Eriytyvän maan tarinoita, miltä näyttää kuntakenttä vuonna 2040? – Näin vastaavat poliitikko, tutkija ja toimittaja

Väestön ikääntyminen tiedettiin hyvissä ajoin. Silti siihen varauduttiin hyvin heikosti. Seuraukset nähdään nyt.

Suomen väestökehitys tiedetään myös. Silti siihen varautuminen on vielä pahasti kesken. Seurauksia tullaan näkemään pian. Terveyspalveluiden työntekijöistä 20–30 prosenttia on eläköitymässä kymmenen vuoden sisällä.

Samalla tarina muuttotappioalueista peittää alleen monta asiaa. Pohjois-Suomi on esimerkiksi ollut työpaikkojen kehityksessä kärjessä.

Keskustelu kunta- ja aluevaalien alla tulee taatusti keskittymään sosiaali- ja terveyspalveluihin. Samalla pari sanaa voisi sanoa myös väestökehityksestä, koska vuonna 2040 Suomi tulee näyttämään hyvin erilaiselta. Tuohon on 15 vuotta aikaa.

Tämän vuoksi kysyimme tällä kertaa raadiltamme: Miltä Suomen kuntakenttä näyttää vuonna 2040?

Mikko Aaltonen / Hanna Gråsten-Lahtinen / Rasmus Aro

Mikko Aaltonen
Vasemmistoliitto

Suomen kuntakentän tulevaisuuteen vaikuttavat isosti talouden kehitys ja poliittiset päätökset tai niiden tekemättä jättäminen. Kuntakentän eriytyminen tulee jatkumaan. Väestö kasvaa suurissa kaupungeissa ja niiden lähikunnissa.

Tämä on haaste näiden kuntien taloudelle, koska palvelutarve ja investointien määrä kasvaa. Kunnissa, joissa väestö vähenee, talouden haaste muodostuu veropohjan ohentumisesta ja kuntaan jäävän ikääntyvän väestön palvelutarpeista.

Kaupunkiseutujen kasvu ja asukasmäärän lasku muualla maassa saattaa hyvin johtaa kuntaliitoksiin. Tämä voi tapahtua sekä kaupunkiseuduilla että niiden ulkopuolella. Usein omasta kunnasta halutaan pitää kiinni, mutta talouden realiteetit voivat ajaa kuntia yhdistymään.

Kaupunkiseutujen ulkopuolellakin kunnat voivat kuitenkin olla taloudellisesti vahvoja seudulla toteutettujen hankkeiden kuten tuulivoiman myötä. Poliittisessa päätöksenteossa tulisikin huomioida kuntien eriytyminen ja keinot, joilla erilaisten kuntien elinvoimaa voidaan tukea.

Suomeen tarvitaan myös aktiivista kaupunkipolitiikkaa tukemaan kasvavia kaupunkiseutuja.

Hanna Gråsten-Lahtinen
Toimittaja
Iltalehti

Näyttää väistämättömältä, että kunnat eriytyvät entisestään hyvin ja huonosti pärjääviin.

Monien kuntien ja myös kaupunkien talousnäkymät ovat heikot, minkä asukkaat näkevät lähivuosina sopeutustoimina: palvelut heikkenevät ja veroja korotetaan.

Silti osa kunnista ei selviä: Kuntaliitto on arvioinut, että kriisikuntien määrä kasvaa merkittävästi, ja kuntien yhdistämisiä nähdään lähivuosina aiempaa enemmän. Petteri Orpon (kok) hallituksella on ollut huolta myös suurten kaupunkien investointikyvystä.

Kuntatalouden gurut Eero Laesterä ja Arto Sulonen peräänkuuluttivat hiljattain hallitukselle laatimassaan selvityksessä, että kuntien määrän lisäksi olisi tarpeen katsoa, voitaisiinko osan kuntien tehtäviä vähentää. Tämä on yksi mahdollinen kehityskulku.

Hallituksella on käynnissä normien keventämisen hanke kuntien tehtäviin, ja siihen sisältyy myös kunta- ja aluekohtaisia kokeiluja. Kunnissa tarvitaan jatkossakin lähipalveluita, mutta todennäköistä on, että kunnat lisäävät etäpalveluita hyvinvointialueiden tavoin osassa palveluita. Hallituksen hankkeessa kunnilla on ollut halua kokeilla esimerkiksi saamen kielen etäopetusta.

Rasmus Aro
Johtava asiantuntija

MDI

Tuleva demografinen kehitys uhkaa vahvistaa jo vahvoja kuntia ja heikentää jo heikosti kehittyneitä kuntia. Kuilu kasvavien kaupunkiseutujen ja ”muun maan” välillä syvenee, ja kuntapolitiikkaa tehdään yhä erilaisemmissa todellisuuksissa.

Vuonna 2040 syntyvyyden laskun pakottamat vaikeat päätökset koulutuspalveluiden ”tehostamisesta” (koulujen sulkemisista) on jo tehty, mutta väestön ikääntymisen haaste kasvaa. Kaksinkertaistunut yli 84-vuotiaden määrä tiukentaa rahanjakoa kunnille. Samalla sote-palvelut keskittyvät. Sivistys- ja sote-palvelut ”seutuistuvat”: pienemmistä kunnista matkustetaan lähipalveluiden perässä kaupunkeihin. Kuntalaisten näkökulmasta palvelut heikkenevät.

Kansallinen politiikka keskittyy suurten keskusten kysymyksiin; muualla tuotettu ääni vaimenee. Keskustelu kuntien lakisääteisten tehtävien eriyttämisestä kiihtyy. Palvelut uhkaavat kadota ensimmäisenä alueilta, joille ne viimeisenä saapuivat.

Kokemus alueellisesta epäoikeudenmukaisuudesta kasvaa ja luottamus vähenee. ”Alueellisten todellisuuksien” eriytyessä syntyy hedelmällistä maaperää lisääntyvälle yhteiskunnalliselle polarisaatiolle, minkä negatiivisia vaikutuksia ei voi olla havaitsematta jo tällä hetkellä.