Elina Innanen katselee juuri uunista ottamaansa juustokakkua työhuoneellaan Helsingin Teurastamon alueella. Täyte on kaurapohjainen.
– Ei oikein hyydy. Kauratuotteet eivät toimi samalla lailla kuin soijatuotteet, ruokakirjailija ja blogisti toteaa.
Kakusta on olemassa toinen versio, jonka resepti löytyy Innasen blogista Chocochilistä. Uutta versiota hän kehittelee asiakkaalle.
– Joskus osuu kohdalle kerralla, joskus joutuu tekemään kymmenenkin versiota, ennen kuin resepti on hyvä ja toimiva. Erityisesti leipomisessa saattaa olla useita kokeiluja, hän kertoo.
Suuri muutos
Elina Innanen alkoi teininä vegaaniksi. 2000-luvun alussa vegaanista ruokaa ei ollut juurikaan tarjolla. Niinpä Innanen opetteli kokkaamaan.
– En usko, että olisin innostunut näin paljon ruuanlaitosta, jollen olisi ryhtynyt tuolloin vegaaniksi.
Suomenkielisiäkin reseptejä oli niukasti.
– Taisi olla muutama kirja ja ihminen, joka teki vegaanista reseptiikkaa. Oli pakko opetella itse, jos halusi syödä jotain hyvää. Siinä mielessä oli hyväkin juttu, ettei ollut juuri mitään valmiina, hän sanoo
Muutos on ollut hurja.
– Nythän kaikki asiakaslehdetkin ovat pullollaan vegaanisia reseptejä.
Innanen on pitänyt suosittua Chocochili-blogiaan jo 17 vuoden ajan. Vuonna 2008 blogit olivat vielä uusi asia.
– Ei silloin ajateltu, että blogista voisi tehdä ammatin itselleen. Pikku hiljaa tuli kaupallisia yhteistyökumppaneita.
Innanen kirjoittaa myös keittokirjoja ja kehittää reseptejä yrityksille ja mediaan.
– Mutta blogista kaikki alkoi. Blogi on yhä ikään kuin käyntikorttini.
Raakaa vientiä
Herääminen tuotantoeläinten kohteluun oli taustalla, kun Innanen alkoi vegaaniksi. Häntä kauhistuttaa yhä se, miten tuotantoeläimiä kohdellaan. Vasikat ovat maidontuotannon ylijäämää. Broilerin kasvatus on puhdasta eläinrääkkäystä.
– Broilerin kohtelu oli aikoinaan keskeinen syy siihen, että rupesin kasvissyöjäksi. Alan käytännöt eivät ole muuttuneet yhtään parempaan suuntaan vuosien varrella.
Häntä surettaa se, että yhteiskunta tukee esimerkiksi broilereiden vientiä Kiinaan.
– Sitä toivoisi, että Suomesta löytyisi parempia vientituotteita. On sääli, etteivät maatalousalan etujärjestötkään puhu kasvituotannon ja kasviproteiinituotannon puolesta vaan näkevät ne jotenkin vastakkainasetteluna eläinperäisen tuotannon kanssa.
– Toivoisi, että kasvistuotannon potentiaali nähtäisiin vientituotteena mieluummin kuin broilerit.
Vegaaninen ruoka on yhä pienessä roolissa alan koulutuksessa.
Sille olisi entistä enemmän edellytyksiä.
– Suomessa on todella hyvää innovaatiota, josta voi olla ylpeä. Markkinoille on tullut iso määrä uusia kasvisproteiini- tai kasvimaitotuotteita. Koko ajan tulee tarjolle uutta, Innanen sanoo.
Hän muistuttaa siitä, että kasvipohjainen ruoka olisi kansantaloudellisestikin ja jopa huoltovarmuuden kannalta edullista.
– Mutta edelleen meillä ajatellaan pitkälti niin, että kotimainen liha on ympäristö- ja ilmastoteko. Sitähän se ei todellakaan ole. Olisi edullisempaa, että ihmiset söisivät kotimaisia kasviproteiineja sen sijaan, että niitä syötetään eläimille.
Hän muistuttaa, ettei ulkomailtakaan tuotu kasvisruoka ole välttämättä huono valinta.
– Monesti se on ilmastovaikutuksiltaan pienempi kuin esimerkiksi kotimainen liha.
Luovaa työtä
Innanen on koulutukseltaan puutarhuri ja floristi. Ruoka kiinnosti kiinnosti kuitenkin enemmän. Innanen nauttii siitä, että saa tehdä töitään itsenäisesti.
– Parasta on se, että kokee tekevänsä arvojaan vastaavaa työtä ja jotain merkityksellistä. Ja ajatus siitä, että on mieluummin osa ratkaisua kuin ongelmaa, hän pohtii.
– Mutta tykkään myös itse tästä tekemisestä. Se pitää motivoituneena, että voi tehdä monipuolista luovaa työtä.
Ruoka-alan koulutusta hänellä ei ole. Hänen käsityksensä mukaan kasvisruoka ja erityisesti vegaaninen ruoka on yhä vain pienessä roolissa suomalaisessa alan koulutuksessa.
