Aloitetaan muutoksen kuvaaminen anekdootilla, jonka kertoo poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen.
– Kun eurokriisi alkoi, EU-maat miettivät kuukausitolkulla, saavatko ne antaa taloudellista apua toiselle EU-maalle, koska no bail out -sääntö kieltää taloudellisen avun antamisen. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, meni pari päivää, ja EU alkoi lähettää aseita unioniin kuulumattomaan maahan.
Ronkaisen mukaan anekdootti tiivistää hyvin unionin erittäin nopean muutoksen. Samalla se kertoo selvästi, kuinka EU:n toimintakyky on kasvanut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana.
Unioni ei ole myöskään ajautunut kaaokseen, vaikka Ukrainasta on paennut enemmän ihmisiä pelkästään Puolaan kuin vuoden 2015 pakolaiskriisissä tuli koko EU:hun. Euroopassa on valtava pakolaiskriisi, mutta siihen suhtaudutaan tyystin toisin kuin seitsemän vuotta sitten. Toki pakolaiset tulevat tällä hetkellä eurooppalaisesta maasta, mikä varmasti vaikuttaa ihmisten mieliin.
Joka tapauksessa Venäjän hyökkäys muutti tunnelman kertaheitolla. Kun tilanne on tarpeeksi vakava, löytyi unionistakin päättäväisyyttä lähteä asettamaan kovia talouspakotteita Venäjälle.
– Nyt herättiin siihen, että pitää lähteä luomaan energiaomavaraisuutta ja kytkeytymään irti Venäjän energiasta, Ronkainen muotoilee.
Unionin päättäväisyyttä kiittelee myös vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson.
– Joku olisi voinut ajatella, ettei se olisi ollut mahdollista. EU on noussut toimijana. Pidän sitä sinänsä hyvänä ja myönteisenä kehityksenä, Andersson sanoo KU:lle.
Seuraavaan sumuun
Ronkaisen kanssa tarkoitus on pohtia, mitä unionin muutos oikein tarkoittaa etenkin vasemmistolle. Toki suunta on haastatteluhetkellä eli maaliskuun loppupuolella vielä hämärän peitossa.
– Koronakriisissä ajoimme aluksi sumuun, emmekä tienneet sen seurauksia. Tällä hetkellä olemme myös sumussa. Emme tiedä, kuinka tymäkkä sodan talousseuraus on. Varmasti tiedämme sen, että se aiheuttaa uusia kustannuspaineita.
Kun EU pyristelee irti venäläisestä maakaasusta ja öljystä, joutuu se suuntaamaan ostoksille muualle. Samalla energian hinta nousee, ja täysin ilman Venäjän energiaa unionin jäsenmaat eivät selviä.
– Siinä on inha vivahde siinä mielessä, että mitä enemmän laitamme sanktioita, sitä enemmän energian hinta nousee. Sen myötä Putin saa suuremmat voitot myymällä vähemmän energiaa.
”Mitä enemmän laitamme sanktioita, sitä enemmän energian hinta nousee. Sen myötä Putin saa suuremmat voitot myymällä vähemmän energiaa.”
Samalla eteen tulee myös se, että vanhat erimielisyydet eivät hetkessä ole kadonneet. Toiset jäsenmaat, kuten Saksa ja Italia, ovat huomattavasti riippuvaisempia Venäjän tuontienergiasta kuin jotkin muut jäsenmaat. EU:n tavoitteena on vähentää riippuvuutta Venäjän maakaasusta kahdella kolmasosalla vielä tämän vuoden aikana. Vihreän siirtymän, energiaomavaraisuuden tavoittelun ja energian hinnannousun subventoinnin lisäksi jäsenmaat ovat kasvattamassa puolustusbudjettejaan, minkä lisäksi Ukrainan ja ukrainalaisten pakolaisten auttaminen maksaa paljon.
