– Minulle vaalituloksesta nyt käytävä keskustelu näyttäytyy jatkumona niille keskusteluille, joita olen seurannut sen 20 vuoden ajan, minkä olen puolueessa toiminut, sanoo JHL:n toimialajohtaja Saila Ruuth.
Ruuth on toiminut aikaisemmin muun muassa sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkisen valtiosihteerinä ja työskennellyt Teollisuusliitossa työympäristö- ja sosiaaliasiantuntijana.
Hän toteaa, että puolueessa vanhan rinnalle on noussut ja nostettu uutta, mutta ”muutoksen tuoksinassa ollaan vähällä menettää se vanha”. Uusiksi asioiksi vasemmistolaisessa liikkeessä Ruuth nostaa ympäristö- ja ilmastokysymykset, muuttuneen talous- ja elinkeinopolitiikan, suhtautumisen ay-liikkeeseen sekä tavan puhua.
”Ei tasa-arvoa voi olla vähän tai sopivasti.”
Ilmastopuhe voi loukata tunnetasolla
Keskustelu ympäristö- ilmastopolitiikasta on ollut aivan vasemmistoliiton ytimessä koko Saila Ruuthin toiminta-ajan.
– Aiemmin keskiössä olivat yksilöiden elintavat, kuten väännöt kokoustarjoilujen kinkku- ja juustoleivistä, Ruuth sanoo.
Ilmastokriisin ja luontokadon pahentuessa sekä ympäristö- ja ilmastopolitiikan sisältöjen tullessa puolueessa paremmin hallituiksi keskustelu on edennyt isoihin kysymyksiin eli liikenteeseen, energian- ja ruoantuotantoon sekä teollisuuden tuotantotapoihin ja tuotteisiin.
Ruuthin mukaan ilmasto ja ympäristö ovat sinällään on aivan oikeutetusti isoimpia teemoja.
– Ei ole vakavampaa asiaa kuin se, säilyykö maapallo elinkelpoisena. Tai mitä tapahtuu, jos ja kun tilanne menee vielä huonommaksi.
Ruuth kuitenkin varoittaa, että asiaan perehtymättömän näkökulmasta viesti on selvä: ”se, miten olet tottunut elämään, ei voi jatkua”. Ruuthin mielestä viestiin sisältyy myös ilmeinen ongelma.
– Se loukkaa tunnetasolla, kun sanotaan, että se, miten elät ja mihin olet tottunut, on väärin ja haitallista. Kun sanomme, että ilmastotoimiin on panostettava lisää, osa meidän potentiaalisista kannattajistamme kuulee, että maapallo on pelastettava, ja toinen osa kuulee, että minulta viedään työpaikka ja kaikesta tulee vielä kalliimpaa, Ruuth kuvailee.
Viimeisten 20 vuoden ajan maailmalla ja Suomessa on käyty monenlaisia keskusteluja ihmisoikeuksista, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. On käyty esimerkiksi MeToo-keskustelua, vaadittu turvallista tilaa ja puhuttu sukupuolen moninaisuudesta.
Ruuthin mukaan myös näihin keskusteluihin sisältyy viesti, että se, miten on tottunut puhumaan, käyttäytymään ja ajattelemaan, onkin väärin.
– On tismalleen oikein vaatia tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta, Ruuth jyrähtää.
– Ne ovat luonteeltaan asioita, joita ei ole ennen kuin ne ovat kaikilla. Ei tasa-arvoa voi olla vähän tai sopivasti. Samalla täytyy kuitenkin ymmärtää, että kun tasa-arvoa edistetään, ravistellaan varsin perustavanlaatuisia ajatusmalleja eikä se ole mukavaa.
Ruuth teroittaa, että kun ihminen on kuullut, että oma työpaikka saastuttaa, autolla ei saa ajaa, lihaa ei saa syödä, sukupuoli on ilmoitusasia, ja samaan aikaan Putin hyökkää naapurimaahansa eivätkä rahat meinaa riittää sähkölaskuun ja ruokaan, niin ”siinä on kerralla aika paljon”.
– Saatan ymmärtää, että houkuttaa sanoa, että vähän rauhallisemminkin voi torjua ilmastonmuutosta, tai ettei oikein ymmärrys riitä vaikkapa eläinten perusoikeuksista käytyyn keskusteluun.
Talous- ja elinkeinopolitiikkaan selkeyttä
Vaikka vasemmistoliiton osaaminen talouspolitiikassa on JHL:n toimialajohtajan mukaan lisääntynyt älyttömästi, istuu leimakirveellä lyöty maine vasemmistoliitosta taloudesta ymmärtämättömänä puolueena silti tiukassa.
