Q-teatterin Häiriötekijä on sukua ohjaajansa Jani Volasen ja kumppaneiden televisiosarjoille Studio Julmahuvi ja Ihmebantu.
Volasen ohjaama ja yhdessä näyttelijöiden kanssa käsikirjoittaman esityksen alaotsikko Synkähköt iltamat kuvaa hyvin esitystä. Se koostuu episodeista, videopätkistä, kuvista, musiikista.
Ensimmäinen puoliaika on sketsimäisempi, toinen aiheiltaan vakavampi, läsnä ovat niin julmuus kuin kuolemakin.
Häiriötekijä kuvaa murtumakohtia normaalin ja epänormaalin, terveen ja sairaan, hallinnan ja sen kadottamisen rajalla. Tilanteet viedään pitkälle kontrollin tuolle puolen eikä mitään selitellä.
Kaikessa on silti jotain hyvin tunnistettavaa. Tunnistettavaa tästä ajasta ja ihmisestä, jotain joka osuu, vaikka ei anna vastauksia.
Häiriötekijä näyttää kuinka meistä, rituaalein ja rutiinein, toimistounivormuin, normein ja kohteliain elein kuorrutetuista nykyihmisistä, paljastuu pienellä raaputuksella pimeä puoli. Olemmeko kaikki vain töytäisyn päässä hallinnan menetyksestä?
Hallittuun eloon eivät kuulu myöskään ihmisruumin eritteet ja toiminnot, mutta nekin tuodaan näyttämölle. Esitys on hyvin lihallinen.
Armotonta ajankuvaa
Q-teatterin työryhmä on tehnyt tarkkoja havaintoja ajastamme, jossa tavoitellaan 15 sekunnin julkisuutta ampumalla itseään niittipyssyllä peukaloon ja jakamalla siitä tehtyä videota netissä. Ollaan irti ja ulkona ja yritetään vimmaisesti saada kiinni jostain todellisesta.
Tällaista esitystä ja käsikirjoitusta ei tehdä vain muita tarkkailemalla, omaa pimeää puoltakin on pengottava. Siitä syntyy läsnäolo; lavalla ollaan tosissaan, ei tehdä ironian kautta tai asettumalla vitsinkertojan rooliin.
Häiriötekijässä on vakavia, jopa traagisia aineksia. Joidenkin kohtausten taustalla on tunnistettavia uutisia.
Niin erikoista oireyhtymää tai pakkomiellettä ei olekaan, etteikö siitä olisi joku ”4D-dokumentti” tehty. Itsensä karvattomaksi ja hampaattomaksi muokannut ja ihan pehmeäksi vauvaksi syövä mies (Tommi Korpela) voisi olla sellaisen päähenkilö.
Hajoava arki
Hajoava kopiokone, asuntonäyttö, uuden miesystävän esittely ystäville. Ihan arkisia tilanteita, kunnes…
Kohtausten käänteitä tai edes aiheita ei kannata tässä enempää paljastaa, sillä juuri yllätykselliset ja absurdit näkökulmat ovat Häiriötekijän ydinmehua.
Holtittomien tilanteiden vastapainoksi se on muodoltaan hallittu ja estetiikaltaan harkittu. Sysimusta näyttämö ja harmaan sävyt korostavat, että pimeällä puolella liikutaan.
Kohtausten välillä välähtelevissä video- ja still-kuvissa ja epämääräisissä äänissä on painajaisten logiikka ja tunnelma, kaaos. Häävideossa hymyillään ja nostetaan maljoja, mutta sekin näyttäytyy katsojalle tässä yhteydessä murhenäytelmän esinäytöksenä.
Joku tässä tragedian ja komedian liitossa osuu ja uppoaa, en ole koskaan nauranut teatterissa niin vailla holttia kuin tätä esitystä katsoessa.
Häiriötekijä häiritsee päätyttyäänkin. Se on hyvä merkki.
Häiriötekijä. Ohjaus Jani Volanen, käsikirjoitus Volanen ja työryhmä. Lavalla Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka ja Eero Ritala.
lehti 