Vuonna 1909 ilmestyi aikansa hittikirja Suuri illuusio. Kirjan pääsanoma oli, että teollistuneen maailman imperiumit etenkin Euroopassa olivat taloudellisesti ja kaupallisesti niin riippuvaisia toisistaan, että sota maiden välillä olisi sulaa järjettömyyttä ja siksi epätodennäköistä.
Myyntimenestykseksi kohonneen kirjan kirjoitti englantilainen vasemmistopoliitikko Norman Angell, joka myöhemmin palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla. Kirjassaan Angell teorisoi, että teollistuneet länsimaat joutuisivat sodan syttyessä luopumaan kaupankäynnistä keskenään, mikä köyhdyttäisi niitä. Lisäksi sota tuhoaisi maiden teollisuutta ja veisi suuren osan koulutetusta työvoimasta pois työpaikoiltaan ja rintamalle, mikä halvaannuttaisi maiden taloutta entisestään.
Kirjassaan Angell päätyi siihen lopputulokseen, että sota Euroopan valtioiden välillä olisi mielettömyyttä. Yhdenkään valtion ei yksinkertaisesti ollut kannattavaa käydä sotaa teollisella aikakaudella, sillä maa ja sen kansalaiset kärsisivät sodasta kohtuuttomasti huolimatta siitä, miten itse rintamalla kävisi.
”Venäjän sota Ukrainassa on järjetöntä teurastusta, jonka ei pitänyt olla mahdollista, koska se on taloudellisesti kannattamatonta.”
Vain viisi vuotta Norman Angellin teoksen julkaisemisen jälkeen Euroopassa syttyi ensimmäinen maailmansota, joka aiheutti ennennäkemätöntä hävitystä ja kuolemaa. Sota todisti Angellin ajatukset sekä oikeiksi että vääriksi. Noin 20 miljoonaa ihmistä menetti henkensä, ja sodasta kärsineet kansantaloudet köyhtyivät ja velkaantuivat. Sota Euroopassa oli mielettömyyttä, joka romahdutti siihen osallistuneiden maiden taloudet, aivan kuten Angell oli ennustanut. Mielettömyys ei kuitenkaan estänyt sotaa tapahtumasta.
Norman Angellin ajatukset ovat jälleen surullisen ajankohtaisia. Venäjän sota Ukrainassa on järjetöntä teurastusta, jonka ei pitänyt olla mahdollista, koska se on taloudellisesti kannattamatonta.
Lännessä ajateltiin pitkään, ettei Vladimir Putinin yksinkertaisesti kannattaisi aloittaa sotaa, sillä Venäjän talous oli niin syvästi integroitu Eurooppaan, että sotiminen olisi irrationaalista, mieletöntä ja ennen kaikkea Venäjän näkökulmasta taloudellisesti kannattamatonta. Olihan Venäjä vuosia rakentanut lännen suuntaan rahakkaita kauppasuhteita ja yhteistyöhankkeita, jotka kaikki kaatuisivat, jos Venäjä pilaisi maiden välit sotimalla. Taloudellisia pakotteita, jotka sodan seurauksena asetettaisiin, ei venäläinen kansantalous kestäisi.
Tämä kaikki kuitenkin perustui sille naiiville ajatukselle, että autokraattiset johtajat toimisivat rationaalisesti ja ajattelisivat asioita taloudellisen kannattavuuden, hyötyjen ja riskien näkökulmasta. Putin ei ajattele niin, aivan kuten eivät ajatelleet Vilhelm II, Nikolai II ja Frans Joosef. Taloudellinen keskinäisriippuvuus ei estänyt Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, aivan kuten se ei estänyt Euroopan kruunupäitä viemästä maitaan sotaan toisiaan vastaan kesällä 1914.
Musta kyy -televisiosarjan kapteeni Blackadderin sanoin: ”Suunnitelmassa oli pikkuruinen heikkous: se oli pötyä.”
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.
lehti 