Teollisessa yhteiskunnassa vaikeneminen oli kultaa. Miesihanteena oli John Wayne, joka hoiti hommat eikä länkyttänyt turhia. Koulussa piti olla hiljaa ja töissä pärjäsi, kun teki työnsä ja piti naamansa kiinni.
Instituutioissa vallitsivat introvertit normit: rauhallisuus, hiljaisuus, kuunteleminen. Auktoriteetit kokivat uhaksi höpöttelevät ihmiset, jotka ilmaisivat itseään voimakkaasti.
Tietotalouden tuoman mullistuksen jälkeen normit ovat kääntyneet päälaelleen. Yhteiskunnasta on tullut ekstrovertti. Ihanteena on nopea ja supersosiaalinen verkostoituja, joka tuntee kaikki, suplikoi sujuvasti ja ilmaisee itseään avoimesti ja lakkaamatta jokaisessa mediassa. Työelämässä sosiaalisuudesta on tullut jo vaatimus: ”Turpa auki ja tee töitä!”
Linus Jonkmanin Ruotsissa vuoden henkilöstöhallintokirjaksi valittu Introvertit kuvaa nykytyön normeja niiden näkökulmasta, jotka saavat energiaa hiljaisuudesta ja omasta rauhasta.
”Introverteillä lapsilla on nykyään samanlaista kuin vasenkätisillä muinoin oikeakätisten valtakunnassa”, Jonkman kirjoittaa ja miettii, teemmekö väkivaltaa introverteille, kun opetamme heille, että heidän persoonansa on vääränlainen, koska se ei sovi ulospäinsuuntautumisen, aktiivisuuden ja sosiaalisuuden normeihin.
Introverteillä on jo riittävästi stressiä ilman, että sitä luodaan lisää pakottamalla heidät teeskentelemään aktiivista. Introverttejä kiusataan enemmän koulussa, ja työpaikoilla he kärvistelevät ekstroverttien keksimien avokonttoreiden kilkutuksessa.
Keskeytysten, kokousten ja väkisin väännetyn ryhmädynamiikan sijaan introvertit kaipaavat omaa tilaa, etätöitä, yksinäisyyttä, mahdollisuutta keskittyä ja suunnitella sekä ennen kaikkea aikaa ajatella.
Toisin kuin julkisesta keskustelusta ja osittain Jonkmanin kirjastakin voisi päätellä, introversio ja ekstroversio eivät ole pelkkää biologiaa tai psykologiaa. Koko käsitejako kehitettiin vasta sata vuotta sitten, kun C. G. Jung teki siitä suositun. Yhteiskunnallisten muutosten ja ympäristön vaikutuksen lisäksi olisi kiinnostava nähdä, kuinka paljon esimerkiksi luokkaerot määrittävät introvertiksi tai ekstrovertiksi tulemista.
Jonkman esittää, että ekstroversion lakipiste on nyt saavutettu ja kuljemme kohti introvertimpaa aikaa. Mediatalouden kiihtyessä väitteelle ei löydy kirjasta kovin vankkoja perusteita.
Linus Jonkman: Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Atena 2015. 296 sivua.
lehti 