Norjan entinen ulkoministeri Thorvald Stoltenberg teki maanantaina Oslossa esityksen Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämisestä. Suomessa on eniten huomiota herättänyt esityksen kolmestatoista kohdasta se, jossa visioidaan, että Pohjoismaat ryhtyisivät yhdessä valvomaan Islannin ilmatilaa.
Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että Suomen ilmavoimat ottaisivat osavastuun Natoon kuuluvan Islannin ilmatilan valvonnasta. Nyt konkurssitilassa olevan saarivaltion ilmatilassa käyvät valvontalennoilla ajoittain muutamien Nato-maiden koneet.
Islanti on siitä erikoinen sotilasliitto Natoon kuuluva maa, että sillä ei ole lainkaan omaa armeijaa. Yhdysvallat miehitti maan toisen maailmansodan aikana peläten saksalaisten yrittävän saada sitä tukikohdakseen. Sotien jälkeen Yhdysvallat vastasi Islannin puolustuksesta ja sillä oli pääkaupunki Reykjavikin tuntumassa ilmavoimien tukikohta Keflavik.
Kylmän sodan aikana Keflavikissa oli kolmisenkymmentä Phantom-hävittäjäpommittajaa ja runsaasti merivalvontakoneita. Keflavik oli myös tärkeä tukikohta ydinpommeja kuljettaville B-52-pommikoneille, jotka olisi tuotu Islantiin kriisin kiristyessä USA:n ja Neuvostoliiton välillä.
Neuvostoliiton romahdettua Yhdysvallat vähensi radikaalisti Islantiin sijoittamaansa lentokalustoa ja lopetti lentotukikohtansa Keflavikissa kokonaan 2006.
Nyt Islannin läheisten merialueiden merkitys on taas korostumassa sotilaallisestikin, sillä Venäjä on muutamia vuosia sitten aloittanut uudelleen strategisten pommikoneittensa lennot kauas Atlantille.
Samoin Venäjä on ulottamassa myös laivastonsa toimintaa yhä useammin Islannin tuntumaan. Venäjän laivaston suunnitelmissa on muun muassa 5–6 uuden lentotukialuksen rakentaminen.
Stubb on halukas
Islannin ilmatilaan
Stoltenbergin ehdotuksen mukaan Suomen ilmavoimien koneet voisivat osallistua arktisten alueiden valvontaan vuodesta 2010 alkaen. Suomen ulkoministeri Alexander Stubb (kok.), joka itse osallistui Oslon epäviralliseen ulkoministerikokoukseen, on ilmoittanut Suomen suhtautuvan myönteisesti Stoltenbergin ideaan.
Helsingin Sanomat (11.2.) kertoi, että ministeri Jyri Häkämienen (kok.) johtamassa puolustushallinnossa ryhdytään selvittämään valvontalentojen järjestämistä käytännössä. Puolustusministeriön viestintäjohtajan Jyrki Iivosen antama lausunto on otsikoitu: ”Rahaa ja polttoainetta palaisi paljon”.
Stoltenbergin ehdotuksessa puhutaan laajoista arktisista vesialueista, joista ilmastonmuutos avaa merenkululle yhä enemmän. Näille alueille ulotettaisiin hänen mukaansa ilmavalvonnan lisäksi myös yhteispohjoismainen merivalvonta. Suomen laivastoa tarvittaisiin, vaikka sillä ei ole valtamerelle soveltuvaa aluskalustoa. Kaiken kruunaisi arktinen pohjoismainen satelliittijärjestelmä.
Koko komean arktisen vision kustannuksista ei ole tiettävästi esitetty minkäänlaista arviota.
Sinänsä pohjoismaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa yhteistyössä ei ole mitään pahaa, jos se on järkevissä ja toteutettavissa puitteissa. Natoon kuulumattomat Pohjoismaat Suomi ja Ruotsi harjoittavat jo nyt yhteistä merivalvontaa ja ilmavalvontakin on suunnitteilla.
Yleensä pohjoismaista yhteistyötä turvallisuusasioissa on perusteltu säästöillä, mutta Islannin ilmavalvonta olisi vähänkin vakavasti toteutettuna sen luokan hanke, että se vaatisi huomattavaa lisärahoitusta.
