Toisen maan miehittäminen on väärin.
Siviilikohteisiin iskeminen on väärin.
Miehittäjän tukeminen rahallisesti tai poliittisesti on väärin.
Miehittäjän käyttämän kielen toistaminen kyseenalaistamatta on väärin.
Puolustautuminen miehitystä vastaan on oikein.
Miehitetyn osapuolen tukeminen on oikein.
Tämä kaikki on yhteiskunnallisessa keskustelussa pitkälti tunnustettua, kun puhumme Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, kun puhumme Palestiinasta?
Kun Israel pommitti Gazaa viime viikonloppuna, toisti Yleisradio kyseenalaistamatta Israelin käyttämän termin ”ennaltaehkäisevä isku”. Tämä ”ennaltaehkäisevä isku” oli provosoimaton isku siviilikohteeseen. Mikäli media olisi samalla tapaa kyseenalaistamatta uutisoinut Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ”sotilaallisena erityisoperaationa”, olisi siitä oikeutetusti älähdetty. Nyt vastaus oli lähinnä hiljaisuus – tai niiden kritisointi, jotka kehtasivat kyseenalaistaa toimituksen valinnan.
”Olen toivonut, että Ukrainaan kohdistunut hyökkäys auttaisi laajentamaan käsitystämme solidaarisuudesta ja ymmärtämään miehityksen ja repression kauheuden.”
Nämä otsikot jatkavat samaa ala-arvoista uutisointia, mitä alueelta on saatu seurata jo pitkään. Gaza on maailman tiheimmin asuttu alue, joka on ollut Israelin saarron alaisena 15 vuoden ajan. Gazan asukkaista 41 prosenttia on lapsia.
Vasta 14-vuotias gazalainen lapsi on kokenut elinaikanaan neljä sotaa – jos siis on elänyt niiden läpi. Jos tämä lapsi kasvaa puolustautumaan tätä saartoa ja miehitystä vastaan, häntä tullaan kutsumaan terroristiksi. Sen nimissä tullaan tappamaan lisää lapsia tulevaisuuden ”ennaltaehkäisevissä iskuissa”, jotka suomalainen media uutisoi kyseenalaistamatta.
Kaksinaismoralismia ei kuitenkaan ole löydettävissä vain otsikoista vaan myös tehdystä politiikasta. Samalla kun Suomi on lisännyt puolustushankintojaan Venäjän hyökkäyksen ja mahdollisen miehityksen pelossa, on se tehnyt sen rahoittamalla suoraan väkivaltaista miehitystä ylläpitävää tahoa. Israelilaisen ilmatorjuntajärjestelmän miljardihankinnoista tekee erityisen irvokkaan perustelu siitä, että se edesauttaisi meitä miehityksen uhatessa. Olemme siis valmiita tukemaan aktiivista miehitysvaltaa potentiaalista miehitystä vastaan.
Olen toivonut, että Ukrainaan kohdistunut hyökkäys auttaisi laajentamaan käsitystämme solidaarisuudesta ja ymmärtämään miehityksen ja repression kauheuden. Tähän asti olen saanut kuitenkin pettyä. Sen sijaan, että arvostaisimme enemmän vapautta ja kammoksuisimme autoritäärisyyttä, olemme jo nyt rähmällämme Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin vaatimusten edessä ja syydämme rahaa laitonta miehitystä ylläpitävälle Israelille.
On korkea aika näyttää, että Suomi allekirjoittaa kolumnin alusta löytyvät väitteet. Israelilaisen asejärjestelmän oston peruuttaminen olisi hyvä alku.
uutiskirje 