– Näihin haasteisiin pitää sitten vastata niin kansallisella tasolla kuin myös EU:n. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin idea on, että tehtäisiin uusi elpymisrahasto. Ainakaan vielä ei ole tarpeeksi vakava tilanne, että se olisi edennyt, Ronkainen kuvailee.
Ajatusta uudesta elpymisrahastosta ovat vastustaneet Ronkaisen mukaan erityisesti Saksa, Ruotsi ja Suomi.
Uusi ainutkertaisuus
Ronkainen nostaa koronakriisistä esiin elpymispaketin, jonka merkitys oli suurempi poliittisesti kuin taloudellisesti. Unioni teki periaatteellisesti ison päätöksen yhteisvelan mahdollistamisesta. Toinen suuri päätös oli hyllyttää unionin vakaus- ja kasvusopimus, millä pyritään rajoittamaan jäsenmaiden finanssipoliittista liikkumavaraa. Koronakriisissä se hyllytettiin, ja Ukrainan sodan vuoksi sitä tuskin tullaan vielä ensi vuonna ottamaan uudelleen käyttöön, kuten tarkoitus oli.
Näin ollen jäsenmaat pystyvät ottamaan enemmän velkaa, jos ja kun siihen on tarve.
– Tapahtuu jatkumoa siihen, mitä koronakriisissä tapahtui, eli kun on riittävän paha kriisi, vakaussopimuksen poikkeuslauseketta voidaan jatkaa. Se on taloudellisesti merkittävämpää ja nopeampaa kuin puhe uudesta yhteisvelasta, Ronkainen muotoilee.
Eikä olisi mitenkään mahdotonta, että unioni päättäisi uudesta yhteisvelkapaketista. Koronakriisi näytti, että säännöt sellaisen sallivat. Kuten Ronkainen asian muotoilee, koronakriisin aikana tehty elpymispaketti oli ainutlaatuinen.
– Mutta kun tulee riittävän kovia kriisejä, samalla periaatteella voidaan luoda uusi instrumentti, joka on aivan yhtä ainutkertainen.
– Kukaanhan ei ole esittänyt nykyisen elpymisrahaston kasvattamista. On puhuttu vain elpymisrahasto kakkosesta.
Talouskurin hautajaiset
Li Andersson pitää hyvänä, että vanha talouskuriin pohjautunut ajattelu murentui koronakriisissä.
– Se on erittäin myönteinen uutinen, koska talouskuriajattelu oli hyvin tuhoisaa Euroopalle itselleen – koko eurooppalaiselle projektille.
– Päätökset, jotka on pakko tehdä vihreän siirtymän vauhdittamiseksi ja ilmastopäästöjen vähentämiseksi, edellyttävät hyvin mittavia julkisia investointeja. Olemme valmiita katsomaan talouspoliittisia sääntöjä uudessa valossa.
”Talouskuriajattelu oli hyvin tuhoisaa Euroopalle itselleen”
Andersson tarkoittaa eurooppalaisella projektilla Eurooppaa, joka kykenee toimimaan itsenäisesti ja kasvattamaan asemaansa suurvaltojen välisessä kilpailussa. Euroopan pitää pystyä seisomaan omilla jaloillaan, hän tiivistää.
– Jotta ei käy niin, että suurvallat keskenään käsittelevät Euroopan asioita. Niin kauan kuin elämme tilanteessa, jossa perinteinen voimapolitiikka on läsnä niin voimakkaasti kuin se nyt on, pidän Eurooppaa parempana vaihtoehtona maailmalle, kun se pystyy seisomaan omilla jaloillaan ja käymään Eurooppaa koskevia keskusteluja itse.
Omilla jaloillaan seisomista Eurooppa on toki yrittänyt pitkään, mutta julistukset ovat jääneet vain korulauseiksi. Nykyinen EU-komissio on tehnyt aloitteita, joilla EU:n toimintakykyä pyritään parantamaan. Saksalaisen Ursula von der Leyenin komissio on puhunut olevansa geopoliittinen komissio. Niin sanottua strategista autonomiaa EU:lle on ajanut erityisesti Ranska.
