Suomessa tietysti tutkitaan monia eri asioita. Monet asiantuntijat koittavat saada viestiä läpi poliittisille päättäjille.
Jos ajattelee taaksepäin useita vuosia niin onko poliitikot tehneet juuri mitään tiettyjen asioiden suhteen.
Esimerkiksi noin viisi vuotta sitten EVA julkaisi tutkimuksen missä todettiin että on nyt vähän yli 79 000 suomalaista kadonnutta työmiestä, he eivät ole töissä, he ovat tutkijoiden mukaan kokonaan kadonneet jonnekin. Useita vuosia sitten Kelan etuuspäällikkö sanoi, että jos nuorella iällä jää pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle, suurin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle liittyy mielenterveyden sairauksiin, niin on koko ikänsä köyhä. Ja näin se edelleen jatkuu vielä vuonna 2021. Eriarvoisuustyöryhmää vetänyt professori Juho Saari sanoi jo noin kolme vuotta sitten, että tehdystä työstä tulee jäädä enemmän rahaa käyttönsä vaikka saisi tukia tai tulonsiirtoja. Tämäkin tilanne on nyt ihan sama juttu tänä vuonna.
Niuvanniemen vankimielisairaalan ylilääkäri, psykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerma, sanoi jo monia vuosia sitten, että kun koko ajan vähenee psykiatrisen sairaalan osastopaikat meillä Suomessa, niin se johtaa siihen, että koko ajan lisääntyy vankimielisairaalan osastopaikat eli vaikeita psyykkisesti sairaita potilaita joudutaan hoitamaan vankimielisairaalassa ja nämä potilaat ovat tehneet väkivaltarikoksia.
Nuorten osastopaikkoja psykiatrisessa sairaalassa on leikattu erittäin paljon, nuoret eivät saa psykiatrista hoitoa Suomessa ja osastolle pääsy psykiatriseen sairaalaan on erittäin vaikeaa ja esim.lastensuojelu ei hoida psykiatrista hoitoa lasten ja nuorten osalta.
Noin 60 prosenttia pitkäaikaistyöttömistä on työkyvyttömiä. He eivät saa työterveyshuoltoa. Työkyvyttömän on hyvin vaikeaa mennä kokopäiväiseen työhön. Palkkatuen kautta on helpompi palata takaisin töihin kun palkkatukityö on noin 80 prosenttia koko aikaisesta työstä.
Leipäjonoja on ollut yli 30 vuoden ajan, alkaen 1990-luvulla kun oli pahin lama sitten 1930-luvun laman jälkeen. Edelleen ne leipäjonot ovat suurissa kaupungeissa. Ei näitä ihmisiä ole juuri autettu, ei heitä juuri ollenkaan huomioida politiikassa.
Heikossa asemassa olevat ihmiset eivät käy aina äänestämässä ja yleensä rikkaat käyvät. Heikossa asemassa olevat ihmiset hyvin usein jäävät marginaaliin ja ovat monesti jollakin tavalla syrjäytyneitä. Ei rikas heitä juuri ajattele ja eriarvoisuus ihmisten kesken lisääntyy joka vuosi. Mutta tekevätkö poliitikot jotain sen eteen.
Markkinatalouden johdosta monet eivät pysy tässä vauhdissa mukana. Ei markkinataloutta voi juuri kukaan enää muuttaa. Jo plus 45 vuotias työtön, jolla on todella hyvä CV, ei itse asiassa saa enää työtä. Yleensä markkinatalousmaissa rikkaat vain rikastuvat joka vuosi ja köyhät vain köyhtyvät joka vuosi. Ei kukaan ihminen enää pysty hallitsemaan globaalia markkinataloutta. Noin 4–5 prosenttia koko maailman ihmisistä omistaa reilusti yli puolet kaikesta varallisuudesta koko maailmassa. Ylen ohjelma muutama vuosi sitten oli otsikolla: pinnan alla kytee! Ohjelmassa hyvin köyhät ihmiset olivat jopa melko vihaisia siitä, että köyhyys on koko ajan läsnä heidän elämässä ja että kukaan ei ota heitä vakavasti ja juuri kukaan ei auta heitä – näin nämä ihmiset sanoivat tässä ohjelmassa.
Lapsiperheiden köyhyydestä on puhuttu vuosi kausia Suomessa, mutta se vain lisääntyy. Nyt esim. Helsingissä poistettiin Helsinki – lisä, ja se johtaa siihen, että kaikkein heikommassa asemassa olevat köyhät perheet joutuvat eniten siitä kärsimään kun nettotulot alenee tänä vuonna. Nyt köyhät lapsiperheet joutuvat hakemaan Kelasta perustoimeentulotukea vuokriin ja lääkkeisiin ja ruokaan ja muihin menoihin.
Nyt on jo nähty suomalaisessa yhteiskunnassa merkkejä siitä, että hyvin monet ihmiset joutuvat ihan turhaan kärsimään jatkuvasta köyhyydestä, monet ihmiset joutuvat olemaan kaiken toiminnan ulkopuolella, monet ovat pois työelämästä jo nuorella iällä, se johtaa yleensä päihteiden käyttöön ja kun monilla nuorilla ei ole mitään tekemistä päivällä jos esim. koulun käyntiin ei itse pysty.
Mihin tämä kaikki nyt johtaa tulevien vuosien varrella? Monen ihmisen turhautumiseen ehkäpä omassa elämässä. Epäluottamuksen syntymiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Syntyykö jonkinlaista suurempaa liikettä joka yrittää luoda jonkinlaista suurempaa häiriötä yhteiskunnassa. Poliittisen järjestelmän epäusko, usko poliitikoihin on lähes nolla luokkaa jo nykyjään. Tai mitä muuta sitten tulee käymään meidän yhteiskunnassamme – se nähdään varmaan jo muutamien vuosien aikana.
Mika Lille
Helsinki
uutiskirje 
