Kun tuore morsian Rubina Ikram hiljan muutti miehensä perheen luokse, hän ei tuonut myötäjäisinä pelkästään vuodevaatteita ja huonekaluja vaan vinon pinon elektroniikkaa DVD-soittimesta pesukoneeseen.
Kolme viikkoa häiden jälkeen myötäjäiselektroniikka lojuu yhä laatikoissaan Ikramien kaksiossa Pakistanin suurimmassa kaupungissa Karachissa.
– Mitä virkaa noilla laitteilla on, eihän meille riitä sähköä, anoppi Kulsum Begun valittaa.
Ikramien koti kuuluu ”onnekkaaseen” 40 prosenttiin pakistanilaistalouksista, joka on kytketty kansalliseen sähköverkkoon. Mutta Begun ei ole tyytyväinen.
– Voisimme yhtä hyvin elää pimeinä vuosisatoina. Sähkö toimii hyvin vain puolet ajasta. Ja nyt talvella kaasunkin saanti katkeilee, Bedun sanoo.
Tämä voi selittää, miksi Pakistan panostaa hiilivaroihinsa, riippumatta ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisistä ilmastosopimuksista.
Tehostettua polttoa
Maailmanpankki kieltäytyi viime huhtikuussa rahoittamasta hiilenetsintää ympäristösyihin vedoten. Pankki kertoi mieluummin rahoittavansa uusiutuvan energian hankkeita.
Tharin autiomaan valtiollisen hiili ja energia -projektin johtaja Mahfooz Bhatti vakuuttaa, että hiiltäkin voidaan louhia ja polttaa nykyistä pienemmällä ympäristörasituksella niin että hiilentuotanto sopii Maailmanpankin raameihin.
Ylikriittisissä voimaloissa hiili poltetaan perinteisiä voimaloita kovemmassa paineessa ja lämpötilassa. Kaasutusvoimaloissa hiili ensin hapetetaan hää’äksi ja vedyksi ja sitten poltetaan tämä kaasuseos.
Kummassakin teknologiassa hiili palaa tehokkaammin ja voimalan hyötysuhde nousee. Fyysikko Khalid Rashidin mukaan ylikriittisessä voimalasta saadaan 20 prosenttia enemmän sähköä mutta 40 prosenttia vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Kaasutusvoimalassa hiilidioksidipäästöt niin ikään pienenevät 30–40 prosenttia.
Sähköä sadaksi vuodeksi
Pakistanin valtio louhii yhteistyössä Engro Powergen -yhtiön kanssa ruskohiiltä valtavasta Thar Block II -esiintymästä Tharin autiomaasta Kaakkois-Pakistanista. Esiintymän lähelle rakennetaan hiilivoimala, jonka on tarkoitus kuuden vuoden kuluttua syöttää verkkoon sähköä 1 200 megawatin teholla. (Olkiluoto 3:n teho on 1 600 MW).
Pakistanin geologit paikansivat Thar Block II:n jo vuonna 1992, mutta esiintymä säilyi koskemattomana liki kaksi vuosikymmentä.
– Kaasu oli pitkään halpaa, infrastruktuuri oli puutteellista, ja isot hiiliprojektit ovat hallinnollisesti haastavia, Bhatti kertoo.
Nyt Pakistan panostaa hiileen. Sindhin provinssin kaivoshallinnon mukaan Pakistanin hiilivaroilla voidaan tuottaa 200 000 megawattia sähköä seuraavan sadan vuoden aikana.
– Pelkästään Engron ensimmäinen voimala tulee säästämään Pakistanin valtiolle 750 miljoonaa euroa vuodessa, kun sen ei tarvitse ostaa vastaavaa määrää öljyä maailmanmarkkinoilta, Engro Powergenin sähkömarkkina-asiantuntija Kamran Kamal sanoo.
Uusiutuva jää jalkoihin
Pakistan hallitus suunnittelee että aikavälillä 2010–2030 hiilen osuus maan energiantuotannosta kaksinkertaistuu 19 prosenttiin ja ydinvoiman osuus viisinkertaistuu 4,2 prosenttiin. Uusiutuvienkin osuus kasvaa, mutta silti se olisi vuonna 2030 vain 2,5 prosenttia Pakistanin koko energiantuotannosta.
Kamalia ärsyttää hiilen mollaaminen, ja hänen mukaansa kehitystä ei voi aina jarruttaa ympäristösyillä.
– Jos maailman rikkaimmat maat, jotka ovat myös suurimpia saastuttajia, ovat niin huolissaan hiilipäästöistä, ehkä he voisivat näyttää esimerkkiä sulkemalla hiilivoimalansa.
Hiili on yhä tärkein energianlähde Yhdysvalloissa, Kiinassa, Euroopassa ja Intiassa, vaikka maat yrittävätkin pienentää hiiliriippuvuuttaan.
uutiskirje 