Edellisen kerran Euroopan unioni otti yhteisvelkaa vuonna 2020 koronakriisin hoitoon. Se hyväksyttiin Suomessa pitkin hampain ja nenää pidellen, mutta vastaavanlainen vääntö voi hyvinkin olla uudelleen edessä, sillä unionissa suunnitellaan valtavaa suvereniteetti- eli omavaraisuusrahastoa. Rahasto on tarkoitus rahoittaa unionin nimissä otettavalla yhteisvelalla. Tämä siitäkin huolimatta, että eduskunta teki viime vuonna linjauksen siitä, että koronaa varten otettu 750 miljardin euron yhteisvelka oli ainutlaatuinen poikkeus.
Tilannetta vaikeuttaa sekin, että eduskunnan toiseksi suurimman puolueen, perussuomalaisten, kynnyskysymys hallitusyhteistyölle on, ettei Suomi hyväksy eikä edistä EU:n uutta yhteisvelkaa.
Siirtymää vauhdittava rahasto
Mistä suvereniteettirahastossa ja uudessa velassa on kyse? Avataan koko hökötys ja katsotaan, mitä konepellin alta löytyy.
Yksityiskohtaisia tietoja suvereniteettirahastosta ei ollut saatavilla tämän lehden mennessä painoon kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta EU-komission odotetaan antavan esityksensä rahastosta kesäkuun aikana.
Suomeksi sanottuna suvereniteettirahasto tarkoittaisi mekanismia, joka rahoittaisi energiahankkeita ja teknologiasektoria unionin jäsenmaissa. Tällainen mekanismi on osoittautunut tarpeelliseksi, koska Venäjän sota Ukrainassa on aiheuttanut energiakriisin EU-maissa.
Suvereniteettirahaston ideana on siis tehdä EU:sta omavaraisempi energiahuollossa ja kriittisessä teknologiassa ja kilpailla päästöttömän teollisuuden investoinneista Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa. Rahaston avulla EU voisi tukea sellaisia maita, jotka eivät omin varoin pysty tukemaan yrityksiään.
Suvereniteettirahasto olisi myös eräänlainen eurooppalainen vastaisku Yhdysvaltojen Inflation Reduction Actille eli IRA:lle, jonka presidentti Joe Biden vahvisti viime vuoden elokuussa. IRA on massiivinen lakipaketti, jolla on kunnianhimoinen tavoite mahdollistaa päästöttömän energian tuotanto ja korkean teknologian teollisuuden kehitys Yhdysvalloissa. Tähän tarkoitukseen Yhdysvaltojen liittovaltio tukee investointeja yli 350 miljardilla dollarilla. EU:ssa ollaan sen takia syystäkin huolissaan siitä, että päästöttömän siirtymän ja teollisuuden investoinnit hakeutuvat Yhdysvaltoihin.
Uutta yhteisvelkaa on ajanut etenkin sisämarkkinoista vastaava EU-komissaari Thierry Breton, joka on kutsunut EU:ta ”poliittiseksi suurvallaksi”. Myös suvereniteettirahastoa on perusteltu sillä, että se olisi tarpeellinen tukemaan unionin roolia poliittisena suurvaltana. Uuden rahaston avulla avulla voitaisiin helpommin ohjata EU:n yhteistä tukea Ukrainalle. Se myös vahvistaisi Euroopan asemaa suhteessa Kiinaan.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sanoi jo viime vuoden joulukuussa, että komission esitys suvereniteettirahastosta on tarkoitus antaa vuoden 2023 kesällä. Siis aivan kohta.
Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Silvia Modig pitää todennäköisenä, että esitys suvereniteettirahastosta tulee ennen Euroopan parlamentin kesälomia, koska tuolloin on tarkoitus muutenkin käsitellä EU:n budjettia välitarkastelussa. Modig kuitenkin pitää nyt käytyä keskustelua suvereniteettirahastosta ja yhteisvelasta hieman hassuna.
– Sen jälkeen kun USA teki Inflation Reduction Actinsa, niin Euroopassa reagoitiin, että apua, meillä ei ole mitään, millä vastata tähän. Miten niin ei ole? Modig ihmettelee.
– Mitä te muut olette tehneet tässä viimeiset neljä vuotta? Minä ja monet muut mepit olemme työstäneet aamusta iltaan erilaisia vihreitä siirtymää mahdollistavia ja niitä vauhdittavia investointeja.
Silvia Modig arvioi myös, että päästöttömyyttä ja teknologiainvestointeja vauhditetaan eri poliittisissa kulttuureissa eri tavoilla. Hän katsoo, että EU:ssa vastaus on aina sääntely, kun taas USA:ssa se on sääntelyn helpottaminen ja verohelpotukset.
