Vasemmistoliitolla pyyhkii ihan hyvin, ainakin jos gallupeja on uskominen. Ylen helmikuussa julkaiseman kunta- ja aluevaalikyselyn mukaan vasemmistoliitto olisi saamassa kuntavaaleissa 9,8 prosentin kannatuksen.
Aluevaaleissa kannatus on vielä korkeampi: 10,2 prosenttia. Edellisissä, vuoden 2022, aluevaaleissa vasemmistoliitto sai 8 prosentin kannatuksen. Vuoden 2021 kuntavaaleissa vasemmistoliiton tulos oli 7,9 prosenttia. Nousua on siis molemmista tuloksista. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela, mitä mieltä olet näistä gallup-lukemista?
Täytyy sanoa, että kun kahtena aamuna heräsi peräkkäin erinomaisiin gallupeihin, siinä oli hyvät aamut. Tuntuu kivalta, ja vaikuttaisi siltä, että on ihmisten luottamusta siihen työhön, jota olemme tehneet eduskunnassa, kunnissa ja myös alueilla.
Ajattelen myös niin, että nämä kunta- ja aluevaalit tulevat olemaan hallitukselle eräänlainen välitilinpäätös. Nyt on ollut myös sen tyyppisiä gallupeja, joissa on selvitetty, mitä ihmiset ajattelevat hallituksen leikkauksista. Hyväähän niistä ei ajatella. Valtaosa kansalaisista ei ole antanut mandaattia tämäntyyppiselle politiikalle. Se ei sikäli ole ihme, koska eiväthän hallituspuolueet kertoneet ennen vaaleja, että he tulevat tekemään tämäntyyppistä politiikkaa.
[Valtiovarainministeri] Riikka Purra (ps.) puhui muun muassa ”duunariammattien kunnianpalautuksesta”. Lopputuloksena perussuomalaiset ovat hallituksessa leikkaamassa 120 miljoonaa ammatilliselta koulutukselta. Siinä on ristiriita, ja väitän, että tämäkin näkyy gallupeissa: meitä kannatetaan paitsi siksi, että meillä on omat vahvat arvot ja linjat, mutta myös siksi, että olemme pystyneet haastamaan hallitusta uskottavalla tavalla.
Millä asenteella vasemmistoliitto lähtee kunta- ja aluevaaleihin?
Kyllä me lähdetään sellaisella asenteella, että lähdetään hakemaan vaalivoittoa. Olemme tehneet todella tiukkaa duunia eduskunnassa viimeiset pari vuotta. Sote-asioissa olemme olleet todella aktiivisia.
Olemme paitsi haastaneet hallitusta jatkuvasti ja pitkäjänteisesti, mutta olemme tuoneet aktiivisesti esille myös omia toimenpiteitä siitä, mitä tekisimme hallituksen sijasta. Se ei ole ollut pelkästään haastamista, vaan myös proaktiivista omien keinojen esille tuomista. Kyllä väitän, että se tulee ihmisiä puhuttelemaan. Tietenkin haemme vaalivoittoa, ja sillä asenteella lähdetään.
Olet viemässä vasemmistoliittoa puheenjohtajana vaaleihin ensimmäistä kertaa. Millaiseen vaalitulokseen olisit itse puoluejohtajana tyytyväinen?
No, joka kerta kun tätä kysytään, en ikinä ole antanut mitään lukuja. En valtuutettujen määrässä enkä prosenttilukemissa. Kun katsotaan gallup-tuloksia, ne näyttävät todella hyviltä. Näyttää siltä, että on kaikki edellytykset saada paljon parempi tulos kuin aikaisemmissa vaaleissa. Lähdetään siitä, että tuloksen täytyy nousta aikaisemmista vaaleista.
Kuntavaalit ovat perinteisesti olleet paradoksi: niissä päätetään ihmisten elämään eniten vaikuttavista asioista. Kuntavaaleissa myös ehdokkaita on niin paljon, että monet ovat ihmisille entuudestaan tuttuja. Silti äänestysaktiivisuus on kuntavaaleissa jäänyt presidentinvaaleja ja eduskuntavaaleja alhaisemmaksi. Mistä luulet, että tämä johtuu, ja mitä tälle voisi tehdä?
