Kun Mongolian ympäristö- ja ilmastonmuutosministeriön asiantuntija Sugar Oyunzul oli lapsi, ensilunta ja talvea odotettiin innolla. Kunnon talvi saapui yleensä joulukuussa ja päättyi helmikuussa pian mongolialaisen uudenvuoden jälkeen.
Päivisin oli usein 20 astetta pakkasta ja yöllä sitäkin kylmempi. Lapset kuitenkin leikkivät ulkona lumihangessa ja maaseudulla isommat ratsastivat hevosilla kinosten halki.
– Mutta nykyään talvet alkavat jo lokakuussa ja jatkuvat maaliskuun loppuun asti, Oyunzul huokaa.
Ministeriön kokoamista säätilastoista näkyy, että talvet alkoivat pidentyä Mongoliassa 10–15 vuotta sitten. Pitkien talvien mukana tulivat tavallista rajummat lumimyräkät ja niitä seuraavat kovat pakkaset, jolloin lämpötila voi laskea 40 pakkasasteeseen viikkojen ajaksi.
Mongolian toissa talven lumimyrskyissä ja paukkupakkasissa kuoli kahdeksan miljoonaa kotieläintä, pääasiassa lampaita, lehmiä ja vuohia. Sen sijaan hevoset, kamelit ja jakkihärät selviävät yleensä paremmin pitkän ja kylmän talven yli.
Mongolian 3,5 miljoonasta asukkaasta noin kolmasosa on paimentolaisia. Kotieläinten joukkokuolemat ovat pakottaneet monet paimentolaiset muuttamaan uuden työn perässä kaupunkiin.
Tänä vuonna Mongoliaan ei ehtinyt tulla syksyä ollenkaan. Lokakuun puolivälissä pääkaupungissa Ulaanbaatarissa oli jo parikymmentä astetta pakkasta ja siperianjalavien vihreät lehdet jäätyivät puiden oksiin kiinni. Pääkaupunkia ympäröivillä kumpuilevilla ruohoaroilla oli kymmenen senttiä lunta.
Mongolian ilmatieteen laitos varoitti, että talven aikana eri puolilla maata tulisi olemaan erittäin vakava, korkea tai kohtalainen riski äärimmäisille sääilmiöille, joita mongolin kielellä kutsutaan nimellä zud.
Zud voi tarkoittaa poikkeuksellisen rajua lumipyryä, joka hautaa pienikokoisemmat kotieläimet ja paimentolaisten jurtta-asumukset lumen alle, tai lyhyen sulan jälkeen tulevia pakkasia, jolloin maanpinta jäätyy eivätkä eläimet enää pääse syömään ruohoa lumen ja jään alta.
Usein zud on yhdistelmä näitä molempia, jolloin sekä ihmiset että eläimet voivat jäädä pidemmäksi aikaa vangiksi lumikinoksiin.
Pitkät, kylmät ja runsaslumiset talvet ovat eläimille sitäkin vaikeampia, mikäli kesä on ollut kuiva ja kuuma. Kuivan kesän aikana eläimet eivät saa riittävästi ruohoa syödäkseen eikä niille ehdi kertyä riittävän paksua rasvakerrosta kylmän talven varalle.
Mongolian aiempaa pidemmät ja kylmemmät talvet johtuvat meteorologien mukaan polaarisen suihkuvirtauksen heikentymisestä.
Polaarinen suihkuvirtaus on 7–12 kilometrin korkeudessa lännestä itään päin puhaltava voimakkaan tuulen vyöhyke, joka syntyy siitä, kun kylmä arktinen ilma kohtaa eteläisempien leveysasteiden lämpimämmät ilmamassat.
Suihkuvirtaus on aiemmin toiminut eräänlaisena puskurina pohjoisen kylmien ilmamassojen ja eteläisempien alueiden lämpimämmän ilman välissä. Ilmastonmuutoksen ansiosta arktinen alue on kuitenkin lämmennyt nopeammin kuin muut maapallon alueet. Niinpä arktisen ilman ja eteläisempien alueiden lämpimämmän ilman välinen lämpötilaero ei ole enää niin suuri kuin aikaisemmin.
Lämpötilaeron kaventumisen vuoksi myös polaarinen suihkuvirtaus on heikentynyt sen verran, että tuulirintaman välistä pääsee yhä useammin kylmää arktista ilmaa Siperian ylitse aina Mongoliaan asti.
Mongolian hallitus on yrittänyt lieventää talven aiheuttamia tuhoja varoittamalla tulossa olevista rajuilmoista hyvissä ajoin etukäteen ja kehottamalla paimentolaisia varaamaan riittävästi rehua kotieläimilleen. Rehua on toimitettu myös hätäapuna.
Sugar Oyunzulin mielestä viranomaisten toimet eivät kuitenkaan riitä ja kotieläinkuolemien määrä tulee vain kasvamaan.
Monet paimentolaiset tietävät itsekin, että eläinten kanssa on vaikeampi pärjätä talven yli, ja siksi yhä useammat ovat muuttaneet kaupunkiin. Pelkästään Ulaanbaatarissa asuu yli 800 000 entistä paimentolaista, jotka ovat pystyttäneet jurttansa tyhjänä olevalle arolle kaupungin laitamilla.
Pääkaupungissa lähes joka jurttaan on vedetty sähköt, mutta lämmitykseen ja ruuanlaittoon käytetään hiilibrikettejä. Ulaanbaatar on moderni suurkaupunki, mutta jatkuvan hiilenpolton vuoksi se on talvisin yksi maailman saastuneimmista paikoista. Muutaman vuoden takaisessa mittauksessa pienhiukkasmäärät ylittivät Maailman terveysjärjestön suositukset 133-kertaisesti.
Mongolialainen jurtta on tukevien keppien varaan rakennettu, huovalla ja vedenpitävällä kankaalla päällystetty puolijoukkueteltan muotoinen asumus, joka on huonekaluilla kalustettu ja sisältä oikein kodikas. Jurtan keskellä on kamiina ja savuputki. Jurttaan kuuluu aina myös puuovi.
GerHub-järjestön projektipäällikkö Anudar Erdene kertoo, että Ulaanbaatarin jurtta-alueilla jokainen kotitalous polttaa talven aikana 3,5 tonnia hiiltä eli suunnilleen yhden kuorma-autolavallisen verran.
Jurtta-alueiden asukkaiden kanssa työskentelevä järjestö pyrkii vähentämään hiilen käyttöä parantamalla jurtan lämmöneristystä. Talvella jurtasta karkaa lämpöä erityisesti ovenkarmin vierestä.
Ulaanbaatarin laidalla sijaitsevalla GerHubin verstaalla valmistetaankin jurtan oven koon mukaan teetettyjä huopaeristeitä. Toiminta on toistaiseksi pienimuotoista, mutta jos joka jurtassa olisi kunnollinen eristys, niin lämmityksen tarve vähenisi ja kaupungin ilmanlaatu kohenisi.
uutiskirje 