Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, mihin EU:ta tarvitaan?
EU:ta tarvitaan ennen kaikkea isoihin ongelmiin, joiden ratkaisemiseen yksittäiset kansallisvaltiot ovat liian pieniä. Näitä ovat kaikki valtioiden rajat ylittävät kysymykset sekä isot globaalit haasteet, kuten ilmasto- ja luontokriisi sekä myös veroparatiiseihin puuttuminen.
Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan jälkeen EU:ta tarvitaan myös niihin vastatoimiin, joilla pyritään painostamaan Venäjää lopettamaan sota.
Mikä on vasemmiston visio EU:sta?
Erityisesti tällaisena aikana, kun demokratioita on maailmassa yhä vähemmän, tulisi Euroopan myös tulevaisuudessa olla demokraattisten periaatteiden ja ihmisoikeuksien puolestapuhuja ja täyttäjä. Maailma todellakin tarvitsee niitä ääniä.
Suurin haaste tälle on se, että autoritaarisuuden käänne näkyy myös Euroopan sisällä kansallistasolla. Erilaiset ääri- ja laitaoikeistolaiset voimat voimistuvat. Tähän kehitykseen voimme vielä Euroopassa vaikuttaa, peli ei ole menetetty.
Tämä on myös syy, miksi nämä eurovaalit ovat niin tärkeät. Kansalaiset ratkaisevat itse, minkälainen parlamentin kokoonpano tulee olemaan ja kuinka voimakas vastareaktio tulee laitaoikeiston nousulle.
Toinen asia, missä Euroopan pitäisi olla vaikuttavampi, liittyy ilmastokriisin torjuntaan – ja siihen välttämättömään ekologiseen murrokseen, joka meillä on edessä.
Euroopalla olisi voitettavaa siinä, että se olisi edelläkävijä, joka aidosti onnistuu asettamissaan tavoitteissa esimerkiksi fossiilienergiasta irtautumisessa. Edellisellä europarlamenttikaudella on tehty tosi paljon hyvää työtä, mutta seuraavalla kaudella on paljon mielenkiintoisia aihioita. Kaikki ilmastopolitiikkaan tulevat päivitykset – säilyykö kunnianhimoinen linja vai ei? Mitä vastuullinen ja ekologisesti kestävä teollisuus ja talous voi eurooppalaisessa mittakaavassa tarkoittaa?
Viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpänä meidän visiomme liittyy siihen, että Eurooppa olisi löytänyt ratkaisut ja keinot, joilla samanaikaisesti hypätään eteenpäin ekologisessa murroksessa ja myös puututaan eriarvoisuuden kasvuun.
Osoitetaan, että veroparatiisitalouteen voidaan puuttua. Sillä saralla on tapahtunut edistystä, vaikka se ei ole niin paljon julkisuudessa näkynyt. Kaikki julkinen keskustelu ja kansalaisliikkeiden luoma paine on näkynyt siinä, minkälaisia päätöksiä tällä saralla on tehty. Vielä on työtä jäljellä erityisesti, mitä tulee rikkaiden henkilöiden mahdollisuuksiin piilottaa varoja ja nostaa lähestulkoon verottomia pääomatuloja.
Tähän kytkeytyvät myös esimerkiksi kysymykset ammattiyhdistysliikkeen asemasta ja työntekijöiden oikeuksista. Näiden asioiden parissa haluaisin ehdottomasti työskennellä itse, jos europarlamenttiin pääsen.
EU on ottanut kuluneiden vuosien aikana paljon roolia työntekijöiden oikeuksien suojelussa ja hyvän työelämän rakentamisessa. Se on juuri sellaista työtä, jota pitääkin tehdä, jotta unionin legitimiteetti ihmisten silmissä paranee. Tämän lisäksi näemme vasemmistoliitossa, että ensi kaudella on myös nostettava nuoret päätöksenteon keskiöön. Nuorten hyvinvoinnin ja tulevaisuususkon vahvistaminen on akuutti tehtävä koko Euroopalle tulevien vuosien aikana.
Minkä unionissa on muututtava, minkä säilyttävä samana?
En itse kaipaa lisää tai vähemmän valtaa EU:lle. Kysymys on enemmän siitä, mihin kysymyksiin unionin päätöksenteossa keskitytään.
Vähemmän tarvitaan sellaista, että unionin ei pidä tehdä mitään muuta kuin avata markkinoita yrityksille. Tämähän on oikeiston – varsinkin laita- ja äärioikeiston – Eurooppa-visio.
Elämme globalisoituneessa taloudessa, ja meillä on edessämme kaikki ympäristö- ja ekologiset kriisit, joita yksikään valtio ei pysty itse ratkaisemaan. Viestimme on, että totta kai unionin pitää näihin globaaleihin kriiseihin keskittyä. Ja samanaikaisesti tehdä enemmän tavallisten ihmisten elinolosuhteiden, työelämän ja esimerkiksi nuorten oikeuksien vahvistamiseksi.