Niinpä. Jos olisi vastaus siihen, niin varmaan äänestysprosentti olisi jo korkeammalla.
Olen tykännyt sanoa niin, että kunta- ja aluevaalit ovat arjen vaaleja. Kyse on siitä, miten vaikutetaan ihmisten kaikkein keskeisimpiin arkeen liittyviin kysymyksiin: onko päiväkotiin pitkä matka, onko lähikoulu paras koulu, pääseekö lääkäriin nopeasti, toimiiko julkinen liikenne, onko lähiluonto tarpeeksi lähellä omalta kotiovelta. Sellaisiin kysymyksiin, jotka vaikuttavat jokapäiväisen elämän elämiseen ja siihen, miten saa sen järjestymään. Siksi onkin erikoista, että äänestysprosentti on niin alhaalla.
Ehkä se liittyy siihen, että kunta- ja aluevaaleissa ei saada samanlaista seksikästä pöhinää aikaiseksi kuin presidentinvaaleissa tai eduskuntavaaleissa. Niissä voidaan ehkä puhua enemmän henkilöistä. Toki näissäkin vaaleissa yritetään tehdä ainakin Helsingissä pormestarivaaleja, vaikka kyse on siitä, että valitaan valtuutetut päättämään asioista.
Toivon, että viestiä saisi kiteytettyä ja kirkastettua siitä, että nämä todella ovat arjen vaalit.
Suomi on eriytymässä alueellisesti. Maaseudulta käy edelleen muuttoliike kaupunkeihin, ja maamme väestö keskittyy eteläiseen ja läntiseen Suomeen. Erityisesti nuori ja koulutettu väki siirtyy kaupunkeihin, joissa on työpaikkoja, koulutusta ja palveluita. Maaseutumaisiin kuntiin taas jää vähemmän koulutus- ja työpaikkoja sekä työikäistä väestöä, mutta enemmän palveluiden tarvetta. Miten tähän kehitykseen tulisi suhtautua?
Kaupungistuminen on globaali trendi, jonka olemassaolo täytyy tunnistaa ja tunnustaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alueet jätettäisiin oman onnensa nojaan, vaan että täytyy etsiä yhdessä ratkaisuja huolettoman arjen turvaamiseksi myös muualla kuin suuremmissa kaupungeissa asuville ihmisille.
Jos palveluista ei pidetä huolta, on vaikea houkutella uusia asukkaita tai nuoria. Siksi sote-palvelut ja kouluttautumismahdollisuudet täytyy turvata kaikkialla Suomessa. Tästäkin näkökulmasta hallituksen päätös romuttaa ammatillista koulutusta ja lakkauttaa aikuiskoulutustuki ovat olleet massiivisia virheitä.
Millaisella politiikalla vasemmistoliitto vastaa tähän kehitykseen?
Kiertäessäni Suomea vaalikampanjoidessa ovat ihmisten huolet ympäri maata samanlaisia: riittävätkö rahat ruokaan ja pääseekö lääkäriin silloin kun on tarve? Haja-asutusalueilla korostuu lisäksi huoli työpaikoista ja niiden riittävyydestä. Siksi on tärkeää pohtia tulevaisuuden investointeja myös aluepolitiikan näkökulmasta.
Erityisesti Itä-Suomessa kaivataan tukea – se näkyy esimerkiksi Pisa-tuloksissa, joissa Itä-Suomen poikien oppimistulokset herättivät huolta. Kaikkialla Suomessa on välttämätöntä panostaa sote-palveluihin ja koulutukseen, mutta lisäksi on syytä miettiä, voisiko esimerkiksi tarpeellisia vihreitä investointeja toteuttaa alueilla, joilla työpaikoille on keskimääräistä enemmän tarvetta.
Olet ehtinyt kiertää eri puolilla Suomea viime aikoina. Mitkä asiat ovat keskusteluissa eniten nousseet esiin?
Laskin, että olen käynyt viidessätoista kaupungissa ympäri Suomea marraskuun lopun jälkeen. Olen ehtinyt kiertämään hyvin ja käydä keskustelemassa ihmisten kanssa. On ollut kyllä kiinnostavaa havaita, että ympäri Suomea puhututtavat ihan samat asiat. Ne liittyvät usein sote-palveluihin, ja siihen, riittävätkö rahat ruokaan.
