Goreen saarella sijaitsevassa Orjien talossa on lauantai-iltapäivänä tungosta, kun koululaisryhmät ja turistit kulkevat alakerran hämärissä luolamaisissa huoneissa ja kuuntelevat oppaiden kertomuksia talon historiasta. Toiset ottavat kännykällä kuvia itsestään ja toisistaan vaaleanpunaiseksi maalatun rakennuksen sisäpihan portailla tai kuuluisassa oviaukossa, joka aukeaa merelle päin.
Paikalliset oppaat kertovat rautakahleisiin sidotuista orjista, jotka odottivat näissä vankityrmissä pitkää merimatkaa Atlantin poikki Amerikkaan.
Senegalin pääkaupungin Dakarin edustalla sijaitseva Goreen saari on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1978. Unescon mukaan saari oli Afrikan rannikon suurin orjakaupan keskus 1400-luvulta 1800-luvulle asti.
Orjamuseon oppaiden mukaan vuosisatojen aikana Goreen saarelle ja Orjien taloon tuotiin miljoonia orjiksi otettuja afrikkalaisia, jotka joutuivat lopuksi kulkemaan rakennuksen merenpuoleisesta oviaukosta ulkona odottaviin orjalaivoihin.
Goreen saari on tänä päivänä Senegalin ja kenties koko Länsi-Afrikan suosituin turistikohde. Pastellinväristen siirtomaa-aikaisten rakennusten reunustamilla kujilla vierailee vuosittain satojatuhansia ihmisiä, ennen muuta mustia amerikkalaisia Yhdysvalloista tai Karibianmeren maista. He tulevat saarelle tutustumaan orjuuden historiaan ja omien esi-isiensä mahdollisesti viimeiseen lähtöpisteeseen Afrikassa.
Saaren kuuluisimpia vieraita ovat olleet Nelson Mandela, paavi Johannes Paavali II sekä Yhdysvaltojen presidentit Bill Clinton, George W. Bush ja Barack Obama.
George W. Bushin vierailu tapahtui vaalikampanjan aikana ja kesti 20 minuuttia. Turvallisuussyistä saaren asukkaat määrättiin lähtemään vierailun ajaksi pois kodeistaan ja kerääntymään saaren jalkapallokentälle.
Barack Obama seisahtui vierailunsa aikana hetkeksi kuuluisalle ovelle, jolta ei ollut paluuta, ja katseli ulos Atlantin tyrskyihin kuten niin monet muut olivat vuosisatojen aikana katselleet.
Obama sanoi paikalla olleille toimittajille, että orjatalon näkeminen oli hänelle hyvin voimakas kokemus, joka auttoi häntä ymmärtämään orjakaupan laajuuden ja saamaan omakohtaisen käsityksen orjien kokemista kärsimyksistä.
Nelson Mandela halusi vierailunsa aikana ryömiä sisään rakennuksen portaiden alla olevaan rangaistusselliksi kutsuttuun kuoppaan ja tuli sieltä myöhemmin ulos silmät kyynelissä.
Goreen orjamuseo perustettiin vuonna 1962, ja sen kuraattorina ja karismaattisena oppaana toimi senegalilainen Boubacar Joseph Ndiaye. Suosittujen opastusten aikana kuraattori kuvaili orjien oloja värikkäästi ja kertoi vierailijoille, että 40 miljoonaa afrikkalaista orjaa oli ollut vangittuna talossa ja kuljetettu sieltä Amerikkaan.
Atlantin orjakauppa tuhosi paikallisia yhteisöjä eri puolilla Afrikkaa. Se hajotti perheitä ja pakotti miljoonat ihmiset orjatyöhön. Lähes kaksi miljoonaa ihmistä kuoli merimatkalla Atlantin poikki. Atlantin orjakauppaan perehtyneiden tutkijoiden mukaan Goreen orjamuseon väitteet saaren historiasta eivät kuitenkaan pidä paikkaansa.
Orjien talo rakennettiin vuonna 1776, jolloin orjakauppa Senegalin alueella oli jo hiipumassa. Tutkijoiden mukaan koko Afrikasta vietiin Amerikkaan kaikkiaan 12 miljoonaa ihmistä orjiksi ja Senegalista vuosisatojen aikana 755 000 ihmistä. Näistä arviolta 33 000 kuljetettiin Goreen saarelta.
”Yksikään historiantutkija ei usko, että Orjien talo olisi todellisuudessa ollut orjavankila tai että Goree olisi ollut tilastollisesti merkittävä orjakaupan keskus”, totesi Chicagon yliopiston professori Ralph Austen vuonna 2013 Barack Obaman Senegalin-vierailun alla.
Orjamuseona toimivassa rakennuksessa ei ollut tutkijoiden mukaan ilmeisesti lainkaan pidetty orjia, tai jos oli, niin nämä olivat talon silloisten asukkaiden omia palvelijoita.
Orjien talolle ei ole myöskään koskaan päässyt laivalla, sillä ranta on kivikkoinen. Merenpuoleisesta oviaukosta on todennäköisesti heitetty roskat mereen, kuten alueella oli ennen vanhaan tapana.
Yhdysvaltalaisten yliopistojen kokoaman tietopankin mukaan Atlantin orjakaupan suurimmat keskukset olivat Angolassa, Beninissä, Ghanassa ja Nigeriassa, tuhansien kilometrien päässä Senegalista.
Pelkästään Angolasta rahdattiin 5,7 miljoonaa ihmistä orjiksi Amerikkaan, lähes puolet kaikista Atlantin yli laivatuista orjista.
Orjia kuljetettiin portugalilaisten, brittiläisten, ranskalaisten, espanjalaisten, hollantilaisten ja tanskalaisten orjakauppiaiden laivoilla ilmaiseksi työvoimaksi plantaaseille ja kaivoksiin useimmiten näiden samojen maiden siirtokuntiin Amerikassa.
Eniten orjia vietiin Brasiliaan (4,8 miljoonaa) ja Jamaikaan (1,2 miljoonaa), seuraavaksi eniten Kuubaan, Barbadosiin ja Ranskan Karibianmeren saarille. Yhdysvaltoihin vietiin Afrikasta kaikkiaan 388 000 orjaa, noin kolme prosenttia kaikista Amerikkaan laivatuista orjista.
Osa Goreen saarella vierailevista turisteista tuntee orjamuseon historian mutta useimmat ilmeisesti eivät. Museo on viime aikoina myös ryhtynyt muokkaamaan rakennuksen seinillä olevia esittelytekstejä vastaamaan paremmin tosiasioita.
Vaikka museorakennus ei ole koskaan toiminut orjakaupan keskuksena, Goreesta on tullut monelle afroamerikkalaiselle eräänlainen pyhiinvaelluspaikka, jossa käymistä he ainakin itse pitävät voimaannuttavana kokemuksena.
uutiskirje 