Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on käytettävissä puolueensa ehdokkaaksi ensi vuoden presidentinvaalissa. Vasemmistoliitto päättää presidenttiehdokkaastaan puoluevaltuuston kokouksessa 14. lokakuuta.
– Olen päätynyt siihen, että olen käytettävissä vasemmistoliiton ehdokkaaksi, jos puolueen väki näin haluaa, Andersson kertoo KU:lle.
”On tarpeen, että vasemmistolla on oma ehdokas tässä vaalissa.”
Uskallusta tunnustaa väriä
Li Andersson on harkinnut ehdokkuutta presidentinvaalissa elokuun alusta asti. Hän sanoo nyt, että päätökseen vaikuttivat huoli ajankäytöstä ja hänen omasta jaksamisestaan.
– Nyt syksyn alussa minulla on kuitenkin sellainen olo, että virtaa riittää, Andersson sanoo.
Toiseksi tekijäksi päätöksensä taustalla Li Andersson kertoo vasemmistoliiton sisällä käydyt keskustelut presidentinvaalista.
– On tarpeen, että vasemmistolla on oma ehdokas tässä vaalissa. Presidentinvaalissa on oltava ehdokas, joka edustaa selkeästi punavihreää aatetta, ja joka uskaltaa tunnustaa väriä, Andersson tuumii.
Pohjoismaista mallia Nato-jäsenyyteen
Tärkeimmäksi ulkopolitiikan sisältökysymykseksi Andersson nostaa sen, minkälaiseksi Suomen Nato-jäsenyys muodostuu.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja arvioi, että presidenttiehdokkaana hän erottautuisi muista ehdokkaista edukseen, koska hänellä on selkeitä kantoja Suomen Nato-jäsenyyden reunaehtoihin. Vasemmistoliitto oli myös ainoa puolue, joka olisi halunnut näitä linjauksia jo silloin, kun Nato-jäsenyyttä päätettiin hakea.
– Tämä jäsenyys on Suomelle vielä niin uusi asia, että kaikki isot linjakeskustelut ovat vielä käymättä. Minä ja puolue näemme, että tämä on yksi tärkeimmistä keskusteluista, mitä presidentinvaalin yhteydessä pitää käydä.
Li Andersson katsoo, että Suomen on haettava Nato-jäsenyyden suhteen pohjoismaista linjaa ja tehtävä tiivistä yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa.
– Suomikin voisi ottaa mallia Norjan pitkästä Nato-linjasta. Norja ei salli ydinaseiden varastointia eikä pysyviä vieraita joukkoja omalla maaperällään, hän kertoo.
Naton jäsenmaanakin Norja on luonut itselleen globaalia mainetta rauhanrakentamiseen ja -välitykseen panostavana maana.
– Se on mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka Naton sisälläkin on mahdollista tehdä kansallisia arvovalintoja ja edistää niitä arvoja kansainvälisellä tasolla, Andersson sanoo.
Vuorovaikutusta kampanjaan
Li Andersson kertoo KU:lle, että vasemmistoliitto aikoo panostaa presidentinvaalikampanjassa mahdollisimman paljon vuorovaikutukseen.
– Erittäin tärkeässä roolissa tulee olemaan puolueen vaalikiertue, jossa on mahdollisuuksia kohdata ihmisiä kasvotusten, Andersson sanoo.
Hän kertoo aikovansa puhua kampanjassa ulkopolitiikan lisäksi myös ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista globaalilla tasolla.
– Toinen iso asia on maailmanlaajuinen vallan uusjako, joka on käynnissä. Seuraavan presidentin kaudella uudet kansainväliset valtasuhteet etsivät vielä muotoaan. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomen perspektiivi ei voi olla vain Euroopassa tai lännessä, vaan sen on oltava laajempi, Li Andersson pohtii.
Hän toivoo myös, että tuleva presidentti voisi olla vahva ääni politiikassa myös riittävien kehitysyhteistyövarojen ja kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta.
– Näillä asioilla on mitä suurinta ulkopoliittista merkitystä.
Vasemmistoliitto on osallistunut omalla ehdokkaalla presidentinvaaliin vuosina 1994, 2012 ja 2018.
Puolueen paras vaalimenestys presidentinvaalissa tuli vuonna 2012, kun silloinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki sai ensimmäisellä kierroksella 167 663 ääntä, mikä oli 5,48 prosenttia annetuista äänistä.
uutiskirje 
