Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, kansanedustaja Veronika Honkasalo pitää huolestuttavana sitä, että pääministeri Petteri Orpon (kok.) johtaman oikeistohallituksen aikana on ajauduttu tilanteeseen, jossa joudutaan toistuvasti kysymään, mikä on Suomen ulkopoliittinen linja.
Honkasalo on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen.
Esimerkiksi se, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä ei yhtäkkiä halutakaan tukea, ei ole vain perussuomalaista identiteettipolitiikkaa. Se on poikkeama Suomen ulkopoliittisesta linjasta.
”Suomella pienenä maana on ollut pitkä vahva perinne olla yhtenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.”
– Ministeri Tavion tasa-arvovihamielinen irtiotto toi esille sen, että hallituksen sisällä on suuria näkemyseroja suhteessa ulkopolitiikkaan, Honkasalo sanoo ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion (ps.) päätöksestä, jonka mukaan Suomi jättäytyy pois Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvästä tasa-arvoliittoumasta, koska liittouman oli tarkoitus edistää myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa.
– Samalla Tavio rikkoi Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan tavoitteita, jotka pitävät sisällään tasa-arvon. Näihin tavoitteisiinhan sisältyy aina myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen. Suomi on ollut siinä perinteisesti aktiivinen.
Toinen iso asia, jossa linja on kateissa, on suhtautuminen Israelin kansainvälisen oikeuden vastaisiin toimiin. Suomi äänesti YK:ssa sen puolesta, että Israelin siirtokunnat miehitetyillä palestiinalaisalueilla todetaan laittomiksi. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah jätti asiasta eriävän mielipiteen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin kokouksessa eli tp-utvassa.
– Essayahin toiminta tp-utvassa oli täysin poikkeuksellista, Honkasalo sanoo.
– Suomella pienenä maana on ollut pitkä vahva perinne olla yhtenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ainakin niiden kesken, jotka ovat hallituksessa. On huolestuttavaa, että ilmenee näin vakavia ristiriitoja ja joutuu kysymään, että mikä se Suomen linja on.
Avoin keskustelu Natosta unohtui
Yksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan asia, josta Suomessa ei juuri haluta puhua, on ydinasepolitiikka. Honkasalo muistuttaa siitä, että ydinaseriisunta on ollut ulkopoliittisen linjan ytimessä. Hänestä sen edistämisestä myös uutena Naton jäsenmaana tulisi keskustella.
– Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että vasemmistoliitto on ainoa puolue, joka puhuu Suomen ydinasepolitiikasta Nato-jäsenenä, Honkasalo arvioi.
Hän toteaa vasemmistoliiton peräänkuuluttaneen avointa keskustelua Suomen Nato-linjasta siitä lähtien, kun Natoon liittymistä alettiin valmistella eli Venäjän aloitettua aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022.
– Mutta vieläkään Suomessa ei ole kunnolla käyty avointa ja demokraattista keskustelua siitä, minkälainen Nato-jäsenmaa haluamme olla. Ydinasepolitiikka on keskeinen osa tätä keskustelua, hän sanoo.
Toisin on Ruotsissa. Siellä hallitus toi eduskunnalle lokakuussa esityksen Ruotsin Nato-politiikasta, ja parlamentti sai keskustella asiasta.
– Meillä ei ole ollut vastaavaa laajaa koko eduskunnan keskustelua, vaikka meille korostettiin, että koska Natoon liityttiin ilman reunaehtoja, käydään myöhemmin linjakeskustelu siitä, millainen Nato-maa haluamme olla, Honkasalo harmittelee.
Asia nousi esiin erityisesti nyt syksyllä, kun Suomi osallistui Naton ydinsotaharjoitukseen.
– Natossa on jäsenmaita, jotka ovat kansallisesti päättäneet, millaista politiikkaa ne harjoittavat. Myös Naton jäsenenä pystyy harjoittamaan edistyksellistä ydinaseriisuntaa ja määrittelemään, millä tavoin ja millä profiililla osallistuu harjoituksiin. Norja on tästä esimerkki, Honkasalo toteaa.
Hän pitää suurimpana uhkana Suomen ydinasepolitiikan suhteen sitä, että alettaisiin purkaa sitä, että Suomen maaperälle ei saa tuoda ydinaseita.
– Varmaan seuraavaksi kasvaa paine ydinenergialain avaamiseksi.
”Israelin valtion harjoittama apartheid-politiikka on jatkuvaa ja läpileikkaa palestiinalaisten elämän totaalisella tavalla.”
Ydinsotaharjoituksista puolue saikin keskustelun aikaiseksi. Eduskuntaryhmä teki asiasta teki kirjallisen kysymyksen hallitukselle.
