Mitä HS:n gallupista pitäisi ajatella? Näin KU:n toimituksessa puitiin asiaa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Jussi Virkkunen: Toivo, huomasitko Helsingin Sanomain tuoreen gallupin. Mikä oli ensimmäinen havaintosi siitä?

Toivo Haimi: Ensimmäinen havaintoni liittyi perussuomalaisten kannatukseen. Puolue on totisesti muuttunut ”unohdetun kansan” protestiliikkeestä kovan oikeistolaiseksi ideologiseksi projektiksi. Toisin kuin moni kesällä spekuloi, perussuomalaisten kannattajat eivät vaikuttaisi olevan moksiskaan sosiaaliturvaleikkauksista eivätkä työelämäheikennyksistä.

Päinvastoin: ne lienevät nyt sitä, mitä perussuomalaisten kannattajat politiikalta haluavat. Perussuomalaiset menee kokoomuksesta oikealta ohi sekä arvoissa että taloudenpidossa.

JV: Itsekin mietin ensin perussuomalaisia, kuten niin monet muutkin. Perussuomalaisten kannatus on pudonnut, mutta aika hitaasti. Uskaltaisin väittää, että se on pudonnut monien mielestä harmittavan vähän. Puolue on kuitenkin syönyt monet vaalilupauksensa, minkä lisäksi ay-liike on rummuttanut kovaa hallituksen kyykyttävän työntekijöitä.

Siitä huolimatta kannatus on notkahtanut aika vähän eduskuntavaaleista. Se vahvistaa kuvaa muuttuneesta puolueesta.

Kokoomuksen kannatus näyttää sen, että porvarimme ovat tosiaan hyvin luokkatietoisia.

TH: Totta töriset. Myös RKP:n ja KD:n kannattajat vaikuttavat olevan hyvin brändiuskollisia riippumatta siitä, mitä toteutettu politiikka on.

Mutta se hallituksesta. Oppositiopuolueiden yhteenlaskettu kannatus on minun lyhyellä matematiikallani 50,5 prosenttia.

SDP:n uusi puheenjohtaja Antti Lindtman kuitenkaan ei näytä tuoneen demareille heidän kaipaamaansa uutta nousua, vaan hienostuneen pompun. Näetkö asian samalla tavalla?

JV: Puoliso vitsaili, että demarien kannatus nousi kun miespuheenjohtaja ei sanonut mitään. Sitten kun Lindtman avasi suunsa, kannatus notkahti heti.

Demarien kohdalla herää kysymys, että onko nykyään enää oikeastaan millään puolueella mahdollisuuksia nousta kovin paljon 20 prosentin yläpuolelle – ainakaan pitkäksi aikaa. Demareilla tilannetta mutkistaa vielä se, että suurten ikäluokkien edustajat alkavat tällä vaalikaudella lähestyä 80 vuoden ikää. Se tarkoittaa väistämättä, että heidän aktiivisuutensa putoaa.

Vasemmistoliiton kohdalla huomio kiinnittyy siihen, että Ylen ja HS:n gallupeissa kannatus on nyt yhdeksän prosentin luokkaa. Se on pari prosenttiyksikköä eduskuntavaalituloksen yläpuolelle. Sinähän tykkäät sanoa, että gallupit eivät äänestä.

Mutta toinen kysymys on sitten se, miten tuo kannatus jakautuu eri vaalipiireihin.

TH: Gallupit eivät todellakaan äänestä. Vasemmistoliitolle on myös tyypillistä, että ennen vaaleja gallupeissa kannatus on muutaman prosenttiyksikön korkeampi, kuin varsinaisena vaalipäivänä. Eli siis ihmiset kyllä sanovat kannattavansa vasemmistoliittoa, mutta eivät kuitenkaan äänestä puoluetta uurnilla. Tämä on kysymys, jota varmasti puolueväki pohtii paljon.

Entäpä sitten keskusta? Sen kannatus näyttää jumahtaneen kymmenen prosentin tienoille, eivätkä kepulaiset oikein keksisi, mitä tekisivät. Pelkillä perinnekannattajilla ei pitkälle pötkitä.

Kepu ei halua olla vasemmistolainen eikä liberaali, niin kuin muut oppositiopuolueet, mutta se ei myöskään halua olla aivan yhtä konservatiivinen ja porvarillinen kuin Orpon oikeistohallituksen puolueet. Mikä siis neuvoksi?

Voisiko olla niin, että keskustalle ei oikein ole enää tilausta suomalaisella poliittisella kartalla 2020-luvulla? Väitän, että jos keskustapuolueen perustaisi tänään, ei se saisi vaaleissa edes tuota kymmentä prosenttia.

JV: Keskustan kohdalla Suomen demografinen kehitys selittää paljon. Puoluetta äänestetään pienemmillä paikkakunnilla, ja äänestäjät tuppaavat olemaan iäkkäitä. Silloin ei ole ihme, että entisen mahtipuolueen kannatus on mitä on.

Puoluehan teetti analyysin eduskuntavaalien jälkeen, eikä se ollut mairitteleva

Samalla kepuun on tietysti osunut sama kuin muissa maissa on nähty – pienemmillä paikkakunnilla protesti kanavoituu äärioikeistoon.

Vasemmistolehden ei ehkä kannata enempää repostella kepun tilanteelle, mutta ehkä voi kysyä, että oliko Juha Sipilän vaalivoitto lopulta kepulle Pyrrhoksen voitto. Voitto tuli silloin keskustalle riippumattomista syistä, eikä puolue ole tuon jälkeen tiennyt mitä se oikein edustaa.

Viimeinen kysymys, Toivo. Meneekö vasemmistoliitolla ensi vuonna rikki 10 prosentin raja? Viimeksi yli kymmenen prosentin kannatus on mitattu puolueelle marraskuussa 2006.

TH: Suhdanteet ovat vasemmistoliiton kannatuksen nousulle nyt otolliset, kun maan hallitus tekee kovaa oikeistolaista politiikkaa. Viimeksihän puolueen kannatus lähti nousuun juuri silloin, kun Sipilän hallitus leikkasi ja kikytti. Ja juuri siksi.

Hallituksen leikkausten asiakaspäädyssä ovat pienituloiset työntekijät, työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat. Kaikille heille vasemmistoliitolla on tarjolla vaihtoehto hallituksen meiningille.

JV: Näinhän se on. Mutta nouseeko kahden vasemmistopuolueen kannatus siltikään yli 30 prosentin?

TH: Aika näyttää, ja nähtäväksi jää.