Maapallon keskilämpötila nousi 1900-luvulla portaittain. Kasvuun vaikuttivat sekä ihmiskunnan päästöt, metsien hakkaaminen ja muut maankäytön muutokset että ilmaston luonnollinen vaihtelu.
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan luonnollista vaihtelua aiheuttaa muun muassa yleisen kiertoliikkeen jaksollisuus, jota hallitsee Tyynen valtameren yli ulottuva eteläinen värähtely. Kun Tyynenmeren alueen kiertoliike oli heikko (1900–1924 ja 1947–1976), maapallon keskilämpötila laski. Kun kierto voimistui, El Niño -jaksot yleistyivät ja maapallo lämpeni.
Viime lämpenemiskaudella keskileveysasteiden länsituulet voimistuivat ja polaaririntamaan liittyvät suihkuvirtaukset ja matalapaineiden reitit siirtyivät napoja kohti molemmilla pallonpuoliskoilla muuttaen sade- ja lämpötilaoloja. 2000-luvulla lämpenemisen hidastuttua edellä mainitut ilmiöt palailivat normaaleiksi.
IPCC:n mukaan vesihöyryn määrä on lisääntynyt alailmakehässä ja stratosfäärissä pohjoisella pallonpuoliskolla. Pilvisyys lisääntyi 2 prosenttia viime vuosisadalla. Vesihöyry vastaa pääosin kasvihuonekaasujen kokonaisvaikutuksesta, joka nostaa maapallon pinnan keskilämpötilaa noin 33 Celsius-astetta.
IPCC:n tieteellisistä taustaraporteista on luettavissa paljon asioita, joita ei julkisuudessa kerrota. Merenpinta on kohonnut viime jääkauden jälkeen 120–150 metriä, edellisellä lämpökaudella se oli 4–9 metriä korkeammalla kuin nyt. Pohjoisella pallonpuoliskolla on ollut laajoilla alueilla jääkauden jälkeen jaksoja, jolloin lämpötila on ollut kaksi astetta korkeammalla kuin esiteollisella kaudella. Puuraja on ulottunut pohjoiselle Jäämerelle.
Jäätiköiden pituudet ovat vaihdelleet: 2007 julkaistun raportin esimerkkijäätiköt olivat suurimman osan jääkauden jälkeistä aikaa lyhyempiä kuin nyt. Metsäraja on vuoristoissa ulottunut korkeammalle.
Sekä hiilidioksidia että vesihöyryä kertyy ilmaan sitä enemmän mitä lämpimämpää on. IPCC:n mukaan hiilidioksidia kertyy hyvin eri määrä eri vuosina, mikä on merkki siitä, että nielut määräävät kertymisnopeuden.
Energian tuotanto lämmittää ilmastoa paitsi hiilidioksidin, myös vesihöyryn ja hukkalämmön kautta. Polttoprosesseissa syntyy vesihöyryä yleensä enemmän kuin hiilidioksidia. Ydinvoimalat lämmittävät ilmastoa paljon ja suoraan: Tuotetusta energiasta 63 prosenttia päästetään hukkalämpönä ilmaan ja vesistöihin, jäähdytystorneissa vesihöyrynä ilmaan. Myös tuotettu sähköenergia päätyy muodossa tai toisessa lopulta ympäristöön.
Ilmastomalleissa nämä päästöt tai hukkalämpö eivät ole mukana, vaikka ne muuttavat kaupunkien ja niiden ympäristön säätä paljonkin. Perusteena on vesihöyryn lyhyt viipymisaika ilmassa sekä luonnon energiavirtojen suuruus. Vesihöyryä on myös vaikea ennustaa säämalleilla.
Euroopan ydinvoimaloiden hukkalämpö on toki pienempi kuin esimerkiksi energia, joka vastaa Itämerestä vuosittain haihtuvan veden energiasisältöä, mutta kaikkien Euroopan lauhdevoimaloiden hukkalämpö vastaa jo merkittävää osaa siitä, varsinkin talvella. Jos vesihöyrypäästöt jätetään pois ilmastomalleista, miksei saman tien haihduntaa sieltä täältä?