Ongelmallinen velka
Sitten se ongelmallinen osuus eli yhteisvelka.
Vuonna 2020 koronakriisin hoitamiseksi EU päätti rakentaa harvinaislaatuisen, 750 miljardin euron suuruisen elpymispaketin, jolla katettaisiin pandemian aiheuttamia kuluja yhteiskunnille ja vauhditettaisiin talouden pandemian jälkeistä toipumista EU-maissa. Massiivinen elvytyspaketti rahoitettiin unionin nimissä otetulla lainalla, sen sijaan että kukin valtio olisi hoitanut oman elvytyksensä itsenäisesti.
Kokonsa lisäksi elpymispaketti oli siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että perustamalla sen EU rikkoi omia perussopimuksiaan. Sopimusten mukaan unionin toimintaa ei saa pysyvästi rahoittaa velalla, ja siksi pakettiin suhtauduttiin Suomessakin ynseästi. Pelko siitä, että yhteinen velanotto muodostuisi ensin toistuvaksi ja lopulta pysyväksi käytännöksi, osoittautuisi aiheelliseksi, jos suvereniteettirahastoa varten otettaisiin uutta yhteisvelkaa.
Toisaalta voi ajatella niinkin, että sekä koronakriisi että Ukrainan sota ja siitä seurannut energiakriisi ovat totisesti poikkeuksellisia tapauksia maanosan historiassa ja niitä varten olisi perusteltua poiketa normaalista päiväjärjestyksestä.
Edellisen, vuodet 2019–23 istuneen eduskunnan valtiovarainvaliokunta laati mietinnön, jossa vaadittiin, että elpymispaketti jää poikkeukselliseksi ja kertaluonteiseksi. Elpymispaketti ei saisi myöskään toimia ennakkotapauksena mahdollistamaan yhteisvelkaa tulevaisuudessa. Eduskunta totesi, että Suomi ei hyväksy vastaavan järjestelyn toistamista tai muuttamista pysyväisluonteiseksi.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Saramo sanoo KU:lle suoraan, ettei vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä ole kannatettu myöskään nyt esitettyä EU:n yhteisvelkaa. Saramo kuitenkin katsoo, että Suomen pitää olla rakentava toimija Euroopan unionissa.
– Vaikka edellisellä kerralla eduskunnassa oltiin yhtä mieltä siitä, ettei Suomen pidä tukea yhteisvelkaa, paketti kuitenkin hyväksyttiin, koska saatu kompromissi oli hyvä koko Euroopalle, Saramo pohtii.
Mittava yhteisvelka vaatisi yksimielisyyttä, eli kaikkien EU:n jäsenmaiden suostumusta uuteen järjestelyyn. Silloin tullaan suuren kysymysmerkin äärelle. Suomen uutta hallitusta sorvaavat puolueet ovat ilmoittaneet, ettei uusi yhteisvelka käy niille.
Edellisen kerran uutta velkaa otettaessa kaikki puolueet olivat yksimielisiä siitä, että koronakriisin hoitamiseksi tehty elvytyspaketti jäisi ainutkertaiseksi. Eduskuntavaalien jälkeen erityisesti perussuomalaisilla on ollut kynnyskysymyksenä, ettei Suomi edistä eikä osallistu uuden EU:n yhteisvelan ottamiseen.
– Herää tietysti kysymys, ovatko kokoomus ja vaikkapa RKP kaatamassa sitten kokonaan EU-järjestelyt, jossa yhteisvelkaa tulee? Vai ollaanko valmiita kaatamaan hallitus? Jussi Saramo kysyy.
Eduskuntaryhmän puheenjohtajan mielestä yhteisvelka on joskus aidosti järkevää silloin, kun halutaan toimia koko EU:n tasolla. Toinen vaihtoehto olisi, että Suomi ottaisi itse velkaa ja maksaisi paljon enemmän. Se taas ei olisi tarkoituksenmukaista politiikkaa tilanteessa, jossa kriisi koskee koko Eurooppaa ja vaatii unionilta yhteistä toimintaa.
Ei eille EU:ssa
Vasemmistoliiton puheenjohtajan, Marinin hallituksen opetusministeri Li Anderssonin, mielestä suomalaisessa EU-keskustelussa toistuu se, että varsinkin politiikan oikealla laidalla on sanottu kaikelle ”ei”.
– Jos ollaan sitä mieltä, että ei voida tehdä mitään joustoja EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin ja mahdollistaa valtioille itselleen tehdä tarpeellisia investointeja Ukrainan tukemiseen, vihreään siirtymään ja koronan jälkeiseen elvytykseen, niin silloin totta kai helposti vaihtoehdoksi nousee esityksiä, joissa rahaa otetaan Euroopan unionin tasolla näihin samoihin käyttötarkoituksiin, Andersson avaa.
