Viikonlopun vaaleissa ratkaistaan todella paljon. Monta tärkeää, isoa asiaa on kroonisesti kesken ja monta tärkeää, isoa asiaa on myös uhattuna. Sunnuntaina ratkaistaan, lähdetäänkö hyvinvointivaltiota jälleenrakentamaan vai entisestään purkamaan.
Linjavalintoja riittää.
Saadaanko julkiset terveyspalvelut pelittämään vai joutuvatko ihmiset ostamaan hoitoa yksityissektorilta omalla rahalla? Pidetäänkö kiinni tasa-arvoisista koulutusmahdollisuuksista ja työntekijän oikeusturvasta, vai joutuvatko ne huutolaispojan asemaan? Puhuuko Suomi Euroopassa pelkästään suuryritysten äänellä vai joko uskalletaan olla liikkeellä pienten ja keskisuurten yritysten puolesta? Mikä arvo on kulttuurilla tai luonnolla nyky-Suomessa?
Jokainen käyttämättä jäänyt ääni on ääni nykymenolle.
Löytyykö verotukseen oikeudenmukaista linjaa vai annetaanko porsaanreikien, veronkierron ja harmaan talouden rehottaa? Puretaanko kaikki ympäristösääntely vai ymmärretäänkö sen olevan myös tulevaisuuden turva? Laitetaanko Suomen liikenneverkko kestävään kuntoon vai luvataanko lisää miljardihankkeita muutaman miljoonan euron aloitusrahoilla?
Siinä muutamia valinnanpaikkoja.
Me voimme nyt valita, katsommeko kaipaavasti taaksepäin vai lähdemmekö rakentamaan vastuullisesti ja kestävästi uudistuvaa, entistä ehompaa Suomea.
Kun lainaraha on edullista, meidän on mahdollista tehdä nyt se jälleenrakennustyö, mikä pian on kuitenkin tehtävä.
Investoimalla teiden ja ratojen korjaamiseen, joukkoliikenteeseen, tietoliikenneyhteyksiin ja digitaalisiin palveluihin nopeutamme siirtymistä puhtaaseen liikennejärjestelmään. Asuntorakentamisessa voimme paitsi peruskorjata ja rakentaa lisää asuntoja, myös muuttaa kotejamme energiatehokkaammiksi. Me voimme tehdä kansallisen energiaremontin ja aloittaa pikaisen siirtymän kohti täysin uusiutuvalla energialla toimivaa järjestelmää. Meidän ei ole pakko tinkiä tutkimuksesta ja koulutuksesta.
Usein toistettu totuus on, että jokainen käyttämättä jäänyt ääni on ääni nykymenolle. Nykymeno tarkoittaa kovia arvoja ja kovia valintoja syrjään työnnetyn puolesta. Porvari muistaa kyllä äänestää.
Ennakkoäänestysaika meni jo, mutta ainakin puolet äänistä on vielä antamatta. Risto Kalliorinne sanoi viime viikolla hyvin, että ei halua lauantaina lukea Facebookista yhtään päivitystä että onpa kesämökillä mukavaa ja rauhallista. Nyt on loppukirin paikka!
Vasemmiston kampanja on ollut hyvähenkinen, innostava ja vaihtoehtoja tarjoava. Ponnistellaan vielä viimeiset päivät! Yhden päivän pieni vaiva, äänestäminen, ratkaisee sen miltä tämä maa tulevina vuosina näyttää. Kiskaise siis kaveriakin hihasta – liikkeelle ihmiset, on päätösten aika!
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.
uutiskirje 