Euroopassa pelikenttää jaetaan nyt uudelleen. Teollisuuspolitiikka on tehnyt paluun, mikä näkyy esimerkiksi Saksan ja Ranskan isoina panostuksina oman maansa teollisuuteen. Olet itsekin sanonut, että Suomi ei tässä pelissä voi voittaa. Mikä olisi tähän ratkaisu?
Ensimmäinen lähtökohta tässä keskustelussa on, että pitää kysyä, pitääkö EU:n vastata tähän vaiko ei. Minun mielestäni pitää. Tällä hetkellä Eurooppa menettää vihreän siirtymän investointeja Yhdysvaltoihin.
Jo tässä lähtökohdassa on ero meidän ja Suomen hallituksen välillä. Hallituksen suunnalta on sanottu, että sisämarkkinasääntely riittää.
Kilpailutilanne ei liity EU:n sisäiseen kilpailuun, vaan miten EU kokonaisuutena kilpailee Yhdysvaltoja vastaan. Tässä pitää huomioida molemmat ulottuvuudet.
Siksi esitys eurooppalaisesta rahastosta on hyvä ja kannatettava. Sillä EU pystyy tähän kilpailuun osallistumaan, mutta olennaista on myös kysymykset kuten miten rahoitusta jaetaan. Tämä on varmaan ainoita asioita, joissa Elinkeinoelämän keskusliitto ja oppositio ovat samalla linjalla. EK on tuonut esille sen, että jos olisi laatuun pohjautuva kriteeristö eli rahoitusta ei jyvitetä maittain, silloin Suomi pärjäisi todennäköisesti hyvin.
On käytetty esimerkkinä Horizon-tutkimusrahoitusohjelmaa, jossa rahoitusta jaetaan laatuun perustuen. Siinä Suomi on saanut enemmän kuin maksanut.
Toinen iso kysymys on, mistä rahoitusta tällaiseen rahastoon saadaan. Tässäkin nykyiset hallituspuolueet ovat ei kaikelle -linjalla.
Me olemme esittäneet, että jos ei halua yhteisvelkaa tai jäsenmaksuosuuksien kasvattamista, pitäisi kehittää EU:n omien varojen järjestelmää. Jos päästökauppajärjestelmää laajennetaan, hyödynnetään niitä tuloja. Tai sitten ottaa käyttöön uudentyyppisiä eurooppalaisia veroratkaisuja kuten vaikka Euroopan laajuista varallisuusveroa tai rahoitusmarkkinaveroa. Muutenkin tarvitsisimme niitä. Nyt voisimme saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Samanaikaisesti saisimme eteenpäin veroreformeja, joilla muutetaan talousjärjestelmää kestävämmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi.
Suomen hallituksen linja tuntuu pohjautuvan ajatukselle Euroopasta, jota ei enää ole.
Tämä on tyypillistä tälle hallitukselle. Maailma menee menojaan, suhtautuminen talouspolitiikkaan on muuttunut. Ensin tuli pandemia, sitten energiakriisi, sitten laajemmin Ukrainan sota.
Kaikki nämä isot mullistukset ovat edellyttäneet valtioilta ja julkiselta vallalta aktiivisempaa roolia kuin mitä superoikeistolaisesti ajattelevat puolueet haluavat. Muutos on fakta, Yhdysvalloissakin valtion rooli on vahvempi.
Nyt tämä muuttunut suhtautuminen näkyy siinä, miten Saksa ja Ranska haluavat käyttää varoja näihin valtiontuki-instrumentteihin. Euroopassa keskustellaan siitä, että jos emme halua valtiontukikilpailua, niin mitä sitten.
Jos katsoo listauksia siitä, kuinka moni maa ei täytä finanssipoliittisia sääntöjä alijäämälle tai velkasuhteelle, niin vastaus on suurin osa jäsenmaista.
Suomessa ollaan jumissa tarkkailuluokkapuheessa. Ministerit antavat tietoisesti ymmärtää, että joku komissio tulee tekemään leikkauspäätöksiä meidän puolestamme. Se on täysin paikkansapitämätön väite. Suomalaiset itse päättävät omasta talouspolitiikastaan.
Suomalainen ajattelu on todella paljon konservatiivisempaa ja enemmän menneisyydessä kiinni kuin muualla Euroopassa.
Yhteisvaluutta euro on osoittautunut monella tapaa sellaiseksi kuin moni sen kriitikko sanoi. Euromaat ovat liian erilaisia, jotta ne voisi sitoa samaan valuuttaan etenkin, kun jäsenmaat vastaavat edelleen finanssipolitiikasta. Helppo kysymys: mitä tälle ongelmalle pitäisi tehdä?
