Itä-Afrikan suurten järvien alueen, Afrikan sarven ja Sudanin konfliktit ja poliittinen epävakaus ovat johtaneet massiivisiin pakolaisvirtoihin ja siviilien kärsimyksiin. Koska koko alue on kriisissä, siviileillä on enää harvoja turvapaikkoja.
Sudanissa Sudanin armeija (SAF) ja puolisotilaallinen yksityisarmeija Rapid Support Forces (RSF) ovat taistelleet vallasta viime vuoden keväästä alkaen.
– Sudanilaisten kärsimyksiä on vaikea kuvitella ja vielä vaikeampi ymmärtää, ja mahdoton hyväksyä. Siviilien tarkoituksellinen tappaminen on sotarikos, tilannetta kuvasi YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volker Türk.
– Olemme nähneet ennen näkemättömiä julmuuksia. Khartumissa naisia on joukkoraiskattu ja tyttöjä on kaapattu Darfuriin, orjiksi myytäviksi, Bahri-Sudanin yliopiston valtio-opin professori tohtori Faiz Jaime sanoo.
– Maaseutukylien asukkaisiin kohdistuvien julmuuksien tarkoituksena on varmistaa mukava ryöstely.
RSF:n joukkoja syytetään hyökkäyksistä sairaaloihin ja Sudanin omiin pakolaisleireihin sekä avustustyöntekijöiden surmista.
– Se mitä tapahtuu ZamZamissa, Abu Shoukissa ja Al Fasherissa on pahempaa kuin tragedia. Siviilejä näännytetään nälkään, teurastetaan ja estetään pakenemasta. Avustustyöntekijöitä ja paikallisia vapaaehtoisia metsästetään kuin eläimiä, Sudanissa toimivien kansalaisjärjestöjen yhteinen Sudan INGO Forum sanoo.
Sudanin taistelut ovat pakottaneet maan sisäisiksi pakolaisiksi yli 13 miljoonaa ihmistä, ja 3,3 miljoonaa pakolaista on etsinyt turvapaikkaa naapurimaista Tšadista, Etelä-Sudanista ja Etiopiasta.
Valtavat määrät aseita
Suurten järvien alueella puolestaan on meneillään seudun vakavin poliittinen kriisi yli kahteen vuosikymmeneen. Kapinallisarmeija M23:n hyökkäykset Kongon demokraattisessa tasavallassa ovat pakottaneet pois kodeistaan yli 3,7 miljoonaa ihmistä. Monelle pakomatka on jo toinen laatuaan. Maassa on kaikkiaan 7,8 miljoonaa maan sisäistä pakolaista.
Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa kongolaisten turvallisuusjoukkojen ja M23-johtoisten militanttiryhmien välinen taistelu huipentui talvella Goman valtaukseen, joka pakotti tuhannet kaupunkilaiset pakosalle.
Professori Assefaw Bariagaberin mielestä on huolestuttavaa, miten näihin maihin on kansainvälisen yhteisön puuttumatta onnistuttu rahtaamaan valtavat määrät aseita. Aseiden määrällä ja laadulla on selvä yhteys siviilien kärsimysten kasvuun.
”Poliittiset päätökset ovat laukaisseet jokaikisen nälänhädän, ja taustalla on ollut joko tahallinen näännyttäminen tai välinpitämättömyys ihmiselämästä.”
Afrikan Unionin maiden instituutioiden ja johtajien ei nähdä tehneen riittävästi suojellakseen siviilejä taistelijoiden väkivallan lisääntymiseltä. Ugandalainen valtio-oppinut tohtori Sabastiano Rwengabo onkin sitä mieltä, että instituutioita täytyy vahvistaa, jotta ne voivat tarvittaessa nousta jopa valtioita vastaan.
Toisaalta ulkovaltojen sekaantuminen konflikteihin pitkittää niitä. Välillisesti mukana on niin Persianlahden valtioita kuin USA:n ja Kiinan kaltaisia suurvaltoja. Esimerkiksi Sudanin sota loppuisi, jos Arabiemiraatit lopettaisi RSF:n aseistamisen ja rahoittamisen ja Egypti menettelisi samoin tukemansa SAF:n kanssa.
Kaikki aiemmat varjoonsa jättävä katastrofi
World Peace Foundationin toimitusjohtaja, professori Alex De Waal on vuosikymmenien ajan tutkinut Sudanin Darfurin alueen konfliktia. Hänen mukaansa tämä katastrofi jättää varjoonsa kaikki aiemmat.
– Kaikki nälänhädät ovat tarkoituksellisia. Poliittiset päätökset ovat laukaisseet jokaikisen nälänhädän, ja taustalla on ollut joko tahallinen näännyttäminen tai välinpitämättömyys ihmiselämästä. Juuri niin tapahtuu Darfurissa nyt, De Waal sanoo.
– Koskaan aiemmin kaikki alueen valtiot eivät ole olleet yhtä aikaa samanlaisissa kriiseissä. Kun Etelä-Sudanissa ennen oli humanitaarinen hätätila, ihmiset siirtyivät Pohjois-Sudaniin. Darfurin kriisin tai Etiopian vuoden 1984 nälänhädän aikaan ihmiset muuttivat Tšadiin tai Khartumiin. Nyt se ei enää ole mahdollista, kun koko alue on kriisissä, De Waal toteaa.
uutiskirje 