– On helpointa opetella itse. Haluan tehdä ruokaohjeita tavallisille kotikokeille, jollainen ajattelen itsekin olevani.
Innanen kuitenkin pitää tärkeänä sitä, että kasvisruuan rooli kasvaisi koulutuksessa.
– Olisi tärkeää, että koulutuksessa panostettaisiin kasvisproteiinien ja kasvisten käsittelyyn, hän sanoo.
– Nyt opetus riippuu paljon opettajan harrastuneisuudesta. Tarvitaan ehdottomasti lisäkoulutusta, että ruuasta saa maistuvaa.
Hyvä esimerkki on kouluruoka.
– On selvää, ettei ruoka maistu koulussa lapsille, jos se ei ole hyvää.
Hyvät ravintosuositukset
Innanen ei odota, että enemmistö tai edes iso osa ihmisistä kääntyisi vegaaniksi piakkoin. Hänestä sataprosenttinen vegaanisuus ei ole ainoa vaihtoehto.
– Se ei ole realistinen ajatus. Muutos on ylipäätään järkevää tehdä pikku hiljaa, mieluummin niin, että syö pääasiassa vegaanisesti ja välillä sitten jotain eläinperäistä, jos siltä tuntuu. Tärkeää on, ettei jätä hommaa siksi, ettei pysty olemaan koko aikaa sataprosenttisen vegaaninen.
– Isompi vaikutus olisi sillä, että kaikki söisivät ravintosuositusten mukaan kuin sillä, että pieni joukko on vegaaneja.
Hän sanoo, että loppuvuodesta saadut uudet ravintosuositukset ovat selkeä viesti siitä, mitä meidän pitäisi syödä.
– Harva kuitenkaan syö ravintosuositusten mukaan. Kuten tilastot kertovat, meillä syödään liikaa lihaa, muita eläinperäisiä tuotteita ja suolaa. Ja liian vähän kasviksia. Tämä on huono yhdistelmä terveyden ja ympäristön kannalta.
Innanen toteaa, että ympäristönkin kannalta olisi merkittävää, että ihmiset noudattaisivat ravintosuosituksia. Häntä naurattaa keskustelu, jonka mukaan kaikki on kielletty. Samaan aikaan kauppojen hyllyt notkuvat lihaa ja maitotuotteita.
– Mitäänhän ei ole kielletty. Nämä ovat suosituksia, hän painottaa.
Hän uskoo närkästymisen syyksi sen, että ruoka on hyvin henkilökohtainen asia.
– Koetaan varpaille hyppimiseksi, jos joku tulee neuvomaan, miten sun pitäisi syödä.
Visaista yrittäjyyttä
Innanen on toiminut vuosia yrittäjänä. Hän iloitsi huomatessaan vasemmistoliiton tehneen yrittäjäohjelman.
– Kaltaisiani yksinyrittäjiä ei juuri noteerata, vaikka olemme kasvava ryhmä. Hallituksenkin yrittäjämyönteisyys kohdistuu suuryrityksiin.
Juuri nyt Innasta huolettaa se, kuinka yhteiskunta ylipäätään suhtautuu pienyrittäjiin.
– Minulla ei esimerkiksi ole työterveyshuoltoa, mutta en välttämättä saa terveyspalveluita terveyskeskuksestakaan, koska julkisesta terveydenhuollosta on leikattu niin paljon.
Toinen huoli on yrittäjäeläkelain muutos.
– Nyt minun pitäisi maksaa eläkemaksua sen mukaan, mitä maksaisin palkkaa vastaavaa työtä tekevälle ihmisille. Mutta kuka tekee tällaista työtä ja millä lasken, paljonko siitä maksettaisiin?
– Lisäksi välillä miettii, onko oman eläkkeen maksaminen kannattavaakaan, kun ei edes tiedä, pääseekö koskaan eläkkeelle.
”On selvää, ettei ruoka maistu koulussa lapsille, jos se ei ole hyvää.”
Yksi iso ongelma on sairausturva.
– En ole onnistunut vielä kertaakaan saamaan Kelasta sairauspäivärahaa. Hakemuksia ei vain hyväksytä, hän sanoo.
Hän ehdottaa, että lainsäädäntöä tehtäessä mietittäisiin enemmän sitä, millainen pienyrittäjän arki on käytännössä ja miten sitä voitaisiin helpottaa.
– Tällaista keskustelua ei juuri näy julkisuudessa, hän sanoo.
Innaselle on riittänyt töitä.
– Mutta jos työt loppuisivat, en tiedä, kuinka hyvä sosiaaliturva minulla olisi. Epäilen, että se ei hoituisi niin jouhevasti kuin sen pitäisi hoitua.
Nyt näyttää kuitenkin hyvältä.
– Minun on helpompi kehittää itselleni töitä yrittäjänä kuin löytää itselleni työpaikka, hän arvelee.
Olemme jutelleet pari tuntia Elina Innasen samalla touhutessa. Lopuksi valmisteilla on tofua soija-inkivääri- seesami-marinadissa, joka tulee leivän täytteeksi. Lisäksi se sisältää kimchiä, marinoitua porkkanaa, salaattia ja majoneesia.
uutiskirje 