Kun ilmastomallin resoluutio on yli 300 kilometriä, virhemarginaalit ovat suuret. Tutkijat eivät silti saisi jättää pinnan energiataseesta valintansa mukaan termejä pois. Nyt ihmisten päästöistä vain ilmastoa viilentävät hiukkaset huomioidaan, ei tosin aina malleissa, mutta selitettäessä lämpötilan ajoittaista laskua, joka ei korreloi hiilidioksidin pitoisuuden ja päästöjen kanssa. Tällöin ei välitetä IPCC:n arviosta, jonka mukaan ihmiskunnan hiukkaspäästöt ovat erittäin pienet verrattuna luonnon päästöihin ja osa hiukkasista lämmittää ilmastoa.
Parin vuoden takainen ruokakriisi nosti viljan hinnan korkealle. Maapallolla nälänhätä paheni. Syyllisiksi nimettiin muun muassa biopolttoaineiden tuotannon vaatimat resurssit kehitysmaissa ja sijoittajien keinottelu maailmanmarkkinoilla. Kriisi ei ole ohi, vaikka hinnat ovat laskeneet, nälkää näkevien määrä on noussut yli miljardin, ja 30 000 lasta kuolee päivässä sairauksiin, jotka olisivat estettävissä. Olemme tilanteessa, jossa kehitysmaiden nälkäiset ja teollisuusmaiden autot kilpailevat ruoasta.
Ydinvoimaan koplattiin niin sanottu risupaketti. Hallituksen uusiutuvan energiantuotannon esitykseen ei ole liitetty lainkaan ympäristöselvityksiä, vain investointi- ja työllisyysvaikutukset on mainittu. Bioenergian käytön lisäys vaikuttaa epärealistisen suurelta: jos hakkeella tuotetaan voimaloissa 19 terawattituntia lisää energiaa, syntyy aikamoinen kuljetusongelma. Riittääkö raaka-ainetta liikenteen biopolttoaineille, ja miten perustellaan täysin olematon hyötysuhde niiden valmistuksessa?
Kaavailtu 120–150 000 tonnin bioetanolituotanto viljasta on epäeettistä maailman ruokatilannetta ajatellen; lisäksi viljely vähentää biodiversiteettiä, myrkkyjen ja lannoitteiden käyttö lisääntyy. Puun poltossa on myös otettava huomioon terveysvaikutukset: yli 300 000 ihmistä vuodessa kuolee Euroopassa ennenaikaisesti pienhiukkasten takia.
Ydinvoima on väärä ratkaisu. Olkiluoto-3 on jo nyt kallis, vaikka purkukustannukset on jätetty huomiotta ja lopullisia kustannuksia ei edes tiedetä, ei myöskään turvallisuusriskejä. Viranomaiset vähättelevät Tšernobylin onnettomuuden uhrilukuja, ja alhaisen tason radioaktiivisuuden vaikutuksista on olemassa täysin poikkeavia malleja.
Lain mukaan kaikki Suomessa tuotettu ydinjäte on loppusijoitettava maan rajojen sisälle. Voi kysyä, kestävätkö säiliöt jääkausien yli 500 metrin syvyydessä, korroosiokokeita on tehty vasta alle 40 vuotta. Kyse on myös demokratiasta: Suuri osa suomalaisista vastustaa uutta ydinvoimaa.
Energiantuotannon lisääminen kasvattaa kulutusta, ja se kierre pitää katkaista. Jatkuva kasvu ei ole välttämätöntä. Miksi sitoa Suomi raaka-aineenomaista sähköä vieväksi maaksi seuraavaksi 60–80 vuodeksi massiivisella ydinvoimalla? Kuvitellaanko täällä, että tekniikka ei sinä aikana kehity? Hajautettu energiantuotanto tekee tuloaan ja ennakkoluulottomat firmat, kuten Google, näyttävät tietä. Energiavaihtoehdoista tulee tehdä tuotantoketjun kaikki vaiheet kattava ympäristöselvitys.
Jos maapallon lämpeneminen halutaan pysäyttää, fossiilisten polttoaineiden korvaaminen muulla energiantuotannolla ei ole riittävä toimenpide. Kulutusta on vähennettävä.
Kirjoittaja on tekniikan tohtori ja ilman epäpuhtauksien kulkeutumisen tutkija.
Kaaviot merenpinnan korkeuden vaihteluista ja jäätiköiden laajuudesta:
www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg1/en/figure-6-8.html www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg1/en/box-6-3-figure-1.html
lehti 