Vasemmistoliitto ei kannata nyt otettavaa yhteisvelkaa, mutta puolue on perinteisesti kannattanut jäsenmaiden oman kansallisen liikkumavaran lisäämistä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että EU löysäisi finanssipoliittisia sääntöjään. Tällä hetkellä EU edellyttää jäsenmailtaan, että niiden julkinen velka olisi korkeintaan 60 prosenttia niiden bruttokansantuotteesta.
– Me näemme, että antamalla jäsenmaille joustoa tarjotaan vaihtoehto niille ratkaisuille, jotka sitten perustuvat yhteiselle velalle Euroopan unionin tasolla, Andersson sanoo.
Koronakriisin yhteydessä oli hänen mielestään vahvat perustelut sille, että tehtiin koordinoidusti elvytystä. Hän kuitenkin arvioi, että nyt EU:ssa n taas löydetty ikään kuin se seuraava tärkeä tarkoitus, johon suvereniteettirahaston tyyppisiä mekanismeja tarvitaan.
– Mutta tällainen ”ei, ei, ei”-linja suhteessa EU:hun ei minun mielestäni ole fiksu Suomelle, koska se tarkoittaa silloin sitä, että meillä ei ole esittää mitään vaihtoehtoja. Isommat jäsenmaat sitten ajavat yhteisvelkaa.
Myös Anderssonin mielestä kiinnostavin kysymys uudessa rahastossa on perussuomalaisten kynnyskysymys EU-yhteisvelasta. Hän arvioi, että se on täysin yhteensopimaton suvereniteettirahaston ajatuksen kanssa.
– Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra saa nyt heti sitten ihan alkumetreillä, hallituksen ensimmäisten kuukausien aikana, osoittaa omat neuvottelutaitonsa eurooppalaisissa pöydissä. Tai sitten hän ryhtyy kaatamaan hallitusta, tai pettämään heidän ehdotonta kynnyskysymystään.
Muita ratkaisuja
Silvia Modig pitää suvereniteettirahastoa tarpeellisena ja jopa välttämättömänä, jotta Eurooppaan saataisiin päästöttömiä ja kestäviä investointeja, työtä ja teollisuutta.
Yhteisvelka on kuitenkin Modigin mielestä poliittisesti mahdoton ratkaisu.
– Eihän tässä voi tehdä niin, että vuonna 2020 kirkkain silmin sanottiin, että tämä on ainutkertainen, ja tulla nyt sitten kahden vuoden kuluttua sanomaan, että ”no hitsi, nyt on toinen ainutkertainen tilaisuus”. Se ei mene niin. Ihmisillä menee luottamus koko hommaan, Modig arvioi.
Myös hän kritisoi oikeiston ehdottoman kielteistä suhtautumista mihinkään velkaan.
– Sehän on niin uusliberalistinen malli. Siinä sanotaan, että kaikki velka on huonoa. No ei ole, jos velalla saa uutta kasvua! Sillä logiikalla kenenkään ei koskaan kannattaisi sijoittaa rahoja mihinkään, Modig parahtaa.
Hän kertoo, että muitakin keinoja on. Silvia Modigin mielestä pitää katsoa tarkkaan, onko EU:lla vielä käyttämättömiä varoja tai myöntämättömiä lainoja muista välineistä. EU:ssa voidaan toteuttaa tarvittava uusi rahasto myös niin kutsutun rakenteellisen yhteistyön kautta. Se tarkoittaa, että ne maat, jotka haluavat yhteistä velkaa, ottavat sitä keskenään. Silloin Suomi on järjestelyn ulkopuolella niin maksajana kuin saajanakin.
– Mutta onko se sitten järkevää, että jos meillä syntyy oikeasti väline, jonka kautta pystytään vauhdittamaan investointeja, niin eikö sitten ole meidän etumme olla siinä mukana? Modig kysyy.
Hänen mielestään uusi suvereniteettirahasto pitää pystyä rakentamaan siten, että ne investoinnit tuottaisivat myös lyhyemmällä aikavälillä ihmisille jotain konkreettista. Siis työpaikkoja.
Uuteen yhteisvelkaan Silvia Modig ei kuitenkaan silti ole valmis.
– Sen takia, että se on poliittinen lupaus. Ja niillä täytyy olla jotain merkitystä. En mene uudestaan minnekään torille selittelemään tätä. Olen silloin sanonut, että kantani on tämä, ja sillä pitää olla merkitystä.
uutiskirje 
