Kotimaisessa Yle-keskustelussa on yksi huvittava piirre. Se seuraa pitkälti samoja raiteita kuin esimerkiksi Britanniassa.
Britanniassa yleisradioyhtiö BBC on ollut ainakin koko 2000-luvun erilaisten syytösten kohteena. Syytöksiä on yhdistänyt se, että BBC on niissä nähty liian vasemmistolaisena, liian lontoolaisena ja liian elitistisenä. Ensin tulitusta tuli eniten oikeistoon kallellaan olevista sanomalehdistä, nykyään sosiaalisen median huutomyrsky on äänekkäin.
Perussuomalaiset ovat Suomessa toimineet tismalleen samoin kuin Britanniassa BBC:n kimppuun käyneet tahot. Myyttisen aidon kansan puolestapuhujina esiintyvät populistit rummuttavat, kuinka Ylessä elää ”helsinkiläinen punavihreä kupla”. Britanniassa kyse on kansasta irtaantuneesta lontoolaisesta kuplasta.
Tässäkään asiassa perussuomalaiset eivät ole keksineet itse mitään, vaan ovat kopioineet teeman ja argumentit ulkomailta. Se on jossain määrin huvittavaa, kun kyse on puolueesta, joka julistaa kansallisen kulttuurin tärkeyttä.
Luokaton debatti
Mitä itse Yle-keskusteluun tulee, ei sen taso päätä hivele mutta hyökkääjien tavoite täyttyy. Yle on jatkuvasti puolustusasemassa, eikä sen rooli kadehdittava. Yhtiö joutuu jatkuvasti vastaamaan syytöksiin, mikä sataa Yleä vastustavien ihmisten laariin.
Kun tulevalta päätoimittajalta kysytään haastattelussa, löytyykö Ylestä punavihreää kuplaa, ei vastauksella ole mitään väliä. Pelkästään kysymys vahvistaa viestiä, että sellaisen on pakko Ylestä löytyä.
Yleä käy sääliksi, sillä sen tulevaisuudesta pitäisi käydään järkevämpää keskustelua. Tällä hetkellä se rajoittuu epämääräisiin heittoihin, kuinka monta kymmentä tai sataa miljoonaa yhtiöltä pitäisi leikata. Tärkeämpi kysymys on, millaisen Ylen haluamme.
Eikä vastaukseksi kelpaa ”wokesta vapaa, klassista liberalismia edustava yleisradioyhtiö”. Se kun ei tarkoita mitään.
Mitä Ylen ohjelmiin ja journalismiin tulee, on tarjonta välillä ensiluokkaista ja välillä hyvin heikkoa. Enimmäkseen tarjonta on sellaista, johon valtaosa tuntuu olevan tyytyväistä. Se on normaalia.
Paperit näyttävät
Tukea tyytyväisyydelle löytyy tutkimuksista. Maaseudun Tulevaisuus on selvittänyt erilaisissa kunnissa asuvien ihmisten tyytyväisyyttä Yleen.
Maaseutumaisissa kunnissa tyytymättömyys Yleen on ollut huomattavasti kaupunkeja suurempaa. Tuoreimmassa tutkimuksessa maaseutumaisissa kunnissa asuvista puolet vastaajista sanoi olevansa tyytyväinen Yleen. Vuotta aiemmin vastaava luku oli 30 prosenttia, muutos on siis noin 20 prosenttiyksikköä.
Näyttääkin siltä, että Yle on tahtomattaan ajautunut osaksi yhteiskunnan murrosta. Kun palvelut karkaavat pienemmiltä paikkakunnilta, kohdistuu tyytymättömyys moniin tahoihin.
uutiskirje 
