Eduskunta hyväksyi lopulta melko odotetusti niin kutsutun rajalain. Hallituksen tueksi ryntäsi valtaosa SDP:n eduskuntaryhmästä, minkä avulla vaadittu viiden kuudesosan enemmistö löytyi.
Antti Lindtmanin johtaman SDP:n päätös on surullinen – poikkeuslakia ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä. Valtaosa argumenteista lakia vastaan ja puolesta on kuultu, joten niitä on turha lähteä toistamaan. Se kuitenkin pitää vielä sanoa, että Lindtmanin toiminta osoittaa huonoa ymmärrystä historiasta.
Lakia perusteltiin kansallisella turvallisuudella – isänmaa on vaarassa Venäjän uhatessa. Juuri kansallisen turvallisuuden ja isänmaan pelastamisen nimissä vasemmiston kimppuun käytiin Suomen itsenäisyyden alkuaikoina. Kansallinen turvallisuus on aina ollut sanapari, joka kaivetaan esiin, kun jotain epämiellyttävää pitää saada tehdyksi. Tämän Lindtamnin soisi ymmärtävän.
Lindtmanin demarien avulla Suomeen on myös luotu nyt ennakkopäätös, johon voidaan jatkossa aina vedota. Tästä on muun muassa vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula puhunut.
Mitä tehdään jos valtionvelka kasvaa jonkun tulevan hallituksen mielestä aivan liian korkeaksi ja alkaa uhata kansallista turvallisuutta. Poikkeuslakihan voidaan aina säätää, niinhän tehtiin vuonna 2024. Portit on nyt avattu, niitä voi olla vaikea enää sulkea.
Suomen oikeusvaltio ei tuhoutunut perjantaina 12. heinäkuuta 2024, mutta se sai melkoisen lommon. Toivottavasti sen korjaamiseen löytyy halua. Jossain määrin hupaisaa on, että pääministeri Petteri Orpon (kok.) piti vakuutella, että Suomi on edelleen oikeusvaltio. Kun joutuu kiistämään epämieluisaa väitettä, on tulos usein päinvastainen toivotulle – väite saa entistä enemmän pontta alleen.
Antti Lindtman muistuttaa toimintatavoiltaan entistä enemmän Britannian työväenpuolue labourin puheenjohtajaa Keir Starmeria. Starmer on puhdistanut puolueesta sen vasemman laidan edustajia, joita on myös erotettu puolueesta. Lindtmanin SDP antoi muutamalle kansanedustajalle kuten puolueen 3. varapuheenjohtajalle Matias Mäkyselle luvan äänestää poikkeuslakia vastaan.
Se johtui todennäköisesti siitä, että Mäkysen asema puolueessa on vahva. Ensimmäisen kauden kansanedustajat pakotettiin ruotuun, jotta laki saatiin runnottua läpi. Se on rumaa voimapolitiikkaa.
Starmer nousi heinäkuun alussa Britannian pääministeriksi voitettuaan vaalit. Hän sai huonomman tuloksen kuin labour vuonna 2017, mutta konservatiivien romahdus avasi ovet valtaan. Lindtman voi tässäkin seurata Starmerin jalanjälkiä, sen verran epäsuosittua politiikkaa hallitus tekee.
Historia tulee lopulta kertomaan, kuinka merkittävä päätös heinäkuussa 2024 tehtiin. Tällä hetkellä näyttää, että poikkeuslain kannattajia ei historia tule vapauttamaan. Ei se vapauttanut Kuuban vallankumousjohtaja Fidel Castroakaan.
lehti 