Vasemmistoliitossa suhtaudutaan kriittisesti paljon puhuttuun yhteiskuntasopimukseen.
– Kysymys on pyrkimyksestä heikentää työntekijöiden asemaa, vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sanoi tiistaina eduskuntaryhmänsä kesäkokouksessa Helsingissä.
Hän arvioi, että työntekijöitä edustavalle ammattiyhdistysliikkeelle on pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ajamissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa pelattu musta pekka käteen.
Jos haluamme lähestyä kilpailijamaita, meidän pitäisi lyhentää työaikaa.
– Leikkauksista, joista pitää syyttää hallituspuolueita keskustaa, perussuomalaisia ja kokoomusta, pyritään syyttämään ammattiyhdistysliikettä, Arhinmäki totesi.
– Kyse on aika perinteisestä tuponeuvotteluista tosin sillä erolla, että on annettu sisilialainen tarjous eli jos ette pääse sopimukseen leikkaamme teiltä vielä lisää.
Sanelua, ei sopimista
Arhinmäen mielestä neuvottelujen lähtökohta on väärä.
– Jotta saamme Suomen talouden nousuun, pitäisi panostaa investointeihin, tuotekehittelyyn, työntekijöiden osaamiseen, mutta nyt pyritään laskemaan palkkoja tavalla tai toisella ja lisäämään työntekijöiden rasitusta. Se ei nosta Suomea suosta.
Hän näkee, että työnantajapuolen ei tarvitse paljoa panostaa neuvotteluihin.
– Työnantajapuolella ei tarvitsekaan olla halua neuvotella, sillä hallitus tarjoaa sille hopealautasella työntekijäpuoleen kohdistuvia huononnuksia, joista työnantajapuoli ehkä salaa haaveili, muttei uskonut niiden toteutuvan.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen arvioi, että yhteiskuntasopimus näyttää olevan samalla linjalla kuin viime viikolla saatu valtiovarainministeriön budjettiesitys.
– Työntekijä joko joustaa tai joustaa. Nyt neuvotellaan vain siitä, mistä joustetaan. Heikennyksiä on joka tapauksessa tulossa joko työajan pidentämisellä eli palkka-alella tai muilla keinoilla, hän sanoi.
– Se ei ole sopimista. Se on sanelua.
Kriisitietoisuutta
Kansanedustaja Kari Uotila puhui kansan kriisitietoisuuskasvatuksesta, jolla kaikista tuuteista on toitotettu samaa viestiä jo vuosia. Siihen kuuluu valtionvelalla pelottelu ja elvytyspolitiikan väheksyntä.
Hänen mukaansa pääministeri aloitti kriisitietoisuuskasvatuksen toisen vaiheen vaalien jälkeen.
– Oikeisto ja pääomapiirit uskovat kriisikasvatuksen tehonneen niin hyvin, että käyvät härskisti ay-liikkeen ja poliittisen vasemmiston ja näiden saavutusten kimppuun, hän sanoi.
– Tästä osoituksena on esitys työajan pidentäminen sadalla tunnilla ja yksikkökustannusten alentaminen viidellä prosentilla eli käytännössä palkkojen alentaminen.
Uotila pitää hyvänä sitä, että yhteiskuntasopimuksesta neuvotellaan.
– Mutta ellei hallitus peräänny törkeimmistä kiristyksistään, ei tule yhteiskuntasopimuksen vaan vastakkainasettelun syksy, hän ennusti.
Kansanedustaja Jari Myllykoski piti tärkeänä pitää ovea auki yhteiskuntasopimukselle. Hän edellytti kuitenkin laajempaa kuin perinteistä työmarkkinasopimusta.
– Siihen pitää saada mukaan työaikapankkiratkaisun tapaisia elementtejä, hän sanoi.
Myllykoski peräsi ammattiyhdistysliikkeeltä rohkeutta uusiin innovaatioihin.
– Emme saa jämähtää niin, että meistä maalataan jarrun kuva.
Sata tuntia, 110 000 työtöntä
Hallituksen pahimpana virheenä yhteiskuntasopimustarjouksessa Myllykoski piti työajan pidentämistä sadalla tunnilla vuodessa.
– Se toisi Suomeen 110 000 uutta työtöntä, hän sanoi.
Hän totesi nyt jo maksettavan viisi miljardia euroa vuodessa työttömyydestä.
Myös Arhinmäki pelkäsi työttömyyden kasvavan.
– Työttömyyttä kasvatetaan niin sanotulla yhteiskuntasopimuksella, hän sanoi.
– Tilanteessa, jossa todellinen työttömyys noin puoli miljoonaa, tämä lisäisi sitä yli 100 000:lla. Jos julkisella puolella ja palveluissa pidennetään työaikaa, se merkitsee automaattisesti, että tarvitaan vähemmän työntekijöitä.
Myllykoski pitää käsittämättömänä ylipäätään hallituksen vaatimuksia viiden prosentin tuottavuushypystä erittelemättä alakohtaisia eroja.
Hän ihmetteli, miten hallitus aikoo nostaa vaikkapa 24 tuntia vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa toimivan metalliteollisuuden yrityksen tuottavuutta.
– Jos siellä tehdään pidempää päivää, seuraa siitä irtisanomisia. Tuottavuutta se ei lisäisi.
Myllykosken mukaan metallin jalostuksessa henkilöstökustannukset ovat seitsemän prosenttia.
– Jos niistä otetaan Sipilän esittämä viiden prosentin tuottavuushyppy, metallinjalostuksen työntekijöiden pitäisi laskea palkkojaan noin 80 prosenttia, hän sanoi.
– Pelkään, että meillä on aloja, joilla työntekijät joutuisivat maksamaan, jotta päästäisiin viiden prosentin tuottavuushyppyyn.
Pitkä työaika kallista yhteiskunnalle
Kansanedustaja Matti Semi vertasi suomalaista työaikaa eurooppalaiseen työaikaan.
– Keskityöaika on lyhyempi kuin Suomessa, hän sanoi ja otti esimerkiksi Saksan, jossa tehdään 300 tuntia vähemmän töitä vuodessa runsaan euron korkeammilla palkkakuluilla.
– Olenkin jäänyt ihmettelemään, mitä Sipilä hakee loikallaan.
Samaan puuttui Arhinmäki, joka totesi, että Saksa ja Ruotsi esitetään usein esikuvina.
– Jos haluamme lähestyä näitä kilpailijamaita, meidän pitäisi lyhentää työaikaa. Saksassa tuotu ilmi, että se on nostanut tuotavuutta ja yritysten pärjäämistä, hän sanoi.
– Työkyvyttömyyseläkkeelle ja sairauslomille jää ihmisiä, jotka tekevät liian pitkää päivää. Kaikkein kalleimmaksi yhteiskunnalle tulee se, että ei jakseta eläkeikään asti ja joudutaan olemaan paljon sairauslomilla.
Hän totesi myös palkanalennusvaatimusten johtavan väärään suuntaan.
– Jos haluamme lähestytä Saksaa ja Ruotsi, pitäisi vaatia palkankorotuksia.
lehti 