Sosiaalidemokraatti Heinz Fischer, 71, voitti odotetusti Itävallan sunnuntaiset presidentinvaalit. Konservatiivisen kansanpuolueen (ÖVP) luovuttua asettamasta omaa ehdokasta tietäen, ettei tämä voi voittaa suosittua Fischeriä, vaalissa ei ollut todellista vastaehdokasta.
Suuri huomio kohdistui äärioikeistolaisen ehdokkaan Barbara Rosenkranzin menestymiseen. Se oli hänelle karvas pettymys.
Rosenkranzin puolueen, äärioikeistolaisen vapauspuolueen (FPÖ) johtaja Heinz-Christian Strache ennakoi 35 prosentin ääniosuutta, mutta tulos jäi vajaaseen 16 prosenttiin. Liki kolmannes vapauspuoluetta vuoden 2008 parlamenttivaaleissa äänestäneistä jäi kotiin, ja useampi kuin joka kymmenes äänesti muita ehdokkaita.
Heinz Fischer sai äänistä noin 80 prosenttia, ja vanhoilliskristillisen pienpuolueen ehdokas Rudolf Gehring runsaat viisi prosenttia.
Vaaliin osallistui hieman yli puolet äänioikeutetuista. Lopulliset tulokset täsmentyvät, kunhan kirjeitse lähetetyt äänet saadaan lasketuiksi.
Alhaiseen äänestysprosenttiin vaikutti eniten, että liki puolet ÖVP:n kannattajista jätti äänestämättä. Saman verran oli Fischeriä tukeneita. Pääosa vihreiden äänestäjistä sen sijaan tuki Fischerin valintaa.
Presidentillä ei Itävallassa ole kovinkaan paljon muodollista valtaa. Fischer on kuitenkin omalla arvovallallaan kyennyt saavuttamaan varsin vahvan aseman. Toimikausi on kuusi vuotta.
Rosenkranz uusnatsien
kekkereissä
Juuri vaalien alla julkaistiin Profil-viikkolehden nettisivulla artikkeli ja salaa kuvattu video kahden vuoden takaisista kesäpäivänseisausjuhlista Järjestäjinä oli äärioikeistolaisia perinneyhdistyksiä, kutsuttuja 200. Kunniavieraana oli Niederösterreichin maapäivien jäsen Barbara Rosenkranz.
Sali oli koristeltu äärioikeiston tunnuksin, jaossa oli lehtisiä ja kirjallisuutta. Osanottajat saivat soihdun ja lauluvihkon, jossa oli useita Hitler-Jugendin lauluja.
Palavien soihtujen ja natsilaulujen nostattaessa tunnelmaa pimenevässä illassa puhui vihdoin illan kunniavieras, mistäpä muusta kuin äidin roolista.
”Jokainen huora herättää suurta julkista kiinnostusta, jokainen transvestiittihälinä hyväntahtoisen selonteon, äidilliselle naiselle sitä vastoin – jos hänet ylipäänsä huomataan – pahimmassa tapauksessa naureskellaan esimerkkinä vanhentuneesta roolihahmosta.”
Juhlan päätteeksi laulettiin pelätyn SS:n, natsien valtiollisen poliisin, laulu, jolla uudet SS:n jäsenet aikoinaan otettiin vastaan.
Historian ironiaa on, että Rosenkranzin valintaa presidentiksi vastustettiin usein soihtukulkuein Wienissä ja eräissä muissa kaupungeissa.
uutiskirje 