Haluaisin tässä vielä ottaa kantaa kesän keskusteluun Vasemmistoliiton tavoiteohjelmasta.
Turkistarha- ja ydinvoimakeskustelun seurauksena on muodostunut jonkunlainen asetelma ympäristönsuojelijat vastaan ay-henkiset ihmiset. Ihmisten luokittelu keinotekoisten leirien mukaan heikentää hedelmällistä keskustelua.
Ympäristönsuojelu on aina kuulunut ja kuuluu tulevaisuudessakin kiinteästi vasemmistolaiseen politiikkaan. Jos ympäristökysymyksissä mennään äärimmäisyyksiin, tehdään suurta hallaa hyvälle asialle.
Kansainvälistyminen ja kansalaisliikkeiden käyttö on jo alkanut eurooppalaisissa vasemmistopuolueissa.
En kiellä, ettei puuhakkuita suoritettaisiin jossain ylimitoitetusti (katso Pakistan!), niin että syntyy luonnolle haittoja, tai että jokin nätti hiekkaharju kannattaisi säästää. Mutta ovatko nämä asiat tärkeimpiä ympäristökysymyksiä Suomessa? Saimaannorpan suojelemista kannattavat varmasti useimmat ja haluamme suojella Suomen luontoon kuuluvia lintuja, jotteivät ne kuole sukupuuttoon.
Meidän on näissä asioissa ymmärrettävä ja pystyttävä vetämään rajoja, ettemme pilaa mahdollisuuksia tehdä varsinaista vasemmistopolitiikkaa. Jätämme ylilyönnit vihreille emmekä lähde heidän kanssaan kilpailemaan siitä, mikä puolue on vihreämpi.
Otsoniaukot pystytään sulkemaan vähentämällä freonipäästöjä. Kasvihuoneilmiötä pystytään jarruttamaan ja varmasti myös hävittämään oikealla ympäristöpolitiikalla. Ei tarvitse ja on väärin vaatia talouskasvun jarruttamista niin kauan kuin 800 miljoonaa ihmistä näkee nälkää ja yksi ihminen kuolee nälkään joka sekunti. 1,1 miljardilla ihmisellä ei ole käytössään puhdasta juomavettä.
Hyvin epäonnistunut on Vasemmistoliiton tavoiteohjelman teksti toisen otsikon alla, jossa sanotaan, että talouskasvun oppi on hylättävä. Toisessa kappaleessa sanotaan edelleen: ”On myös huomattava , että teollisuusmaissa hyvinvointi ja onnellisuus ei ole enää lisääntynyt kansantuotteen kasvun seurauksena.” Tekstiä on puoluekokouksen valiokuntakäsittelyssä huomattavasti kärjistetty alkuperäisestä ehdotuksesta.
Tämä on sitä vanhaa 1970-luvun keskustanuorten ja RKP:n Mittenin politiikkaa, jota vihreät ovat jatkaneet. Työnantajat ja porvarit pystyvät nyt hakemaan tukea Vasemmiston tavoiteohjelmasta lakkojen nujertamisessa ja palkkaneuvotteluissa. Julkisen sektorin leikkaus- ja säästövaatimusten torjuminen vaikeutuu ja yksityistäminen saa lisää vauhtia, samalla kun eliitin etuudet ja palkat yhä vain nousevat.
Tulonjako on taistelu. Väärillä vaatimuksilla ei mobilisoida ihmisiä vaan hajotetaan rivejä ja tehdään hallaa toisille, tässä tapauksessa ammattiyhdistysliikkeelle.
Johtopäätös tästä on tietysti, että vaaditaan kunnollisen ja harkitun ympäristöpolitiikan toteuttamista niin, että pystytään kehittämään tuotantoa ja elättämään kaikki ihmiset.
Pohjanmaalla ydinvoiman vastustus on ollut aika iso. Niin Fennovoima joutui perääntymään Kristiinankaupungista vaikka oli jo ostanut maata. Vasemmistoliiton turkistarhapäätös vähentää luultavasti ydinvoiman vastustusta Pohjanmaalla ja muuallakin. Jos haluaa tehdä menestyksellistä ympäristöpolitiikkaa, sitä kannattaa tehdä järkevästi.
lehti 