– Ennen puhuttiin kesäkissoista. Nyt on jopa kesähevosia, Ilivitzky totesi maanantaina Hevoset ja kunnat -seminaarissa Forssassa.
Hän kertoi olleensa eläinsuojelutyössä mukana jo ”ikuisuuden” ja totesi, että nyt eläinsuojelutapauksia on enemmän kuin koskaan aiemmin .
– Iso ongelma on se, että täysin hevostaidottomat ihmiset hankkivat hevosia.
Esimerkkinä hän mainitsee tilanteen, jossa äiti osti tyttärelleen hevosen. Pari kesäkuukautta tytär kävi ratsastamassa vuokratalliin sijoitetulla hevosella ja lopulta hevonen hylättiin eli jätettiin tallinpitäjän vastuulle.
Näin voi Ilivitzkyn mukaan käydä, sillä lakipykälät eivät selvästi määritä, kummalla vastuu hevosesta viimekädessä kuuluu, hevosen omistajalle vai tallille, jonne hevonen on sijoitettu.
Hevosen osto teini-ikäiselle voi houkuttaa vanhempia, jos hevosen saa halvalla. Hevosen pito on kuitenkin kallista. Helsingissä tallipaikka voi maksaa 600-700 euroa kuukaudessa ja Pirkanmaallakin 400-600 euroa. Tallipaikan lisäksi maksettavaa kertyy myös kengityksistä ja eläinlääkärikäynneistä.
Toinen kasvava hevosenpitäjien joukko, joiden eläintenpitoon läänineläinlääkärikin toisinaan joutuu puuttumaan, on Ilivitzkyn mukaan akateemiset keski-ikäiset naiset.
– Heillä on usein apunaan taitavat juristit, jotka saavat meidän tekemät eläinsuojelupäätökset nurin, ja hetken päästä lähiympäristöstä meille taas soitetaan, että miksi ette tee mitään.
Nämä hevoset saattavat Ilivitzkyn mukaan jäädä ilman suojelua, vaikka ne ovat avohaavoilla ja laihtuneita.
Valvontaa lisättävä
Ratkaisuiksi näihin hevosvillityksen mukanaan tuomiin ongelmiin Ilivitzky näkee valvonnan lisäämisen ja laajan yhteistyön.
Apua valvontaan tuonevat ainakin ne 15 valvontaeläinlääkäriä, joiden palkkaamiseen maa- ja metsätalousministeriö on luvannut rahaa kunnille.
– EU:sta on huomautettu useampaan otteeseen meidän jääviysongelmaamme, joka syntyy, kun eläimiä hoitava kunnan eläinlääkäri joutuu myös valvomaan asiakkaitaan. Nyt on mahdollista erottaa nämä tehtävät.
Tosin kunnat saattavat Ilivitzkyn mukaan empiä valvontaeläinlääkärien palkkausta, sillä pelkona on, että valtion tuki ei enää jatkukaan hallituksen vaihtumisen jälkeen.
Ainakin Tampere ja Ylöjärvi ovat jo palkanneet valvontaeläinlääkärin. Riihimäellä asia on vireillä.
Apua valvontaan Ilivizky toivoo myös hevosjalostuspiireistä, joilla olisi kylliksi asiantuntemusta nähdä eläimestä, milloin sen hoito on ollut puutteellista.
Vielä yhden heikon lenkin Ilivitzky on eläinsuojelussa havainnut. Se on syyttäjä, jolle poliisi siirtää eläinten pidosta tehdyn rikosilmoituksen.
– Ongelmana on, että meillä ei ole hevosasioihin erikoistuneita syyttäjiä.
Toisaalta kyse on Ilivitzkyn mukaan myös siitä, että syyttäjä keskittyy muihin tärkeämpänä pitämiinsä rikoksiin.
– Eläinsuojelurikkomuksiin meillä on jotenkin vähättelevä asenne, hän sanoo.
Hevosyrittäjyys vahvassa kasvussa
Hevosten ja hevosyrittäjien määrä kasvaa maassamme kaiken aikaa. Nyt hevosia on 75 000 ja vuonna 2020 niitä arvioidaan olevan 90 000. Pohjalukemissa oltiin 1970-luvulla, jolloin hevosia oli vain noin 30 000.
Hevosyrittäjiä tulee lisää vuosittain 100-200. Hevostalleja on tällä hetkellä noin 15 000 ja ala työllistää koko- tai osa-aikaisesti noin 15 000 ihmistä.
Hevosen uusi tuleminen perustuu ennen kaikkea hevosharrastukseen. Ratsastus on yksi suurimpia tyttöjen ja naisten lajeja. Tallit ovat vallanneet 24-45 -vuotiaat naiset.
Harrastajia on nyt 160 000, kun heitä vuonna 1994 oli 60 000. Vain alle 10 000 harrastajalla on oma hevonen.
Myös raviurheilu vetää suuria joukkoja. Ravikisoissa paikan päällä kävijöitä on 800 000, mikä on valtava määrä mihin tahansa muuhun urheilulajiin verrattuna.
Forssassa hevosalan väki ja kuntien edustajat pohtivat hevoselinkeinoon liittyviä maankäyttö- ja ympäristökysymyksiä ja muun muassa hevosmatkailua ja hevosen käyttöä kuntoutuksessa.
uutiskirje 