Ronkainen sanoo, että Suomessa pitäisi alkaa päivittää myös nykyistä Eurooppa-selontekoa. Minkälaisen unionin haluamme? Saman kysymyksen voi luonnollisesti esittää myös vasemmistolle.
– Nythän EU ja Yhdysvallat ovat hyvin yhtenäisiä, mutta jos Yhdysvaltain presidenttinä olisi joku Donald Trumpin kaltainen, ei vastaus olisi välttämättä ollut näin yhtenäinen, Ronkainen toteaa.
Ilmaston ja vihreän siirtymän lisäksi keskiössä on kysymys Euroopan ja Naton suhteesta. Trump teki selväksi, että hän halveksii sotilasliittoa. Republikaanit Yhdysvalloissa ovat ylipäätään alkaneet kääntyä entistä enemmän sisäänpäin, ja lisäksi Yhdysvallat suhtautuu Kiinaan vakavampana kilpailijana kuin Venäjään.
– Uskon, että paine unionin oman puolustuksen kehittämiseksi tulee kasvamaan olettaen, että Yhdysvallat ei aina ole Euroopalle suotuisan presidentin johdettavana.
Andersson puhuu myös epävarmuudesta suhteessa Yhdysvaltoihin. Siksi hän uskoo kannatusta löytyvän eurooppalaiselle projektille.
– Luulen, että vasemmiston piirissä eurooppalainen vaihtoehto näyttää houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin ennen, koska se on omista lähtökohdistaan käsin politiikkaa tekevä yhteisö, jota ei ole kytketty suurvaltoihin, joissa on ollut tai on autoritaarisia johtajia vallassa.
– Toivon, että eurooppalaisen projektin keskiössä ovat vähän pehmeämmät tavoitteet kuin suurvaltaidentiteetti – esimerkiksi sivistys.
EU joutuu joka tapauksessa toimimaan suurvaltojen puristuksessa. Ronkainen huomauttaa, että käynnissä on osin ristiriitainen kehitys, joka liittyy unionin kehitykseen.
– Toisaalta Putin yhdistää EU:ta. Samaan aikaan lännen asettamissa sanktioissa voi olla tendenssi, että Eurooppa on ajamassa maailmaa moninapaisemmaksi. Se on EU:n perusarvojen vastaista. EU pyrkii lisäämään kauppaa ja globalisaatiota. Tässä on käynnissä maailmantalouden deglobalisaatio.
Kun Venäjää kytketään irti läntisestä talousjärjestelmästä, tulee maa lähentymään muiden kanssa. Esimerkkejä tästä on jo näkynyt, kun Venäjä ja Intia ovat lähteneet hiomaan yhteistyötään.
– Blokkiutuminen tulee hyvin todennäköisesti kiihtymään. Kiina on tässä paljon vartijana, minkä lisäksi kehitykseen vaikuttavat esimerkiksi Iranin, Saudi-Arabian ja Turkin kehitys, Ronkainen kuvailee.
Projektin kritiikki
Kun Andersson puhuu eurooppalaisesta projektista, ei hän ole unohtamassa kritiikkiä.
– Se, että Eurooppa seisoo omilla jaloillaan, ei välttämättä tarkoita vallansiirtoa suuntaan eikä toiseen. Sitten tullaan kysymyksiin, millä periaatteilla ulkopoliittisia päätöksiä tehdään. Tähän asti idea on ollut se, että pyritään kansallisvaltioiden yhteisymmärrykseen ja sitä kautta vahvaan toimijuuteen.
– Kuinka paljon keskitytään ja mihin, se riippuu poliittisista voimasuhteista. Tässä vasemmiston viesti on yhtä tarpeellinen kuin tähänkin asti.
”Yhteisvaluutassa ei pidä roikkua arvoyhteisöargumenttien takia, koska arvoyhteisö on Euroopan unioni.”
