Teknologian kehittyessä tekoälystä tulee yhä yleisempi osa työelämäämme. Tekoälymallit, kuten ChatGPT, on suunniteltu vastaamaan toivotulla tavalla niille opetetun datan pohjalta. Ne voivat automatisoida sellaisia tehtäviä, joihin voidaan jo olemassa olevan datan pohjalta vastata tyydyttävästi. Niihin liitetty lupaus on, että työntekijät voivat tekoälypohjaisen automatisaation myötä keskittyä strategisempaan, luovempaan ja arvokkaampaan työhön. Tekoäly leviää yhä uusille alueille, ja siksi on kysyttävä vakavia kysymyksiä työn luonteesta, työntekijöiden oikeuksista ja työstä syntyvän arvon reilusta jakamisesta.
Yksi kiireellisimmistä huolenaiheista on työntekijöiden synnyttämän tiedon kerääminen. Jotta tekoälymalleja voidaan kouluttaa automatisoimaan tehtäviä, on kerättävä dataa siitä, miten työntekijät suorittavat kyseisiä tehtäviä. Tällä datalla opetetaan tekoälymalleja matkimaan ihmisen toimintaa, jotta se voi suoriutua näistä tehtävistä. Automatisaatio saattaa muuttaa työtehtäviä radikaalisti, ja jotkin tehtävät automatisoidaan täysin. Ongelmana on, että dataa kerätään usein ilman, että on käyty edes keskustelua siitä, mitä se tarkoittaa. Datan arvo työnantajalle saattaa ylittää huomattavasti työntekijälle siitä annettavan korvauksen.
Työntekijöillä tulisi olla vahvempi oikeus joko omistaa työstä syntyvä data tai sopia sen keräämisestä ja varmistaa, että he saavat korvauksen tuottamansa datan arvosta. Työntekijällä on vain marginaalisesti oikeuksia työhön liittyvään dataan. Usein data vain päädytään antamaan tai siihen liittyvät oikeudet sovitaan pois sen kummemmin miettimättä. Muualla elämässä, kuten somealustoilla, ihmisiä pyydetään hyväksymään sopimuksia, jotka antavat mahdollisuuden kerätä, tallentaa ja käyttää dataa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman, että käyttäjällä on siihen juurikaan sananvaltaa.
Työssä lupaa ei monesti kysytä lainkaan. Dataa vain kerätään ja ajatellaan, että se on työnantajan oikeus. Usein työsopimuksissa sovitaan kaiken syntyvän tiedon luovuttamisesta työnantajalle. Tätä ei pitäisi automaattisesti hyväksyä. Työntekijöiden kannattaisi ryhtyä toimiin suojellakseen oikeuksiaan ja varmistaakseen, että heille maksetaan oikeudenmukainen korvaus työstä syntyvästä datasta.
Tekoäly ei muuta vain tietotyötä. Mitä enemmän sitä hyödynnetään, sitä väkevämmin se vaikuttaa työntekijöihin läpi talouden teollisesta tuotannosta terveydenhuoltoon ja vähittäiskauppaan. Tekoäly voi hetkellisesti lisätä työn mielekkyyttä, kun työntekijät vapautuvat entisistä rutiinitehtävistä ja voivat keskittyä toisenlaisiin työtehtäviin. Syntyy kuitenkin uudenlaisia rutiinitehtäviä ja uudenlaista kuormitusta, ei välttämättä taianomaista vapautumista kuluttavasta työstä. Tekoälykehitys voi johtaa myös kaikenlaiseen tehostamiseen, irtisanomisia pois lukematta. Tällä hetkellä tekoälymalleilta voi pyytää kuvituksia tai versioita teksteistä. Ehkä pian voidaan silmänräpäyksessä tuottaa kymmeniä piirustuksia tuotantolaitoksista tai risteilijöistä.
Miten sinä sovellat oppimaasi tietoa työssäsi? Kuinka iso osa työstäsi on rutiinihommaa, joka saattaa olla altis sen automatisoinnille? Ovatko uudet vanhojen työtehtävien tilalle syntyvät tehtävät sellaisia, että niitä kannattaa tavoitella?
Huolenaihe ei ole tuulesta temmattu. Tekoälymalleja on jo koulutettu tiedoilla, jotka on kerätty ilman, että niistä maksetaan korvauksia niille ihmisille, joiden tuottamaa dataa käytetään oppimateriaalina. Esimerkiksi chatbotit, kuten ChatGPT, on koulutettu suuria datamäärillä, mukaan lukien koko Wikipedian tekstimassa. Vaikka ihmiset, jotka osallistuvat Wikipedian rakentamiseen, ovat saattaneet antaa luvan tuottamansa tekstin melko vapaaseen käyttöön, he eivät ehkä täysin ymmärtäneet, että heidän työtään tultaisiin hyödyntämään miljardien dollarien arvoisten yritysten ja tekoälyjärjestelmien synnyttämiseen sekä olemassa olevien teknologiajättiläisten vallan vahvistamiseen.
Työntekijöiden on ajateltava dataa, pysyttävä tilanteen tasalla ja toimittava muuttuvassa maailmassa itsestään ja toisistaan huolta pitäen. Työntekijöiden on kieltäydyttävä työtietojen keräämisestä ja käytöstä ilman sovittua oikeudenmukaista korvausta tai, mikä parempaa, ajettava lyhentyvää työviikkoa samalla tai paremmalla palkalla. Jos työ on kerran nopeampaa ja arvokkaampaa, sitä voidaan varmasti tehdä vähemmän? Ehkä neljän päivän työviikossa viidennen hoitaa tekoäly.
Työntekijöiden on vaadittava, että datan arvo tunnistetaan teknologiayritysten rahoituskierrosten lisäksi myös muissa neuvottelupöydissä. Vain ottamalla datan ja tekoälymallit tosissaan työntekijät voivat varmistaa, että työn tulevaisuus on sellainen, jossa teknologian ja tuottavuuden kasvu hyödyttää meitä kaikkia, ei vain harvoja. Muutoksesta voi seurata monenlaista hyvää: tuottavuus voi kasvaa ja ehkä tekoälystä on osavastaukseksi vanhenevan väestörakenteen aiheuttamaan työvoimapulaan.
Silti sellainen muutos kohti täysimääräistä tekoäly- ja datataloutta, joka pudottaa ihmisiä kyydistä, eikä jaa heidän ansiostaan syntyvää hyvää reilusti lisäten vapautta ja vapaa-aikaa, ei ole tavoittelemisen arvoinen. On huolehdittava siitä, ettei työntekijä kaiva omaa hautaansa, vaan että tämä kehityskulku tukisi muutosta kohti uudenlaista vapaampaa elämää kaikille.
Kirjoittaja on digitaalisen yhteiskunnan ajattelija ja aktivisti, joka on ollut käynnistämässä verkkopohjaisia ilmiöitä ja mielenilmaisuja kuten Ravintolapäivä ja Aleppon kellot. Sirén työskentelee Milttonilla johtavana neuvonantajana.
lehti 