Kun itse olin Saarijärvellä käymässä, oli menossa taas joku persujen woketuskohu. Siellä kauppakeskuksen pihalla teltalla minulle tultiin puhumaan margariinin hinnasta. Siinä mietin vaan, että on tämä erikoinen maailma. Persut ajattelevat, että woketuksella pärjää vaaleissa, mutta se, mikä ihmisiä kiinnostaa, on se, onko rahaa ostaa voita leivän päälle.
Poliittisen keskustelukulttuurin eriytyminen ihmisten arjesta on sellainen kysymys, mikä meidän pitää ottaa vakavasti. Vasemmistoliitto on ottanut sen vakavasti: haluamme puhua niistä asioista, jotka liittyvät ihmisten arkeen, emmekä jäätelöpuikoista.
Kaikki suomalaiset haluavat laadukkaita palveluita, toimivaa liikennettä ja kohtuuhintaista asumista. Kaikki puolueet myös sanovat tarjoavansa sellaista. Mikä erottaa vasemmistoliiton linjan muista puolueista?
Kerron pari esimerkkiä. Muutama vuosi sitten Helsingissä me vasemmistoliitossa jäimme yksin puolustamaan kohtuuhintaista joukkoliikennettä tai sitä, että lippujen hintoja ei nostettaisi. Sen jälkeen olemme toki saaneet tukea muiltakin, mutta se oli yksi konkreettinen paikka, missä vasemmistoliitto puolusti hyvin konkreettisesti, sinnikkäästi ja varsin yksin kohtuuhintaista joukkoliikennettä.
Toinen esimerkki on viime kuntavaalien alla ollut kohu Helsingin koulutusleikkauksista. Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka oli sitä mieltä, että koulutuksesta ei leikata. Se saatiin lopulta käännettyä meidän voitoksemme.
Kolmas esimerkki on Suomen Yrittäjien paneelista, missä kysyttiin, ketkä kaikki kannattavat yksityisten sote-palvelujen tuotantojen lisäämistä. Olin ainoa, joka nosti punaisen lapun ja olin sitä mieltä, että ei lisätä yksityisten toimijoiden määrää sote-kentällä. Olin vähän yllättynytkin siitä, että jäin yksin puhumaan julkisten palveluiden puolesta.
Totta kai minä ymmärrän ja vasemmistoliitto ymmärtää sen, että jossain pienissä kunnissa on välttämätöntäkin, että palveluntuotantoa tuetaan pienten yksityisten toimijoiden toimesta. Esimerkiksi todella spesifissä palveluasumisessa voidaan tarvita yksityistä toimijaa avuksi. Se on eri asia kuin se, että palvelut keskittyvät terveysjäteille, joille hallitus kaataa vielä 500 miljoonaa lisää rahaa.
Nämä ovat esimerkkejä, joissa vasemmistoliitto on hyvin johdonmukaisesti toiminut nimenomaan julkisten palveluiden puolesta ja sen puolesta, että ne pidetään julkisissa käsissä.
Esimerkiksi kun puhutaan lastensuojelun sijaishuollosta, sehän on keskittynyt terveysjättien käsiin. Siihen menee valtavasti veroeuroja vuosittain, ja nämä toimijat eivät aina edes osallistu kilpailutuksiin kunnissa. Silti heiltä on tavallaan pakko ostaa palveluita, koska kukaan muu ei tarjoa sitä.
Ero muihin puolueisiin on se, että vasemmistoliitossa pyritään suitsimaan tällaista haitallista keskittymistä ja suuryritysten taseiden kasvattamista. Sen sijaan keskitytään siihen, että ensisijaisesti pidetään palvelut julkisina ja tarvittaessa täydennetään niitä pienillä yksityisillä toimijoilla.
Samaan aikaan kuntavaalien kanssa järjestetään aluevaalit. Kansalaisten usko aluevaaleissa äänestämiseen voi olla koetuksella: aluevaltuustoilla ei ole mahdollisuutta päättää omasta tulopuolestaan, ainoastaan siitä, mihin valtiolta tulevia rahoja käytetään – ja mitä palveluita lakkautetaan. Joissain paikoissa ollaan mahdottomassa tilanteessa, kun on pitänyt päättää, mitä lakeja jätetään noudattamatta ja mitkä potilaat hoitamatta, kun rahaa ei ole ja hallitus on sanonut, että lisää ei tule. Ja kaiken huipuksi viime vuoden lopulla hallitus päätti sairaaloiden yöpäivystyksestä. Tämän jälkeen voi moni kansalainen kysyä, mitä virkaa näillä aluevaltuustoilla ylipäätään on. Mitä vastaat tähän?