”Ei ole vakavampaa asiaa kuin se, säilyykö maapallo elinkelpoisena.”
– Paradoksaalisesti näissä vaaleissa emme kuitenkaan jääneet yksin leikkauksia vastustavan viestimme kanssa, kun demarit tulivat vahvasti samalle linjalle. Samanaikaisesti se saattoi helpottaa demareiden äänestämistä meidän sijaamme, Ruuth pohtii.
Hänen näkemyksensä mukaan vasemmistoliiton ilmatila kaventui ja puolueen ero SDP:hen hämärtyi.
– Nähtäväksi jää, säilyykö demareiden leikkauksia vastustava ja oikeudenmukaista veropolitiikkaa vaativa linja myös mahdollisessa tulevassa hallitusvastuussa.
Ruuth arvioi, että halutessaan vasemmistoliittolaiset voivat varmasti vielä parantaa juoksuaan myös talous- ja työllisyysteemoissa.
– Yksi asia, josta emme ehkä viestineet riittävästi, on se, minne ja millä keinoin uskomme uusien työpaikkojen syntyvän. Sanoimme, että työllisyyttä pitää nostaa, mutta ei ole aivan selvää, miten se tapahtuu.
Ruuth havainnollistaa, että työpaikkojen sanotaan usein syntyvän etenkin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
– Kun samalla näkemys on, että vasemmistoliitto olisi yrittäjävihamielinen puolue, niin yhtälö on huono.
– Edelleen sanomme, että talouskasvua pitää vahvistaa, mutta herää kysymys, että eikö se ole ristiriidassa ympäristö- ja ilmastoviestimme kanssa. Ei siitä niin hirveän montaa vuotta ole, kun käytiin vielä keskustelua siitä, että kestävää kasvua ei ole olemassakaan vaan kaikki kasvu perustuu kestämättömään ympäristön hyväksikäyttöön, Ruuth muistuttaa.
Vasemmistolaisten pitää siis pystyä vastaamaan kysymykseen siitä, onko kestävää kasvua sittenkin olemassa.
Duunarit, miehet ja duunarimiehet
Saila Ruuth muistelee, että 2000-luvun alkupuolella oli joissain piireissä sanonta, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä on enemmän Matti-nimisiä miehiä kuin naisia.
– Se oli inasen liioittelua, mutta kuvasti silloin vallinnutta tismalleen päinvastaista ongelmaa, mikä nyt on käsillä.
Ruuth kertoo itsekin olleensa tekemässä määrätietoista työtä sen hyväksi, että puolueessa tunnistettaisiin, miten tärkeää on, että on myös naisia ehdokkaina, toimijoina ja kasvoina, sekä sen puolesta, että sukupuolen merkitys yhteiskunnassa ylipäätään ymmärrettäisiin ja tehtäisiin feminististä eli tasa-arvoa edistävää politiikkaa.
– Työ sukupuolijaon tasapainottamiseksi on tehty kertaalleen yhteen suuntaan, joten se on tehtävissä myös toiseen suuntaan, mutta tällä kertaa yrittäkäämme pysähtyä tasapainoiseen tilaan, Ruuth sanoo.
2000-luvulla on käyty paljon keskustelua työn ja tuotannon muutoksesta myös ammattiyhdistysliikkeen toimijoiden kanssa.
– Monet niistä keskusteluista jättivät sen fiiliksen, että ay-liike ei ole yhteiskunnan edistyksellisin muutosvoima, vaan ennemminkin säilyttävä ja jopa kykenemätön tunnistamaan muutosta ja reagoimaan siihen.
– 2000-luvun alkupuolella käytiin keskustelua esimerkiksi ”paskaduuneista” ja prekariaatista. Siinä ei totisesti ollut helppoa löytää yhteistä säveltä työn muutosta korostaneiden tutkijoiden ja aktivistien sekä ay-liikkeen aktiivien kesken, Ruuth muistelee.
Tuoreempi esimerkki on reagointi ilmastonmuutokseen, jonka suhteen elinkeinoelämä porhalsi jo vuosia sitten kilometrien päässä, kun ay-liikkeessä vielä haikailtiin vanhojen tuotantotapojen säilyttämisen perään peläten, että muutos vie työpaikat.
– Rehellisyyden nimissä on tietenkin sanottava, että jotkin työpaikat se viekin, mutta uusia on näköpiirissä.