Andersson tekee myös selvän pesäeron arvoyhteisön ja rahaliiton välillä. Hän painottaa, että rahaliitto on nimensä mukaisesti vain rahaliitto.
– Yhteisvaluutassa ei pidä roikkua arvoyhteisöargumenttien takia, koska arvoyhteisö on Euroopan unioni. Yhteisvaluutassa pitää olla, jos siinä on talouspoliittisesti järkeä. Jos siinä ei ole, sitä pitää pystyä muuttamaan tai keksimään muita ratkaisuja.
Eurokriisin aikana koko yhteisvaluutta oli tuhoutumassa poliittisten erimielisyyksien vuoksi. Kriisin päätti vasta Euroopan keskuspankin silloinen puheenjohtaja Mario Draghi kuuluisalla puheellaan, jossa hän lupasi EKP:n tekevän kaikkensa euron pelastamiseksi.
Kuten Andersson sanoi, koronakriisiin vastattiin huomattavan erilaisella talouspolitiikalla kuin eurokriisiin. Jäsenmaat saivat luvan elvyttää ilman rajoituksia, minkä lisäksi unioni otti myös yhteistä velkaa. Osin senkin vuoksi yhteisvaluuttakritiikki ei ole ollut agendalla.
– Ennemmin tai myöhemmin Eurooppa tulee kohtaamaan uuden finanssikriisin, ja silloin olemme edelleen kaikkien samojen kysymysten äärellä. Silloin tulemme näkemään, onko muutoksia tehty riittävästi edellisen finanssikriisin jälkeen. Vastaus siihen on ei, Andersson sanoo.
Kuumat otteet
Suhde sotilasliittoon on tällä hetkellä kuumin kysymys vasemmiston keskuudessa. Vasemmistoliitto on käynnistänyt omien ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjojensa tarkastelun. Tähän liittyy myös kysymys Nato-jäsenyydestä. Aiemmin puolue on torjunut tiukasti Suomen jäsenyyden.
Anderssonin mukaan vasemmistoliitossa on tällä hetkellä paljon kannastaan epävarmoja. Nyt käynnistetyn keskustelun tarkoituksena on tarkastella vanhoja itsestäänselvyyksiä.
Andersson on itse kuvaillut käynnissä olevaa prosessia kypsyyskokeeksi puolueelle. Hän pitää terveenä, että jokainen puolue käy välillä läpi kantojaan ja tarkastelee niitä maailman muuttuessa.
– Kannastaan epävarmat haluavat katsoa omat argumenttinsa, ovatko ne edelleen päteviä. On myös toimijoita, joissa pelkkä keskustelu nostaa huolta. Se on harmillista, koska keskustelu ei tarkoita, että meidän pitäisi muuttaa kantojamme.
Yksi osa tätä keskustelua on myös aiemmin mainittu EU:n ja Naton suhde. Tällä hetkellä Nato on hyvin riippuvainen Yhdysvalloista. Kovin nopeasti tuota riippuvuutta ei korvata.
Anderssonin mukaan vasemmiston kanta Natoon alkaa muotoutua kevään aikana. Sen enempää hän ei lähde vielä avaamaan asiaa. Jo aiemmin Andersson on sanonut linjapuheessaan, ettei vasemmiston pitäisi tehdä Natosta enää hallituskysymystä kuten se teki vuonna 2019. Samaa mieltä oli puoluevaltuuston enemmistö Uutissuomalaisen kyselyssä. 65 prosenttia vastaajista sanoi, ettei jäsenyyden pitäisi olla hallituskysymys. Nykyisen linjauksen pitämistä kannatti seitsemän prosenttia vastaajista.
– Veikkaisin itse, että vasemmistoliiton Nato-kanta tulee pysymään kriittisenä, mutta vähemmän jyrkkänä kuin ennen. En sano tarkemmin, kun työ on niin kesken vielä, Andersson paaluttaa.
uutiskirje 