Suomi irrottautuu selvästi muista Pohjoismaista, jos maassamme toteutetaan jatkossakin työmarkkinauudistuksia ilman neuvotteluja ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajajärjestöjen kanssa. Näin kertoo Uuden talousajattelun keskuksen (UTAK) tänään julkaisema raportti Pohjoismainen malli ja sen neljä poikkeusta. Raportin on laatinut poliittisen historian tutkija, valtiotieteen tohtori Ilkka Kärrylä.
Yhdistäviä piirteitä, mutta myös eroja
Kaikkien viiden Pohjoismaan eli Ruotsin, Norjan, Tanskan, Suomen ja Islannin työmarkkinamalleissa on muutamia yhdistäviä piirteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi sekä työnantajien että työntekijöiden voimakas järjestäytyminen, ja työmarkkinajärjestöjen institutionalisoitu asema päätöksenteossa.
Ilkka Kärrylän raportti kuitenkin osoittaa, että erot eri Pohjoismaiden välillä ovat aina olleet merkittäviä. Kaikissa Pohjoismaissa on perinteisesti ollut tiettyjä työnantajien asemaa ja joustavuutta vahvistavia tekijöitä, mutta kaikkialla vastapainona on myös työvoiman asemaa suojaavia erityispiirteitä.
”Ruotsissa palkanmuodotus on hyvin joustavaa, mutta toisaalta vahva kollektiivinen irtisanomissuoja ja laaja myötämääräämisoikeus suojelevat työvoiman asemaa. Norjassa työvoiman järjestäytymisaste on kaikkein matalin, mikä on ollut seurausta valtiollisesta työttömyysvakuutusjärjestelmästä. Toisaalta Norjassa ainoana Pohjoismaana edelleen tehdään keskitettyjä palkkaratkaisuja”, Kärrylä kirjoittaa.
Tanskassa taas irtisanomissuoja on pitkään ollut Pohjoismaiden heikoin ja palkanmuodostus joustavaa, mutta toisaalta ansiosidonnaisen taso on hyvä ja työvoimalle on tarjolla laajoja työvoimapalveluita. Suomen järjestelmän erikoisuus taas on ollut lomautusjärjestelmä, joka on tuonut työnantajille joustoa. Ansiosidonnainen työttömyysturva taas on meillä muita Pohjoismaita heikompaa, eikä henkilöstö ole päässyt osallistumaan yritysten päätöksentekoon yhtä paljon kuin naapurimaissa.
”Missään Pohjoismaassa kaikki nyt tehtävät joustoelementit eivät ole samaan aikaan voimassa.”
Totta ja vähemmän totta
Pääministeri Petteri Orpo (kok) on kuvaillut hallituksensa politikan nostavan Suomen ”pohjoismaiselle tasolle”. Raportissaan Ilkka Kärrylä kirjoittaa, että useat hallituksen työelämäreformeista ovat kyllä tavalla tai toisella voimassa jossakin Pohjoismaassa.
”Missään Pohjoismaassa kaikki nyt tehtävät joustoelementit eivät kuitenkaan ole samaan aikaan voimassa”, raportissa todetaan.
”Näin ollen on kyseenalaista väittää, että muutosten myötä Suomi toteuttaa uudistuksia, jotka muualla on tehty jo aiemmin. Yleisesti voidaan todeta, että Suomen työmarkkinamalli ei ole ollut ennen uudistuksia korostetun vahvasti työvoiman asemaa suojeleva. Suomessa on ollut joitakin erityisen joustavia rakenteita ja toisaalta joitakin muihin Pohjoismaihin verrattuna jäykempiä järjestelyitä”, raportissa sanotaan.
Vertailtaessa Orpon hallituksen yhdeksää keskeistä työmarkkinareformia Kärrylä on havainnut, että niistä yksittäisissä Pohjoismaissa on voimassa vain 2–4 käytäntöä.
Suomea viedään kauemmas Pohjoismaista
Merkittävin ero muihin Pohjoismaihin on Orpon hallituksen ajamien muutosten toteutustavassa: yhdessäkään muussa Pohjoismaassa näin laajoja muutoksia ei ole aiemmin tehty ilman neuvottelua ja kompromisseja työmarkkinaosapuolten kanssa.
”Työmarkkinareformien toteuttaminen jatkossakin ilman molempien työmarkkinaosapuolten osallistumista neuvotteluun ja päätöksentekoon irrottaisi Suomen selvästi muista Pohjoismaista”, Ilkka Kärrylä kirjoittaa. Raportissa todetaankin, että toteutuessaan hallituksen työmarkkinareformit veisivät palkansaajien aseman joiltain osin Pohjoismaiden heikoimmalle tasolle.
Joiltain osin Orpon hallituksen uudistukset menevät Kärrylän mukaan jopa pidemmälle kuin missään muussa Pohjoismaassa; näin on erityisesti työttömyysturvan heikennysten, kollektiivisten irtisanomisten helpottamisen sekä työtaisteluoikeuden ja valtakunnansovittelijan toiminnan lakisääteisen rajaamisen suhteen.
”Orpon hallitusohjelman merkittävin ero muihin Pohjoismaihin on kuitenkin reformipaketin poikkeuksellinen laajuus ja yksityiskohtaisuus sekä valmistelutapa, joka sivuuttaa toisen työmarkkinaosapuolen – tässä tapauksessa palkansaajien – näkemykset lähes täysin”, raportissa todetaan.
Kärrylän mukaan voidaan puhua jopa järjestelmänmuutoksesta Suomessa, mikäli sama trendi jatkuu ja hallitukset uudistavat työmarkkinoiden sääntelyä suurin harppauksin lainsäädännöllä ilman työmarkkinaosapuolten saavuttamia kompromisseja.
Suomi oli aikanaan viimeinen – Nyt se voi olla ensimmäinen
Pohjoismainen malli ja sen neljä poikkeusta -raportissa muistutetaan, että Suomi oli viimeinen suurista Pohjoismaista, joka omaksui valtakunnalliset työehtosopimukset sekä niihin liittyvän sopimisen kulttuurin ja kompromissien etsimisen.
”Orpon hallituksen omaksuman toimintamallin jatkuessa se voi hyvin olla myös ensimmäinen, joka luopuu tällaisesta sopimisesta ainakin työmarkkinoiden lainsäädännön osalta”, raportissa sanotaan.
Raportissa ounastellaan, että työehtosopimusten merkitys pienenee, mikäli sääntelyä uudistetaan enenevässä määrin lakiteitse.
”Sopimusten neuvottelukierrokset myös todennäköisesti vaikeutuvat, mikäli ne jäävät palkansaajien ainoaksi lailliseksi foorumiksi puolustaa oikeuksiaan. Tämä tarkoittaisi melko varmasti työtaisteluiden lisääntymistä”
Ilkka Kärrylän raportti päättyy ankeaan ennustukseen.
”Todennäköiseltä kuitenkin näyttää, että ainakin lähitulevaisuudessa suomalaisia työmarkkinasuhteita leimaavat suuremmat ristiriidat ja mahdollisesti myös laajemmat työtaistelut kuin mihin viime vuosikymmeninä on totuttu”.
uutiskirje 