Nelosella syksyllä esitettävää tositv-ohjelma Amazing Race Suomea kritisoitiin heti sen kuvausten alettua viime viikolla. Ohjelman formaatti perustuu lentomatkustamiseen, joka kiihdyttää ilmaston kuumenemista.
Amazing Race Suomessa kilpailee kaksi vasemmistoliittolaista poliitikkoa: europarlamentaarikko Silvia Modig ja kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen. Mukana on myös SDP:n kansanedustaja Ilmari Nurminen.
Ristiriitainen viesti ilmastokriisistä
Compensate-säätiön puheenjohtaja Niklas Kaskeala arvioi, että ilmastokriisistä huolissaan olevien poliitikkojen osallistuminen Amazing Race -ohjelmaan antaa ristiriitaisen viestin. Kaskeala kertoo arvostavansa esimerkiksi Modigin työtä europarlamentissa, mutta pitää silti poliitikkojen osallistumista ohjelmaan moraalisesti arveluttavana.
”Ei päästöjen kompensointi oikeuta sitä, että ollaan tekemässä viihdeohjelma, joka perustuu turhaan lentomatkustamiseen”
– Poliitikot yhtäältä puhuvat ilmastokriisistä, mutta samalla elävät kuin sitä ei olisikaan, ja että lentomatkailua voisi jatkaa niin kuin ennenkin, Kaskeala sanoo KU:lle.
Kaskeala havainnollistaa kertomalla, että edestakainen lomalento Suomesta esimerkiksi Välimerelle aiheuttaa päästöt, joiden ilmastoa lämmittävä vaikutus vastaa noin tuhannen kilon hiilidioksidipäästöjä. Se on yli kolmannes suomalaisen tavoitehiilijalanjäljestä. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on laskenut, että keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjäljen tulisi olla 2500 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia vuoteen 2030 mennessä.
– On siis hyvin vaikea sopeuttaa toisiinsa lentämistä ja kestävää elämäntapaa, Kaskeala sanoo.
Asian käsittelyä vaikeuttaa se, että ohjelmaan osallistujille itselleen ei ole tarjottu mahdollisuutta kommentoida. Tuotantoyhtiön mukaan kommentointi tai haastattelujen antaminen ei ole kilpailun aikana mahdollista, vaan ohjelman osallistujat pääsevät ääneen vasta kuvausten jälkeen.
Ongelmallinen kompensointi
Amazing Racen tuotanto on kertonut Ilta-Sanomille, että ohjelman reitti on pyritty suunnittelemaan niin, että lentojen määrä on pystytty minimoimaan, ja että ohjelmassa edetään myös maateitse. Ohjelman päästöt on myös määrä kompensoida, kun ohjelma on kuvattu ja sen lopullinen päästöjen määrä on tiedossa. Päästöjen kompensoinnilla tarkoitetaan sitä, että kumotaan toiminnan aiheuttama ilmastohaitta vähentämällä niitä jossain toisaalla tai sitomalla päästöjä vastaava määrä.
Niklas Kaskeala painottaa, että olennaista tässä tapauksessa eivät ole ohjelman aiheuttamat päästöt, vaan sen välittämä viesti. Hän näkee ohjelman tuen osoituksena haitalliselle elämäntavalle, joka ei ilmastokriisin maailmassa ole kestävä.
– Ei pitäisi esittää, että tällainen on OK. Se antaa myös tarpeettomia lyömäaseita näiden poliitikkojen vastustajille, jotka voivat käyttää hyväkseen tätä tapausta, Kaskeala pohtii.
Niklas Kaskeala oudoksuu myös päästöjen kompensointia, joka on hänen mielestään ymmärretty väärin. Hän työskentelee Compensate-säätiössä, joka tekee asiantuntija- ja vaikuttamistyötä vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden pelisääntöjen kehittämiseksi.
– Ei päästöjen kompensointi oikeuta sitä, että ollaan tekemässä viihdeohjelma, joka perustuu turhaan lentomatkustamiseen. Kompensointiin vetoaminen taas lähettää täysin väärän viestin kompensoinnista itsestään.
Hänen mukaansa kompensointi ei tarkoita sitä, että ilmastolle haitallista toimintaa voidaan jatkaa, kunhan se kompensoidaan. Kaskeala myös katsoo, että vastuun päästöjen kompensoinnista pitäisi olla ensisijaisesti yrityksillä, koska ne ovat vastuussa myös päästöjen tuottamisesta.
– Jos yritykset ovat sitoutuneet ilmastotoimiin, jotka ovat linjassa ilmastotieteen ja puolentoista asteen lämpenemistavoitteen kanssa, ne sitoumukset lukitsevat myös polun päästövähennyksille. Jos sen lisäksi tehdään kompensointeja, tulevat ne päästövähennysten päälle. Silloin kompensointi ei korvaa tarvittavia päästövähennyksiä, vaan se on aidosti keino, jolla vastuuta kannetaan päästöistä, joita ei voida vielä välttää tai vähentää, Kaskeala sanoo.
Hän jatkaa kertomalla esimerkin.
– Eihän se voi niin mennä, että heitän koko ajan roskani luontoon, vaikka tiedän ettei niin pitäisi tehdä, mutta kompensoin sen maksamalla roskaamisesta tulevat sakot. Sen sijaan pitäisi toimia niin, ettei niitä roskia päätyisi sinne luontoon ollenkaan.
uutiskirje 
