Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreen raportin sanoma ei varsinaisesti yllättänyt. Olemme tuhon tiellä ja viimeinen hetki kääntää kelkka on nyt, kun on vielä lunta.
Mutta eikö tämä maailmanlopun maalailu turruta? Vuoden 2018 raportin sanoma oli pitkälti sama – loppu on lähellä, jos ei jotain tehdä ja pian – joten monen voi olla vaikea uskoa, että nyt viiden vuoden päästä on jälleen juuri se viimeinen hetki.
Moni asia on kuitenkin mennyt huonompaan jo näiden viiden vuoden aikana, ja silloiset kauhukuvat ovat osoittautuneet optimistisiksi. Jo nyt on paljon vähemmän, mitä pelastaa. Mutta omankin lajimme on vielä mahdollista selvitä – tosin vain, jos toteutamme välittömästi niin suuret päästöleikkaukset, ettei mitään sen suuntaistakaan ole vielä tehty. Nykyisellä menolla toiveikkuuteen ei ole syytä.
Ei se ole mikään ihmisen ulkopuolinen abstrakti maisema, joka kärsii. Me olemme osa sitä, ja siitä riippuvaista on happi jota hengitämme, ja vesi, josta suurelta osin itsekin koostumme. Minkä ihminen tekee luonnolle, sen hän tekee myös itselleen: täytti muovilla ensin meret, ja nyt sitä virtaa jo hänen suonissaan.
Kasvupakolle perustuva talousjärjestelmä on varsin nuori tulokas.
Ilmaston lämpeneminen on yhä mahdollista pysäyttää kahden asteen kieppeille, joka on sekin vaarallinen, muttei vielä totaalinen tuomiopäivän taso. Suomessa sekin tarkoittaa neljän asteen lämpenemistä, talvella jopa kahdeksan, koska arktisilla alueilla vaikutukset ovat rajummat. Kuten sanottua, tämäkin tavoite vaatii todella kovia päästövähennyksiä.
Nykyiset toimet ja tavoitteet eivät riitä. Tarvitaan kunnianhimoisempia tavoitteita ja ennen muuta toimia.
Ilmastotavoitteita ja -toimia ajatellaan usein yksilöiden kautta. Kulutusvalinnat eivät ole merkityksettömiä, mutta tuotannon tapa on se, mikä ratkaisee. Teollisuus on pakotettava muuttumaan, kuten ympäristötutkija ja filosofi Ville Lähde toteaa
Onhan se myös huikea mahdollisuus, tehdä asioita järkevämmin, kestävämmin ja niiden itsensä vuoksi. Niin, että voidaan katsoa sata tai tuhat vuotta eteenpäin, ei vain seuraavaa kvartaalia. On myös päivänselvää, että kaikkia tällainen tavoite ei miellytä.
Hyvä uutinen IPCC:n raportissa on se, että paljon on tehtävissä. Huono on se, että on tehtävä välittömästi. Huono siksi, että ainakaan toistaiseksi ei ole tehty vielä juuri mitään.
Kysymys, jonka ympärillä kierrellään kuin kissa kuuman puuron, liittyy talousjärjestelmäämme. Kapitalismi vaatii jatkuvaa talouskasvua, ja siksi talouskasvua kannattavat kaikki. Ikävä kyllä vihreä kasvu on pelkkä kaunis satu: kapitalismin päiväunen jatko kuola poskella sen jälkeen, kun herätyskello on jo soinut.
Talouskasvua ei ole onnistuttu kytkemään irti päästöistä, jos ulkoisvaikutukset huomioidaan. Sellaisesta ei ole edes viitteitä missään vakavasti otettavissa tutkimuksessa. Osittain ja alueellisesti näin voi tapahtua, mutta ainoassa mielekkäässä mittakaavassa – globaalissa – ei. Suomen päästöt eivät sillä häviä, että ne ulkoistetaan Kiinaan. Tehokkaammat tekniset ratkaisut myös lisäävät aina kulutusta ja sen kautta päästöjä.
Kasvun ja päästöjen irtikytkentä on pelkkä hurskas fantasia.
Toki energiatehokkuuttakin tarvitaan, kuten tarvitaan myös puhtaampaa teknologiaa ja muutoksia elämäntavoissa, mutta yksin ne eivät riitä. On muutettava tuotannon tapoja ja talousjärjestelmää, oltava ottamatta irti kaikkea, mitä saa, on sitouduttava kohtuuteen. Se on kapitalismille ja sen suurimmille hyötyjille täydellisen vieras ajatus.
Talouskasvun ja päästöjen irtikytkentä on vain hurskas fantasia. Todellisuuspakoisuudessaan se vastaa täysin valtiokommunistien fantasiaa ”sitten täydellisessä sosialismissa (ei olisi tätäkään ongelmaa)”, paitsi että fantasia on kapitalistinen. Hyvinvoinnin ja talouden nollakasvun tai jopa -laskun yhdistelmä sen sijaan ei ole lainkaan yhtä mahdoton. Kasvupakolle perustuva talousjärjestelmä on varsin nuori tulokas.
Vaalikoneissa, -tenteissä ja -paneeleissa kysymättä jää se suurin kohtalonkysymys: mitä teillä on tarjota tämän infantiilin fantasian tilalle? Voisimmeko keskittyä konkreettisiin asioihin?
uutiskirje 