On hyvä todeta ääneen, ettei euro ole ollut erityisen onnistunut projekti. Kysymystä yhteisvaluutasta ei pidä sotkea EU-jäsenyyteen, joka on valtavan tärkeä asia ja jolla on laajaa kannatusta vasemmiston piirissä. Yhteisvaluutan valuvioista pitäisi pystyä puhumaan talouspoliittisina kysymyksinä.
Sanoisin näin, että nyt kun yhteisvaluutassa ollaan, isoimmat kysymykset liittyvät finanssipoliittiseen sääntelyyn. Millä tavalla jäsenmaiden finanssipolitiikkaa pyritään jatkossa ohjaamaan ja mikä sääntelykehikko on?
Valitettavasti huhtikuussa parlamentin äänestyksessä hyväksytty finanssipoliittinen sääntely meni jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa huonompaan suuntaan komission esityksestä. Alun perin oli ajatus asettaa viitearvoja ja kriteereitä, jotka olisivat enemmän riippuvaisia maiden omista toimista. Eikä niin, että kun tulee matalasuhdanne ja alijäämä nousee, niin pyrittäisiin ohjaamaan jäsenmaita tekemään talouskuripäätöksiä, joilla vahvistetaan matalasuhdannetta esimerkiksi leikkaamalla sosiaaliturvasta ja koulutuksesta.
Finanssipoliittinen sääntelykehikko on johtanut myötäsykliseen suhdannepolitiikkaan, jossa ei ole järkeä. Pahimmat esimerkit tästä nähtiin eurokriisin yhteydessä. Rajulla talouskuripolitiikalla heikennettiin kasvua Euroopassa.
Jos kysyt, mitä pitäisi tehdä, vastaan: Pitäisi edelleen kehittää finanssipoliittisia sääntöjä. Myös joustavoittaa niitä niin, että niissä on liikkumavaraa ekologiseen kriisin liittyviin julkisiin investointeihin. Nyt poikkeuksia on tehty vain puolustusmenoihin.
Sääntelykehikko ei voi olla sellainen, että se ohjaa maita suhdannepoliittisesti järjettömään kierteeseen.
Eurooppa on turvallisuuspolitiikassa pitkään nojannut Yhdysvaltoihin. Vasemmistolle ajatus yhteisestä eurooppalaisesta turvallisuuspolitiikasta oli pitkään kirosana. Millaisia kehitystarpeita turvallisuuspolitiikan suhteen EU:lla on?
Vasemmiston lähtökohdan tässä tilanteessa pitäisi olla riippuvuuden vähentäminen Yhdysvalloista – Donald Trumpin takia mutta myös laajemmin. Eihän se ole terve tilanne, että Eurooppa on voimakkaasti riippuvainen Yhdysvalloista.
Jos niin halutaan tehdä, on hyvä vasemmistolaisestikin todeta, että se saattaa tarkoittaa lisäpanostuksia turvallisuuden eri sektoreilla. Tämä koskee ehkä enemmän muita jäsenmaita kuin Suomea, jossa on koko ajan ylläpidetty aika kovaa rahankäyttöastetta puolustuksen osalta.
”Me näemme Suomessa, mitä tarkoittaa, kun oikeistoliittouma syntyy.”
Meillä oli tästä aiheesta hyvää keskustelua, kun täällä oli Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopan vasemmistoa koolla. Hankinnoissa tehtävä yhteistyö ja toivottavasti samalla kustannusten painaminen alas on myös meidän tavoitteidemme mukaista sekä riippumattomuuden vahvistamisen että sen näkökulmasta, että puolustusmenojen kasvukäyrä ei olisi täysin hillitön.
Isoin kysymys on varmaankin se, että tällä hetkellä unionilla ei ole puolustuspolitiikassa toimivaltaa. Luodaanko tilaa poliittiselle yhteistyölle turvallisuuden ja puolustuksen saralla, jollaista ei ole nyt.
Puolustuksen puolella on ehkä enemmän ajateltu, että työ tehdään Natossa. Meidän kannaltamme olisi hyvä ajatella, että sitä pitäisi tehdä myös unionin puitteissa.
Toinen iso kysymys on se, typistyykö koko turvallisuusajattelu sotilaalliseen näkökulmaan. Nythän Sauli Niinistö tekee kokonaisturvallisuusselvitystä EU:lle. Itse ainakin toivon, että Suomen viesti olisi kokonaisturvallisuutta painottava.
Siinä voitaisiin huomioida myös ilmastokriisin tuomat riskit. Lisäksi on tärkeää, että EU edelleen edistää rauhaa ja vakautta niin Euroopassa kuin kaikkialla maailmassa. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohdan on oltava konfliktien ehkäiseminen, kestävän kehityksen tukeminen ja köyhyyden vähentäminen.
