– Ei ollut helppo rupeama. Näinkin kokeneeksi eli 62-vuotiaaksi minun piti ehtiä ennen kuin pystyin niistä ajoista ja asioista kirjoittamaan, kirjailija Kjell Westö huomauttaa puhuessaan uuden romaaninsa syntyvaiheista.
– Tällä hetkellä pidän hirmuisen tärkeänä, että uskalsin kirjoittaa tämän kirjan.
Elokuun lopussa samanaikaisesti Suomessa ja Ruotsissa ilmestynyt Molly & Henry on jykevä 500-sivuinen teos, ja täsmentävältä alaotsikoltaan Romaani sotavuosilta.
”Liian yksinkertainen propaganda voi aina kääntyä tavoitteitaan vastaan.”
Katajanokalla kotinsa keittiössä istuu helpottunut mutta yhä uupunut mies. Romaaninteko ei ole koskaan ollut Westölle leikkiä: se tarkoittaa perusteellisia pohjatöitä ja yhtä ankaraa kirjoittamisen prosessia. Henkistä painetta hän tuntee aina oikovedosten viimeisiin pilkunhiomisiin saakka.
Mutta Molly & Henryn kirjoittamisen teki erityisen vaativaksi se, että Kjell Westö on menettänyt molemmat isoisänsä sodissa. Hänen isänisänsä Erling Vestö kaatui talvisodan Summassa helmikuussa 1940 ja äidinisänsä Gunnar Hedberg jatkosodan Aunuksen Säntämässä elokuussa 1941. Westö on omistanut romaaninsa heidän muistolleen.
– Nyt tunnen jopa iloa siitä, että tein tämän romaanin ja että isäni on lukenut käsikirjoituksen. Äitiäni, joka lepää jo nurmen alla, painoi isättömyyden kokemus raskaasti, ja se paljolti pilasi hänen elämänsä.
– Tällaisista syistä romaaniin liittyy syviä henkilökohtaisia tunteitani. Olin lykännyt aloitusta pitkään, kunnes syksyllä 2019 ryhdyin taustatöihin. Hyvä että ryhdyin, nyt se on tehty.
Välirauhan painostava kausi
Klassisesta sotaromaanista ei Mollyssä & Henryssä ole kysymys. Oikeampaa lienee puhua siviilit sodassa -näkökulmasta. Siitä, miten sota heijastuu kaikkeen elämiseen myös rintaman takana: rakkauteen, ihmisten ajatteluun ja moraalisiin asenteisiin, tulevaisuudenkuviin… Sota synnyttää kollektiivisen stressitilan säteillen kaikkialle yhteiskuntaan ja ihmisiin, vaikka varsinaisia taisteluita käytäisiin hyvin etäisillä rintamilla.
Päähenkilöparista Molly Timm on Svenska Teaternin näyttelijä ja elokuvatähti, Henry Gunnars Hufvudstadsbladetin toimittaja ja rintamareportteri. Molly on kolmissakymmenissä, Henry on kymmenen vuotta vanhempi, ja Westö kuvaa heidän muuttuvaista rakkaussuhdettaan sekä molempien kokemuksia omilla työkentillään.
Kuten Westöllä monesti, keskeisenä näyttämönä on Helsinki uusmaalaisine lähitienoineen, tällä kertaa sota-ajan ja välirauhan vuosina. Aikajänteeltään romaani virittyy talvisodan tammikuun 1940 ja jatkosodan alkusyksyn 1941 väliin.
– Romaanin siviiliperspektiiviin päädyin jo aikaisin, paristakin painavasta syystä. Ensinnä sen vuoksi, että perinteisiä sotakirjoja meillä on kyllä riittämiin ilman minun panostanikin. Sellaisessa en olisi lainkaan omimmillani.
– Halusin keskittyä välirauhan painostavaan kauteen. Se oli poikkeusaikaa pelkoineen, huhuineen ja tietoineen sodasta muualla Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa – ja valmistautumisesta tulevaan sotaamme.
Niin realistisesti kuin voi
”Perinteisiä sotakirjoja meillä on kyllä riittämiin.”
Molly Timmin ja Henry Gunnarsin henkilöiden lävitse Westö heijastaa paitsi lähihistoriaa, niin syvemmin sitä, miten kriisiaika pakottaa ihmiset tarkkarajaisiin kaavoihin. Kansalaisyhteiskunta yhdenmukaistuu, normit tiukkenevat. Päähenkilöt kokevat muutokset työssään.
Sota-ajan ennakkosensuuri painaa Henryä rajusti. Hän on totuudenrakkautta kunnioittava lehtimies ja rintamakirjeenvaihtaja, joka törmää vaikenevan torjunnan muuriin kotitoimituksessaan. Toimituspäällikkö alkaa järjestään pudottamaan hänen artikkeleitaan lehden palstoilta.
Henry Gunnarsin ammattieettiset tuskat luovat keskeistä temaattista ulottuvuutta teokseen.
– Henry ajautuu sisäiseen konfliktiin. Jos hän onkin täysin lojaali maalleen ja sen olemassaolon taistelulle, niin syvällä hänessä palaa myös todenkirjoittamisen halu.
Propagandistiset voitosta voittoon -rintamaraportit eivät Gunnarsin mielestä palvele isänmaan ja sodankäynnin etua. Sodasta ja vaikeuksista rintamalla täytyy kirjoittaa niin realistisesti kuin suinkin voi – lietsomatta silti defaitismia tai masentuneisuutta joukoissa.
Kirja syvälle sieluun
Gunnarsin keskustelut kollegoidensa ja sensuuriviranomaisten kanssa ovat romaanin hienoviritteisiä, tärkeitä kohtauksia. Rajankäynnit ovat osuvia.
– Kyse on aste-eroista. Totta kai aina on demokraattisempaakin propagandaa kuin sanoisimmeko pohjoiskorealainen tapa. Liian yksinkertainen propaganda voi aina kääntyä tavoitteitaan vastaan, syntyy sellainen Moskovan Tiltu -efekti.
– Toiselta puolen on vaikea kuvitella, että sodan oloissa voisi esittää vaikkapa radikaalin pasifistisen näytelmän.
Romaaniaan Westö teki dramaattisissakin tunnemaisemissa. Kun hän maaliskuussa 2022 oli vetäytynyt kirjoittamaan lainamökkiin Ruotsin Skånessa, maailmalle tulvi järkyttäviä uutiskuvia venäläisterrorista ukrainalaisissa Butšan ja Irpinin kaupungeissa. Kauhutunnelmista on saattanut suodattua jotakin hänen tekstiinsä asti.
Suuri työ on valmis. Onko isoisiesi asia nyt purettu, oletko saanut heidän kohtalostaan itsellesi rauhan?
– En tiedä vielä kokonaan, ainakin jonkinlaisen rauhan, Kjell Westö miettii.
– Kun kirjoittaminen meni minulla niin syvälle sieluun, niin toivon että lukijoillakin menee.
Romaanin loppupuolella, kesän 1941 hetkinä, Molly ja Henry tekevät ratkaisujaan. Mustarastaan huilumainen ääntely kantautuu metsän hämärtyvässä rauhassa. Sota on alkanut.
Molly & Henry. Romaani sotavuosilta (Skymning 41. Roman från en krigstid). Suomentanut Laura Beck. Otava. 509 sivua.
lehti 