– Se herätti laajan keskustelun mediassa, ja eduskunnassa näkyy, että se on pakottanut muitakin puolueita osallistumaan tähän keskusteluun ydinasepolitiikasta ja eduskunnan tiedonsaantioikeudesta ja miettimään kantoja. Keskeistä on, että eduskunnan tiedonsaantioikeus tarkoittaa, että eduskunta on otettava mukaan vaikuttamaan Suomen ydinasepolitiikkaan. Se ei siis tarkoita vain jälkijättöistä tiedonsaantia kun päätökset on jo Suomen ulkopoliittisessa johdossa tehty niin kuin nyt on.
Ihmisoikeuksissa kaksoisstandardit
Honkasalo näkee, että muutos Suomen suhtautumisessa ihmisoikeusperusteiseen ulkopolitiikkaan on ollut nopeaa.
– Ihmisoikeusperustaisuus oli vielä Marinin hallituksen ohjelmassa selkeästi julkilausuttu periaate, mutta enää se ei ole, vaikka sen pitäisi olla läpileikkaava tavoite, hän sanoo ja toteaa asian yhä kulkevan mukana retorisella tasolla.
– Mutta meillä on selkeästi kaksoisstandardit siinä, miten edistämme ihmisoikeuksia. Räikein esimerkki on ero suhtautumisessa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan ja toisaalta suhteutumisessa Israelin vastaaviin ihmisoikeuksia rikkoviin toimiin palestiinalaisalueilla ja räikeimmin Gazassa. Eli ihmisoikeuksien edistäminen Suomen ulkopolitiikassa on valikoivaa.
Honkasalo toteaa, että vasemmistoliitto on puolueista se, joka on puhunut eniten tästäkin asiasta.
– Esimerkiksi presidentinvaaleissa se näkyi niin, että ehdokkaamme Li Andersson ainoana selkeästi tuomitsi Israelin ylimitoitetut ja kansainvälistä oikeutta rikkovat Hamasin hyökkäyksen kostotoimenpiteet, jotka kohdistuivat tavallisiin palestiinalaisiin siviileihin. Muiden oli vaikea tehdä sitä. Silloin se näkyi räikeimmillään, hän sanoo ja toteaa tilanteen muuttuneen jonkin verran.
– Muutkin rupeavat tulemaan osittain samoille linjoille nyt, kun tilanne on muuttunut yhä hirveämmäksi palestiinalaisalueilla ja on laajentunut Libanoninkin puolelle.
Asiaan liittyvät myös Suomen asekaupat Israelin kanssa.
– Myös niiden suhteen olemme yksin. En ole nähnyt muista puolueista asekauppoja kyseenalaistavia kannanottoja, hän sanoo.
– Näin on, vaikka tiedämme, että Israelin aseteollisuus voi hyvin nimenomaan siksi, että aseita testataan jatkuvasti hyökkäyksissä palestiinalaisia siviilejä kohtaan. Israel rahoittaa kansanmurhaa asemyynnillä. Pitäisi olla selvää, että tämä on moraalitonta Ja täysin tuomittavaa, eikä sitä pitäisi tukea.
Pakotteita Israelia vastaan
Vasemmistoliiton europarlamentaarikot ovatkin vaatineet Suomea osana Euroopan unionia asettamaan pakotteita Israelia vastaan samoin kuin on asetettu Venäjää kohtaan.
– Tilanne on nyt erityisesti Pohjois-Gazassa hirveä, kun Israel pakkosiirtää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisesti tuhansittain ihmisiä pois eikä humanitäärinen apu pääse perille. Kovat sanat eivät enää riitä, vaan kansainvälisen yhteisön pitää toimia painokkaammin. Myös Israelin avoin tulitus UNIFIL-rauhanturvaajia kohtaan on toimi, jonka pitäisi saada kansainvälinen yhteisö heräämään.
Honkasaloa surettaa se, että Suomessa tunnetaan yhä huonosti Palestiinan kriisin taustaa.
– Ei tunneta vuosikymmeniä jatkunutta miehitystä ja sortoa, jota on kohdistettu palestiinalaisiin. Gazan järkyttävää tilannetta on tärkeä pitää esillä väsymättä, mutta sorto ei rajoitu pelkästään Gazaan vaan myös muun muassa Länsirannalle ja siirtokuntiin. Israelin valtion harjoittama apartheid-politiikka on jatkuvaa ja läpileikkaa palestiinalaisten elämän totaalisella tavalla. Tietoisuus siitä on Suomessa ohutta. Se on huolestuttavaa.
lehti 