2020-luvun Euroopassa enemmän ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutos vaatii kiireellisiä poliittisia toimia. Ilmastokriisi tunnustetaan laajalti suureksi uhkaksi koko ihmiskunnalle.
Tämä ei kuitenkaan merkitse vielä itsessään voittoa, vaan edistyksellisillä kampanjoilla voidaan edistää myös yhteiskunnallista epätasa-arvoa ja sortoa, arvioi rasismin vastainen poliittinen kouluttaja ja vapaa kirjoittaja Hilary A. Moore, jonka kirjoittama raportti julkaistiin suomeksi tammikuussa.
Palava maailma, muuttuva Eurooppa -raportissa Moore kirjoittaa, että ympäristökatastrofista huolissaan olevat ihmiset voivat olla vaarallisen vastaanottavaisia rasistisille, ksenofobisille ja jopa fasistisille tavoille hoitaa ilmastokriisiä – erityisesti tilanteessa, jossa äärioikeistolaiset ja populistiset toimijat ympäri Eurooppaa nousevat useammin ja useammin asemiin, joissa heillä on merkittävää poliittista valtaa; tämä on myös lisännyt rohkeutta rasistiseen väkivaltaan kaduilla.
”Ajattelen, että on ratkaisuja ja liikkeitä, ja tapoja järjestää alueita tai pienempiä yhteisöjä, jotka ovat tietenkin paljon kestävämpiä”
Moore kertoo esimerkkinä puheen liikakansoituksesta ilmastonmuutoksen juurisyynä.
– On hyvin poliittinen päätös siirtää keskustelu liikakansoitukseen, ja lopulta se päätös jättää valtasuhteet sellaisiksi kuin ne ovat nyt, Moore sanoo.
On puhuttava juurisyistä ja kysyttävä oikeita kysymyksiä
KU haastatteli Moorea tammikuussa, kun hän oli Helsingissä puhumassa raportin julkaisutilaisuudessa.
– Jos halutaan puhua ilmastokriisin aidoista juurisyistä, on puhuttava luonnonvarojen hyväksikäytöstä. On puhuttava valkoisesta ylivallasta ja kolonisaatiosta. Silloin on puhuttava myös korvauksista. Silloin puhumme jo hyvin erilaisista ongelmista ja hyvin erilaisista ratkaisuista!
Mooren mukaan liikakansoituspuheessa jätetään täysin huomiotta suuryhtiöt ja niiden keräämät voitot, luonnonvarabisnes ja fossiiliset polttoaineet.
– Silloin tuijotetaan vain yksilöiden käyttäytymistä ja resursseja. Se taas menee hyvin matemaattiseksi, mikä on epäinhimillistä, Moore sanoo.
Mooren mukaan radikaalioikeisto etsii syntipukkeja puhuessaan ympäristöstä ja ilmastosta.
–Ja se on helppo ratkaisu, koska silloin esitetään hyvin heikkoja kysymyksiä. Oikeastaan pitäisi vastata täysin erilaisiin kysymyksiin ja kehittää erilaisia ratkaisuja. Kuitenkin liikakansoituksesta puhuminen on pohjimmiltaan puhetta matematiikasta, mikä menee helposti rasistiseksi. Silloin puhutaan jo siitä, ketkä saavat elää ja ketkä joutuvat kuolemaan, Moore sanoo.
Ilmastosiirtymä on väistämätön, oikeudenmukaisuus ei
Hilary A. Moore tarjoaa raportissaan myös konkreettisia ratkaisuja ilmastokeskustelun ohjaamiseen pois radikaalioikeistoa suosivista teemoista.
“Järjestäytyminen ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta edellyttää, että meidän täytyy ilmaista selkeästi, millaisen yhteiskunnan lopulta haluamme – millaisen talouden me haluamme, millaista työtä me haluamme, millaisia me haluamme ihmisten välisten suhteiden olevan, miten me käsittelemme konflikteja ja vahinkoa aiheuttavia asioita, millainen elämänlaatu ihmisillä tulisi olla.
Jos me emme aseta näitä vastauksia toimintamme keskiöön, kuka tahansa voi omia liikkeidemme ekologiset elementit”, Moore kirjoittaa.
– Ajattelen, että on ratkaisuja ja liikkeitä, ja tapoja järjestää alueita tai pienempiä yhteisöjä, jotka ovat tietenkin paljon kestävämpiä, Moore avaa KU:lle haastattelussa.
– Usein ne ratkaisut löytyvät niistä paikoista, joita käytetään nyt hyväksi. Meidän päässämme on paljon opittavaa siitä, kuinka ilmastosiirtymä pitäisi tehdä.
Ilmastoliikkeiden on oltava rohkeampia
Hilary A. Moore itse korostaa sitä, että ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta kamppailevien liikkeiden on oltava tarkempia kielessään.
– Ajattelen, että tämä on poliittinen hetki, jossa meidän on oltava hieman rohkeampia. Meillä on samanaikaisesti lyhyt ekologinen aikajana ja sota Euroopassa, Moore sanoo.
– Meidän on oltava parempia sanoittamaan ne muutokset ja se siirtymä, jota tarvitsemme. Muutoksen on tapahduttava niin, että siinä on mukana suuria ihmisjoukkoja, eikä sitä voi jättää muutamien poliitikkojen tai muutamien tutkijoiden tai edes kansanliikkeiden säädeltäväksi.
Moore katsookin, että ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta kamppailevien liikkeiden on kyettävä olemaan yhtä aikaa inklusiivisia ja saatava mukaan mahdollisimman paljon ihmisiä erilaisista taustoista, mutta samalla liikkeiden on vedettävä selkeät rajat rasismia ja ksenofobiaa vastaan.
Palava maailma, muuttuva Eurooppa: kuinka rasistinen oikeisto hyväksikäyttää ilmastokriisiä ja mitä voimme asialle tehdä -julkaisu on alun perin ilmestynyt saksaksi ja englanniksi Rosa Luxemburg -säätiön kustantamana.
Vasemmistofoorumi ja KSL-opintokeskus julkaisivat raportin suomeksi tammikuussa 2023. Käännöksen on tehnyt Ari Slioor. Suomalaisessa painoksessa on mukana myös Suomen tilannetta käsittelevä osuus otsikolla Millaista on suomalaisen radikaalioikeiston ilmastopolitiikka? Analyysi perussuomalaisten vihreästä nationalismista, jonka on kirjoittanut Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori Tero Toivanen.
uutiskirje 