Täysimittainen maasota Euroopassa on kestänyt kolme vuotta. Edelleen tilanne on sama kuin alussa: jos Venäjä lopettaa sotimisen, sota päättyy. Jos Ukraina lopettaa sotimisen, Venäjä valloittaa maan.
Ukrainan sotaan syyllinen on Venäjä ja sen johtaja Vladimir Putin. Mikään Ukrainan toimista ei ole oikeuttanut Venäjän hyökkäystä. Sotilasliitto Nato ei aiheuttanut sotaa, sen aiheutti vain ja ainoastaan imperialistisesti toimiva Venäjä.
Niin kutsuttu länsi saa syyttää itseään monesta. Ukrainalle on annettu sotilaallista apua, mutta aina liian vähän liian myöhään. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa Ukraina on kyennyt hidastamaan Venäjän hyökkäystä, mutta samalla sota on pitkittynyt.
Nyt edessä on todennäköisesti Ukrainan kannalta katkera rauha. Jos maa joutuu luopumaan alueistaan, antaa se vaarallisen sykäyksen. Venäjä olisi siinä tapauksessa onnistunut valtavien tappioidenkin jälkeen valtaamaan rikollisella sodalla alueita. Putinia ihmishenget eivät kiinnosta. Siinäkin hän on kuin Stalin, kyse on vain numeroista.
Suomen kannalta maailma on siirtynyt erittäin vaaralliseen asentoon. Juuri kun poliitikot ehtivät riemuita liittymisestä sotilasliitto Natoon, on Yhdysvallat presidentti Donald Trumpin johdolla tuhoamassa koko järjestön.
Juhlavasti allekirjoitettu kahdenkeskinen DCA-sotilassopimus asettuu nyt uuteen valoon. Suomeen on tulossa erittäin vaarallisen johtajan aikaan siirtyneen maan joukkoja.
Imperialisteja asuu niin idässä, Kaukoidässä kuin lännessä. Trump, Putin ja Kiinan johtaja Xi Jinping ovat monella tapaa samanlaisia – ikääntyneitä miehiä, joille pienemmät maat ovat pelkkiä pelinappuloita.
Tunne on samanlainen kuin saksanjuutalaisella kirjailijalla Rahel Varnhagenilla vuonna 1815. ”Minusta tuntuu, ettemme ole menossa tulevaisuutta kohti, vaan tulevaisuus lähestyy meitä takaapäin”, hän kirjoitti tuolloin.
Ongelma on siinä, että tulevaisuuden kriisit eivät odottaneetkaan. Ilmasto- ja ekologinen kriisi ovat jo täällä. Niiden ratkaisu vaatisi yhteistyötä, joka ei yllä mainittuja johtajia kiinnosta.
Putin aloitti Euroopan ainoana sodanlietsojana. Nyt hänen tekonsa ovat ajaneet maanosan tilanteeseen, jossa oikeastaan kaikki maat ovat alkaneet varustautua. Kuolemankauppiaat kiittävät, kun asemessuilla riittää ostajia – suomalaisillakin sotilailla on jälleen šekkivihko kunnossa.
Kun aseita on paljon, kasvaa riski niiden käytöstä. Ensimmäiseen maailmansotaan ajauduttiin osin vahingossa. Silloiset johtajat eivät ymmärtäneet, mihin heidän ratkaisunsa olivat johtamassa.
Lopputulos tiedetään: sodanlietsojat lihoivat turvallisesti kotona, nuoret miehet kuolivat mielettömyydessä. Ukrainan sota on näyttänyt, että tämä pätee edelleen. Hurmahenkisimmät ovat niitä, joita ei silpoutuminen uhkaa.
Näin oli myös Yhdysvalloissa 2003, kun maa lähti rikolliseen hyökkäyssotaan Britannian ja muiden liittolaistensa kanssa. Suurimman hyödyn sodasta keräsi aseteollisuus ja yksityinen turvallisuusala.
Kuolema myy.
uutiskirje 
