvauksiin.
Joona Keskitalo menee suoraan asiaan vuoden toisessa jännityskirjassaan Järvi, joka murtui. Edellisen ilmestymisestä ei ole puoltakaan vuotta. Lappilainen murhakaruselli Tunturi, joka ulvoi ilmestyi kesäkuussa.
Paikallislehti Kaakon Sanomien omistaja ja päätoimittaja Risto Kukkola päättää ottaa kaiken irti valtakunnallista huomiota saaneesta murhatapauksesta. Hän on ottanut lehdessään asiantuntijan roolin ja esittelee omia teorioitaan sarjamurhaajasta.
Lehti saa näkyvyyttä, ja Kukkola nimettömän kirjeen murhaajalta. Sen julkaiseminen lisää hänen ja Kaakon Sanomien näkyvyyttä vielä lisää. Lehden toimittaja ja Kukkolan rakastajatar Anna Vainikka osallistuu vastahakoisesti päätoimittajan mediaoperaatioihin.
Keskitalo vie lukijan rivakasti murhakaruselliin, sen ratkaisuyrityksiin ja oudosti käyttäytyviin tyyppeihin. Oudosti käyttäytyviin voidaan varmasti laskea myös Kari Kinnuseen ystävällisesti ja auttavaisesti suhtautuvat kanssarautjärveläiset, vaikka Kari on aina halveksinut heitä ja antanut sen myös näkyä.
Kaikkein oudoimmin käyttäydytään Annan kotitalossa, jossa asuvat hänen lisäkseen aviomies Sami ja pelimaailmaan juuttunut aikuinen poika Eetu. He molemmat käyvät töissä Simpeleen tehtaalla.
Kesäkuussa ilmestynyt Tunturi, joka ulvoi oli hersyvän humoristinen tarina nuoresta naisesta Janita Topparista, armottomasta sekoilijasta, joka jollain ihmeen kaupalla putosi aina jaloilleen.
Järvi, joka murtui on sitä ja sarjan muita aiempia osia synkempi. Musta huumori on nyt kiven alla. Murhien selvittelyssä erikoisen liittolaisuuden Kari Kinnusen kanssa muodostava Anna ajautuu sekopäisyyden syövereihin, kun koko lähipiiri kotona ja toimituksessa käyttäytyy niin kummallisesti.
Loppupuolella teos alkaa kallistua kauhuromaanin puolelle, kun vuosikymmenten takaisiin tapahtumiin pohjautuvat murhat aukeavat lukijalle.
Herkullisen alun jälkeen Järvi, joka murtui tuntuu sarjan edellisiin osiin verrattuna jotenkin pihtisynnytetyltä tapaukselta. Tutun lennokkuuden sijaan siinä on yllättävän paljon puhkiselittämistä ja hidasta käyntiä. Murhaajan kehityskertomus vaikuttaa tällaisenkin tarinan puitteissa kaukaa haetulta.
Edellä sanotun voi nähdä myös Takamailla-sarjan vahvuutena. Kirjat eroavat suuresti toisistaan, niillä on keskenään eri rytmi ja huumorin aste vaihtelee. Vaikka kyseessä on sarja, se ei maistu sarjatyöltä.
Neljästä osasta parhaana pidän kesällä ilmestynyttä kirjaa ,Tunturi joka ulvoi. Seuraavaksi Keskitalo vie meidän lakeudelle ensi keväänä.
Joona Keskitalo: Järvi, joka murtui. 284 sivua, Bazar.
uutiskirje 