Vasemmiston EU-kannat ovat muuttuneet erittäin paljon 2000-luvulla. Kuinka kriittinen EU:ta kohtaan pitää nykyään olla?
Tällainen keskustelu, jossa EU typistetään yhdeksi monoliitiksi, ei vie kovin pitkälle. Jos mietitään unionin toimintaa tai niitä tahoja, joita siellä on, niin onhan siellä paljon kritisoitavaa.
EU:hun pätee sama kuin muuhunkin politiikkaan. Emme sano, onko Suomen eduskunta hyvä vai huono. Suomen eduskunta voi tehdä hyvää tai huonoa politiikkaa, ihan riippuen voimasuhteista ja mitä asioita milloinkin painotetaan.
Meidän tehtävämme on koko ajan viedä keskustelu harjoitettavaan politiikkaan. Mitä EU:ssa painotetaan, mihin keskitytään?
Jos EU:sta tulee uudelleen instituutio, jonka toiminta keskittyy talouskuriajattelun voimakkaaseen edistämiseen ja rahavirtojen ohjaamiseen puolustukseen, kun samalla otetaan takapakkia ilmastopolitiikassa sekä keskitytään pelkästään yritystoiminnan edistämiseen, sitten vasemmistolle on vaikka kuinka paljon kritisoitavaa.
Lähtökohtamme pitäisi olla, että EU:ta käytetään hyvään. Pyritään siihen, että myös unionissa parannetaan työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen asemaa. EU:ta pitäisi käyttää ilmasto- ja luontokriisin torjuntaan, koska sellaisia päätöksiä on järkevää tehdä kansainvälisesti. Silloin ne sitovat kaikkia jäsenmaita.
Pitää kiinnittää huomio politiikkaan eikä instituutioihin.
Eurovaaleissa äärioikeistolle ja muulle oikeistolle povataan vaalivoittoa. Miksi äärioikeiston viesti uppoaa vasemmiston viestiä paremmin?
Siihen on monia tekijöitä, mutta yksi keskeinen asia on äärioikeiston normalisoituminen ja koko poliittisen debatin siirtyminen oikealle.
Suomi ja Italia ovat esimerkkimaat, joissa laitaoikeistopuolueet on nostettu hallitusvastuuseen. Näemme täällä, millaista jälkeä siitä seuraa työntekijöiden, pienituloisten, köyhien ihmisten ja koko hyvinvointivaltion näkökulmasta. Tämä hallitus pyrkii ajamaan systeemitason muutoksia läpi.
”Tällä hetkellä unionilla ei ole puolustuspolitiikassa toimivaltaa.”
Näitä puolueita on hyödyttänyt, että hyvin äärimmäinen puhe- ja ajattelutapa on nykyään normaali osa poliittista keskustelukulttuuria. Se legitimisoi koko ajan niitä.
Tässä keskeisessä roolissa on ollut kokoomuspuolueperhe, joka on eniten auttanut tätä normalisointia. Sen omat kannat ovat muuttuneet todella paljon. Kokoomus Suomessa on aivan erilainen puolue kuin mitä se oli Jyrki Kataisen aikana.
Ääri- ja laitaoikeiston selitys siitä, että elinkustannusten nousu johtuu ilmastopolitiikasta, on uponnut hämmästyttävän hyvin. Ottaen huomioon, että se on täysin virheellinen.
Viimeinen kysymys: mitä vasemmiston pitäisi tässä tilanteessa tehdä?
Vasemmiston pitää keskittyä omaan viestiinsä. Ihmisille pitää tuoda esille, mikä eurovaaleissa on pelissä. On olemassa uhka sille, että parlamentin tasapaino keikahtaa voimakkaasti oikealle. Sillä olisi laajamittaisia seurauksia poliittisen agendan näkökulmasta.
Mutta tämä ei ole vielä tapahtunut. On vaarallista ajatella, että tämä on vääjäämättömästi edessä. Näinhän ei ole.
Tämä on torjuttavissa oleva uhkakuva. Se on viesti, jota pitää ihmisille välittää. Me näemme Suomessa, mitä tarkoittaa, kun oikeistoliittouma syntyy.
Voimme vielä vaikuttaa, toteutuuko tämä uhkakuva vaiko ei. On monia, jotka toivovat, että nyt etusijalle asetettaisiin niin Suomessa kuin Euroopassa ihmisten pärjääminen, työntekijöiden oikeuksista huolehtiminen, nuorten tulevaisuudenuskon parantaminen päätöksenteon keskiöön.
On huutava tarve, että poliittiset prioriteetit määritellään uudesti niin, että pyritään aidosti huolehtimaan ihmisten pärjäämisestä. Tämä on se iso agenda, joka näissä vaaleissa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan lisäksi on.
uutiskirje 