Ruuth arvioi, että kaikista samanaikaisista virtauksista – työn ja sen merkityksen muutos, ympäristön nouseminen vahvaksi prioriteetiksi, naisten ja sukupuolen esiin nostaminen, kannatuksen suurempi kerääminen akateemisista ja kaupunkilaisista ympyröistä – vaikuttaa seuraavan se, että ennen kaikkea miesvaltainen duunarijengi ei tunnu löytävän paikkaansa vasemmistoliitossa.
– Miehiä toki on muuallakin kuin työntekijäaloilla, mutta työväenpuolueen ei ole syytä sulkea ulos työläisiä. Ei miehiä, naisia eikä muitakaan sukupuolia. Ja toki toivoisin keskusteluun mukaan duunarimiestenkin puheenvuoroja, jottei tulisi puhuttua kenenkään puolesta tai vedettyä ihan mutulla, Ruuth sanoo.
Tärkeää on myös se, miten puhutaan
Myös puhe puheesta on ollut agendalla koko sen ajan, minkä Ruuth on itsekin puolueessa ollut.
– Muun muassa Paavo Arhinmäkeä on kehuttu siitä, että hän osaa kärjistää ja yksinkertaistaa kivasti viestejään. Toki olen samaa mieltä siitä, että sopivasti populistinen ilmaisu kannattaa, mutta varsinaisen populismin, eli vaikeiden asioiden epärehellisen yksinkertaistamisen kanssa on minkä tahansa asiapuolueen vaikea pärjätä.
Ruuth sanoo viime aikoina on kiinnitetyn huomiota siihen, että vasemmistossa käydään keskusteluja tavalla, jota kaikki eivät ymmärrä.
– Kritiikissä on totuuden siemen. Useimpia asioita voi sanoa hankalasti tai vähän helpommin, Ruuth sanoo ja antaa esimerkin.
– Voi sanoa, että toksinen maskuliinisuus aiheuttaa perheyhteisöissä keskinäistä vieraantumista. Tai voi sanoa, että on haitaksi sekä lapsille että vanhemmille, jos tunteita ei osata näyttää eivätkä isät käytä yhtään perhevapaitaan.
Vaikea kieli ei myöskään päde vain akateemiseen keskusteluun, vaan hepreaa voi olla myös esimerkiksi ay-väen kieli. Puhe työmarkkinajärjestelmästä, sopimusyhteiskunnasta, yleissitovuudesta, järjestöllisistä toimista, perälaudoista ja neuvottelukierroksen päänavaajista ei järin helposti aukea ay-aktiiveja laajemmalle yleisölle.
Monenlaista keskustelua vasemmistoliiton kaltaiseen laaja-alaiseen yhteisöön täytyy Ruuthin mukaan kuitenkin mahtua. Tärkeintä on se, että ihmiset pystyvät, kehtaavat ja uskaltavat ottaa osaa keskusteluun.
– Se on yksi turvallisen tilan piirteistä, että kukaan ei koe, että omat ajatukset poljetaan hiljaisiksi siksi, että niitä ei esimerkiksi osaa sanoa ”oikealla” tavalla, Ruuth toteaa.
Eteenpäin turvallisuutta ja vakautta rakentamalla
Saila Ruuth kiteyttää politiikan tekemisen haasteen siihen, että yhteiskunta ja maailma muuttuu vauhdilla ja monella eri tavalla, ja se kuormittaa ja huolestuttaa.
– Ilmastonmuutoksen, sodan ja työelämän muutoksen vaikutukset omaan elämään huolestuttavat ihmisiä, Ruuth sanoo.
Sitäkin huolta pitää hänen mukaansa ymmärtää sen sijaan, että kokemus torjutaan itsekkäänä tai lyhytnäköisenä.
– Kaiken muutoksen ja totutun kyseenalaistamisen vastapainoksi vasemmistoliiton on pystyttävä viestimään turvallisuutta ja vakautta rakentava viesti. On tärkeää onnistua kertomaan, mitä esimerkiksi oikeudenmukainen siirtymä tarkoittaa, Ruuth sanoo.
Ongelma tietysti on, ettei kukaan vielä tiedä, mitä konkreettisia ratkaisuja oikeudenmukainen siirtymä milläkin alalla ja alueella tarkoittaa. Mutta viestin täytyy olla selvä sen suhteen, että tarvittavat toimenpiteet keksitään ja kehitetään, kunhan asiaan sitoudutaan.
– Vaalitappio yllätti ja hetkeksi lamaannutti, mutta olemme nousseet ennenkin ja niin tulemme nousemaan tälläkin kertaa.
lehti 