Sotia ja kurjuutta riittää, mistä kriisistä puhutaan liian vähän? – Näin vastaavat päätoimittaja, asiantuntija ja poliitikko

Maailmalla riehuu yli sata aseellista konfliktia, joista vain muutama nousee tiedotusvälineiden otsikoihin. Venäjän täysimittainen hyökkäyssota ja Israelin kansanmurhaa lähentelevä sota Gazassa näkyvät paljon Suomessakin.

Jemenin vuosia jatkunut kriisi sai huomiota, kun länsimaiden kulutustavaroita kuljettavia laivoja alettiin uhata. Siviilien kärsimys ei niin hetkauttanut.

Sen sijaan Sudanin sota ja Etiopian sisällissota ovat esimerkkejä sodista, joista länsimaissa vain harva tietää. Viime vuonna arvioitiin, että Tigrayn alueella riehuneessa sodassa on kuollut ainakin 600 000 siviiliä, kun Etiopian hallitus esti avun toimittamisen konfliktialueelle.

Itä-Kongossa on ollut levotonta jo pitkään – mediahiljaisuudessa käytävien sotien määrä on huimaava.

Siksi tällä kertaa kysyimme KU:n raadilta, mistä kriisistä pitäisi puhua enemmän.

Anni Valtonen
Päätoimittaja, Maailman Kuvalehti

Maailman Kuvalehdessä emme tee uutisjournalismia, vaan tehtävämme on enemmänkin taustoittaa ja syventää päivittäismedioiden tarjoamaa uutisvirtaa.

Ukrainan ja Gazan sotia olemme seuranneet ja käsitelleet useissa kolumneissa, henkilökuvissa ja kuvareportaaseissa. Afrikkaa riepottelevia kriisejä on tarkasteltu erityisesti ilmastoaiheisten juttujen yhteydessä.

Suurin kriisi, joka vaatisi enemmän ja monipuolisempaa käsittelyä, on ehdottomasti ilmastokriisi, jonka seuraukset ovat jo nyt dramaattiset ja koskevat koko maailmaa. Pelkästään Afrikan sarvea ovat koetelleet pahimmat tulvat sataan vuoteen. Lähes kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa Somaliassa, Keniassa ja Etiopiassa.

Toivoisin, että samalla intensiteetillä kuin kotimainen mediamme rummuttaa talousuutisoinnissaan vastuuta valtion velan hoitamisessa tulevien sukupolvien vuoksi, meidän tulisi tarkastella ilmastokriisiä. Miten varaudumme nyt? Mikä on vastuumme tuleville sukupolville?

Mitä väliä on taloudella, jos mokaamme ilmastokriisiin valmistautumisen kanssa niin, että planeettamme on tulevaisuudessa elinkelvoton?

Linda Konate
Toiminnanjohtaja, Lääkärit ilman rajoja

Raskaita taisteluja asuinaleilla ja kaupungeissa, humanitaariset tarvikkeet eivät pääse perille, suurin osa sairaaloista ei ole enää toiminnassa tai niistä on loppunut lääkkeet. Sotavammoja, silmitöntä väkivaltaa pakenevia perheitä ja nälkää näkeviä lapsia.

Kuulostaa ehkä tutulta, mutta tällä kertaa kyse ei ole Gazasta. Sudanin konflikti on vuosikymmeniin yksi maailman pahimmista kriiseistä. Sota on kestänyt yli vuoden ja kärsimyksen määrä on valtava. Yli kahdeksan miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan ja arviolta puolet maan väestöstä, 25 miljoonaa ihmistä, on humanitaarisen avun tarpeessa. Aliravitsemustilanne on hälyttävä.

Lääkärit Ilman Rajoja on yksi harvoja avustusjärjestöjä, joka enää on paikan päällä. Olemme suorittaneet hengenpelastavia leikkauksia, auttaneet synnytyksissä sekä yrittäneet hoitaa aliravittuja lapsia klinikoillamme. Olemme kehittäneet pakolaisleirien vesi- ja sanitaatiotilannetta, hoitaneet potilaita liikkuvilla klinikoillamme ja rokottaneet lapsia.

On käsittämätöntä, miten vähän kansainvälistä huomiota ja apua Sudaniin saadaan. Näin ei voi jatkua. Sudanissa on valtavan haastavaa toimia, mutta haasteet eivät ole ylitsepääsemättömiä. Avustustyön Sudanissa pitää lisääntyä, sai kriisi huomiota tai ei.

Erkki Tuomioja
Poliitikko

Vaikka Venäjän hyökkäyssodankäynnistä Ukrainaa vastaan tai Israelin tuhoamissodasta palestiinalaisia vastaan ei puhuta liian paljon, niin ydinasesodan mahdollisuus on se kriisi, josta puhutaan aivan liian vähän.

Ydinasevalvonnan arkkitehtuuri on murenemassa. Suurin osa ydinaseita rajoittavista sopimuksista on kaatunut tai kriisiytynyt. Olemme tilanteessa, jossa käydään myös ja nimenomaan kaikkien ydinasevaltojen varustelukilpailua.

Myös ydinaseretoriikka kukkii. Sen pahin viljeljä on Venäjä, maltillisin ehkä Kiina, joka ainoana ydinasevaltana on ilmoittanut noudattavansa ydinaseiden ensikäytöstä pidättyvää ”no first use” doktriinia. Toki myös Kiina vahvistaa ydinasearsenaaliaan.

Tänään myös monet ydinaseettomat maat ovat innostuneita saamaan ydinasevaltoja sijoittamaan maahansa ydinaseita. Suomessa presidentti samoin kuin puoluejohtajat ovat myös louskutelleet ovea ydinaseille, kun eivät yksiselitteisesti ole torjuneet ydinenergialain ydinaseiden Suomeen sijoittamiskiellon poistamista.

Kaikki tämä kertoo vaarallisella tavalla uskosta taktisten ydinaseiden käyttökelpoisuuteen ja on omiaan ylipäätään madaltamaan ydinaseiden käyttökynnystä.

Nato-Suomi hyväksyy ydinasepelotteen, josta voidaan päästä eroon vain osana globaalia yleistä ja yhtenäistä ydinaseriisuntaa.