Suomella ja Ruotsilla ei ole metriäkään arktista rantaviivaa. Jo tämä tekee Stoltenbergin esityksen hieman etäisen tuntuiseksi. Atlantin ja Jäämeren rannikon puuttuessa Suomi ja Ruotsi ovat myös ulkona alueiden kehittämisestä ja erityisesti niiden lupaavien luonnonvarojen hyödyntämisestä.
Norjan ja jopa Tanskan intressit osallistua Islannin ilmatilan valvontaan ovat luonnollisesti paljon suuremmat kuin Natoon kuulumattomien Pohjoismaiden.
Merivalvontakoneet
ympäristönsuojelussa
Lisäksi Islanti ilmatiloineen on kaukana Suomesta. Helsingistä on Reykjavikiin matkaa lähes 2 500 kilometriä. Lapin lennoston päätukikohdasta Rovaniemeltä on linnuntietä matkaa Islannin itärannikollekin noin 1 800 kilometriä.
Pelkästään etäisyyksien perusteella olisi luonnollisempaa, että Suomen ilmavoimat vastaisivat esimerkiksi Moskovan ilmapuolustuksesta. Venäjän pääkaupunki kun on vain noin 800 kilometrin päässä Suomesta.
Mitkä edellytykset maamme ilmavoimille olisi osallistua kaukaisen Islannin ilmatilan valvontaan – ja tarpeen tullen kai myös sen loukkausten estämiseen?
Suomella on kaksi varsinaista merivalvontalentokonetta. Saksalaisten Dornier DO 228-212 -koneiden lentomatka maksimissaan on 1 400 kilometriä. Dornierit on sijoitettu Rajavartiolaitoksen vartiolentueeseen. Koneissa ei ole minkäänlaista aseistusta.
Vartiolentue toimii tiiviissä yhteistyössä ympäristökeskuksen kanssa. Tänä vuonna Dornier-koneisiin sijoitetaan uudet Ruotsista hankitut ympäristönvalvontalaitteet, joilla entistä paremmin pystytään havaitsemaan muun muassa Suomen aluevesillä liikkuvien alusten öljypäästöjä.
Dornier-koneilla on tärkeitä tehtäviä myös öljytuhojen torjunnan johtamisessa ja sinilevätilanteen seurannassa.
Ehdotus korviketta
hävittäjäkaupoille?
Suomen ilmavoimilla on 62 Hornet-hävittäjää, joiden rynnäkköominaisuudet on tarkoitus myös ottaa käyttöön lähivuosina. Horneteilla on pitkä lentosäde, ilman lisäpolttoainesäiliöitäkin ne pystyvät lentämään korkealla melkein 2 500 kilometriä.
Nille koneille on suunniteltu jo muita kansainvälisiä velvoitteita oman maamme ilmavalvonnan lisäksi. Toiminta Islannissa ei tapahtuisi lentämälle sinne muutamia Horneteja, vaan paikalle pitäisi viedä myös huomattava joukko huoltohenkilökuntaa ja lentokenttävarusteita
Horneteista on aina osa huollossa, osa koulutustehtävissä ja osa hälytyspäivystyksessä. Jos koneita sidottaisiin Islannin ilmavalvonnan kaltaiseen pitkäaikaiseen tehtävään, niin ainakin kaavailut muista ulkomaantehtävistä on syytä heti lopettaa.
Suomella on vielä kolme kappaletta Lear Jet -koneita, joita on käytetty myös merivalvontaan. Nämä aseistamattomat koneet ovat olleet ilmavoimien käytössä jo vuodesta 1982. Ilmavoimien Lear Jetit ovat liikemiessuihkukoneita, joihin on asennettu tutka ja siipiripustimet.
Merivalvonnan lisäksi niitä työllistävät maalinhinaus, kartoituskuvaus, ilmanäytteenotto ja henkilökuljetus. Lear Jetin pitkä lentosäde riittää melkein edestakaiseen lentoon Islantiin.
Nykyisellä kalustolla ja henkilöstöllä Suomen ilmavoimien mahdollisuus osallistua Islannin ilmavalvontaan olisi siis hyvin rajoitettua.
Suomessa onkin arveltu, että osa Norjan entisen ulkoministerin Stoltenbergin tekemistä ehdotuksista olisi tarkoitettu peittelemään sitä lommoa, jonka Norjan päätös ostaa hävittäjänsä Ruotsin sijasta Yhdysvalloista teki pohjoismaiselle turvallisuuspoliittiselle yhteistyölle.
lehti 