Sanoisin, että tämä demokratiavaje on ihan oikea ongelma. Se syntyy siitä, että alueilla voidaan päättää menoista, mutta ei tuloista. Sen vuoksi vasemmistoliitto ajaa maakuntaveroa. Aluepäättäjät voisivat silloin tosiasiallisesti päättää edes osasta niistä tuloista, joista käytetään niihin palveluihin.
Samaan aikaan ajattelen niin, että osittain juuri sen vuoksi, että alueet ovat niin vahvasti valtion ohjauksessa, sinne tarvitaan vasemmistolaisia päättäjiä tuomaan pientä kapinahenkeä: osoittamaan, että kaikki, mitä oikeistohallitus sanoo, ei mene sukkana läpi.
Olen itse tässä kunta- ja aluevaaleihin valmistautuessani keskustellut meidän aluevaltuutettujemme kanssa. Itse operoin Helsingissä, missä sote-palvelut ovat kuntapäättäjien käsissä eikä erillisiä aluevaaleja ole. Olen halunnut kysyä, miltä se tuntuu alueilla: onko tunne todella sellainen, ettei voida päättää mistään. Vaikka se välillä kommunikoidaan vähän turhauttavana, kyllä se viesti on se, että alueilla voidaan tehdä ihan aidosti päätöksiä niissä raameissa, mitkä hallitus antaa. Voidaan tehdä myös sellaisia päätöksiä, että jos viranhaltijat tuovat esityksen siitä, että nyt pitää lakkauttaa terveysasema, niin päättäjät voivat äänestää sen kumoon – ja näinkin on tapahtunut.
Minja Koskela, mitkä asiat ratkaisevat kevään kunta- ja aluevaalit?
Kyllä sanon, että siihen liittyy vahvasti se, että miten vahvasti pystytään protestoimaan tätä hallituksen politiikkaa vastaan. Se vaikuttaa tällä hetkellä kunnissa monella tavalla. Sitten myös se, miten hyvin puolueet pystyvät kommunikoimaan oman vaihtoehtonsa. Olen täysin puolueettomasti sitä mieltä, että vasemmistoliitto on tuonut myös ratkaisuesityksiä tosi paljon. Ei pelkästään sitä, että sanomme ”tämä ei käy”, vaan niin, että ”tämä ei käy, ja me tekisimme tämän näin, koska tämä tapa on parempi”. Se liittyy paitsi sote-palveluihin ja koulutukseen myös siihen, miten valtiontaloutta hoidetaan niin, että kunnillakin menee paremmin.
Mitä haluaisit sanoa ihmisille, jotka vielä pohtivat, jaksaako äänestää kevään kunta- ja aluevaaleissa?
Äänestäminen yleisesti on demokratiateko. Kannustan siihen ihan jokaista.
Kyllä ajattelen myös niin, että jokainen ihminen pystyy nimeämään omassa arjessaan asioita, joihin haluaa parannusta ja asioita, joita haluaa korjattavan. Se voi olla kysymys siitä, puuttuuko jostain suojatie, tai kysymys siitä, onko lähikoulussa ongelmia.
Jos pystyy nimeämään yhden tällaisen asian, voi tietysti lähteä myös itse ehdolle. Mutta ainakin kannattaa äänestää sellaista tyyppiä, josta tietää, että haluaa ajaa niitä asioita, jotka vaikuttavat siihen, että arkesi paranee.
Vielä lopuksi: Minja Koskela, mikä on päivän biisisi?
Haluaisin antaa kaikenlaisia vinkkejä! Mutta kerron sen, jonka kanssa kävin tänään juoksemassa pienen lenkin. Kuuntelin Beyoncén biisiä Alien Superstar, ja sitä suosittelen nyt kaikille.
kunta- ja aluevaalit 13.4.2025
ennakkoäänestys kotimaassa 2.–8.4.2025
uutiskirje 
