Milan Kundera määrittelee rikollisen konservatiiviksi, joka luottaa vallitsevaan asiaintilaan ja haluaa asettua siihen pitäen varkauksiaan ja petoksiaan ammattimaisena toimintana, mikä tekee hänestä kansalaisen muiden joukossa.
Kapinallinen taistelee olemassa olevaa järjestystä vastaan päästäkseen itse hallitsemaan sitä.
Italialainen taloushistorioitsija Carlo M. Cipolla (1922–2000) jakaa ihmiset avuttomiin, älykkäisiin, roistoihin ja typeryksiin.
Pienoispamfletissaan Inhimillisen typeryyden peruslait Cipolla toteaa perustyperysten pyrkivän sinnikkäästi aiheuttamaan haittaa ja vahinkoa toisille ihmisille saamatta toiminnastaan itselleen sen paremmin hyötyä kuin vahinkoakaan.
Huipputyperykset puolestaan aiheuttavat toiminnallaan suurta haittaa sekä itselleen että muille.
Täydellinen roisto on sellainen, joka toiminnallaan aiheuttaa toiselle yhtä suuren tappion kuin itselleen hyödyn.
Cipollan mukaan typeryksen vahingoittamiskykyyn vaikuttaa kaksi tekijää: perinnöllisyys ja valta-asema. Geeneissä typeryytensä perivät kuuluvat syntymästään lähtien typerysten eliittiin. Valta-asema mahdollistaa typeryyden täysmääräisen toteuttamisen:
”Luokka- ja kastijärjestelmän tilalle ovat tulleet poliittiset puolueet ja byrokratia, uskonnon tilalle puolestaan demokratia. Demokraattisessa systeemissä yleiset vaalit ovat tehokkain tapa varmistaa typerysten ryhmän tasainen edustus valtaapitävien joukossa.”
Roiston häijy rationaalisuus
Viimeisen 200 vuoden aikana maapallon väestömäärä on seitsenkertaistunut, mutta määrä ei ole korvannut laatua, joten typeryyden suhteellinen osuus ei ole suinkaan maailmasta vähentynyt vaan huikeasti lisääntynyt.
Cipollan mielestä typeryyden esiintymistaajuutta koskeva fakta on, että luonto kykenee saavuttamaan tietyn typeryyden määrän ihmisryhmän koosta riippumatta.
Typeryyden valta muodostuu siitä, että järkevien ihmisten on vaikea käsittää järjetöntä käytöstä. Älykäs ihminen kykenee seuraamaan roiston ajatuksenjuoksua, koska se noudattaa toiminnassaan rationaalista kaavaa, vaikka se onkin häijyä rationaalisuutta:
”Roisto haluaa tilinsä plussan puolelle. Koska hän ei ole tarpeeksi älykäs saavuttaakseen haluamansa niin, että toinenkin osapuoli hyötyy, hän hankkii plussansa toiminnalla, jonka seurauksena toinen osapuoli jää miinukselle.”
Roiston toimintaa vastaan voi suojautua ennakoimalla, mutta typerys kiusaa muita vailla sen kummempia tarkoitusperiä tai suunnitelmia ja tekee sen täysin ennakoimattomasti ja täysin yllättävissä paikoissa:
”Typeryksen hyökkäystä ei voi ennakoida eikä liioin sitä, miten ja miksi hän sen tekee. Siksi olemme täysin typerysten armoilla.”
Aina valppaana typeryyden edessä
Typeryksen käytöksen täydellinen arvaamattomuus tekee kiivaimmankin rationalistin avuttomaksi ja ennemmin tai myöhemmin hän joutuu typeryksen löylyttämäksi.
Typerystä ei voi valjastaa toimimaan viisaasti. Typeryyden aliarvioijat unohtavat, että typerysten kanssa veljeilystä joutuu poikkeuksetta maksamaan kalliisti, ajasta, paikasta ja olosuhteista riippumatta.
Voiko typeryys olla syy olla ajattelematta? Onko sittenkin parempi olla tyhmä ja typerä kuten kaikki muutkin kuin viisas ei kenenkään lailla?
Cipolla mainitsee kyseisen ryhmän olevan paljon vaikutusvaltaisemman kuin mafian, sotateollisuuden tai kansainvälisten vallankumouksellisten voimien:
”Se on järjestäytymätön, kartoittamaton joukko, jolla ei ole johtajaa eikä sääntöjä mutta joka toimii silti täydellisessä yhteisymmärryksessä kuin näkymättömän käden ohjaamana niin, että ryhmän jäsenet vahvistavat toistensa toimintaa.”
Tätä voisi kutsua myös kaaosteoriaksi, jossa systeemin lopputulosta ei voida ennakoida sen alkutilasta, kun säännöllisyys loistaa poissaolollaan.
Cipolla ei kuitenkaan halua kannustaa tappiomielialoihin, vaan kehottaa pysymään valppaana typeryyden edessä yhteiskunnan kaikilla askelmilla.
Carlo M. Cipolla: Inhimillisen typeryyden peruslait. -Lyhyt oppimäärä. Englannin kielestä kääntänyt Leena Mäntylä. Minerva Kustannus 2013
uutiskirje 
