HEREAFTER (USA 2010). Ohjaus ja musiikki: Clint Eastwood. Käsikirjoitus: Peter Morgan. Kuvaus: Tom Stern. Pääosissa: Matt Damon, Cecile de France, Lyndsey Marshall, Frankie McLaren.
Clint Eastwoodin uutuus houkuttelee puhumaan hänen iästään: kahdeksankymppistä ohjaajaa selvästikin askarruttaa kysymys elämän rajallisuudesta.
Mutta ei hätiä mitiä, kaiken uhallakin elämä voittaa, vakuuttelee Clintti.
Clintin opus seisoo tukevasti omillaan.
Vankan perustan näkemykselle antaa Peter Morganin (Frost/Nixon, Kuningatar, The Last King of Scotland) linjakas, tematiikaltaan mitä antoisin ja täynnä yksityiskohtien voimaa oleva käsikirjoitus.
Sen parissa Eastwoodille ominainen vakaa ja seesteinen ohjaus on kotonaan.
Matt Damonin esittämä trukkikuski ei ole ihan tavallinen satamaduunari: miehellä on kyky saada pelkällä käsikosketuksella yhteys partnerin syvimpiin salaisuuksiin.
Mies on lopettanut menestyvän meedion uran (”tämä on kirous”), mutta täytyyhän velipojan pyynnöstä vielä yksi keikka heittää.
Siinä ohessa hoituu pari ylimääräistä kosketusta, joilla elokuvan erilliset tarinat loksautetaan juohevasti yhteen.
Rakenne muistuttaa Alejandro Gonzalez Inarritun suosimaa metodia: toisiinsa näennäisesti liittymättömät tapahtumat kuvataan osana samaa ihmiskohtaloiden verkostoa.
Siihen on mahdutettu luontevasti osuvaa paikallisväriä. Tapahtumapaikkoina ovat San Francisco, Lontoo ja Pariisi.
Meedion hahmossa voi nähdä pienen paradoksin: toisaalta se on aikamoista huuhaata, mutta tematiikan valossa ”ehdottoman” järkevä.
Jos asian ottaa tältä kantilta, niin Clintin opus seisoo tukevasti omillaan.
Elokuvan vahvuutena on myös näppärä lajityyppien risteytys: hienovarainen fantasia kohtaa perinteisen psykososiaalisen draaman tunnekylläisten tähtien alla.
Lisukkeena on puolidokumenttia, kun päähenkilö vierailee Lontoon kirjamessuilla. Siellä hän tapaa kirjallista äänilevyä markkinoivan Derek Jacobin omana itsenään, ja pyytää tältä päätteeksi vielä nimmarin.
Hereafterilla on erinomainen aloitus, joka pohjustaa elokuvan nimen (tuonpuoleinen elämä, tämän jälkeen, vastedes).
Jossain lomaparatiisissa tsunami pyyhkäisee tuhoisalla voimallaan. Hirmuaallon pyörteissä ranskalainen toimittajanainen (Cecile de France) kokee syvän pudotuksen kuoleman rajamaille. Kotona Pariisissa elämä tv-julkkiksena ei ole enää entisensä.
Kolmas tarina seuraa lontoolaisen narkomaaniäidin (Lyndsey Marshall) ja hänen kaksospoikiensa taiteilua puhtaammille vesille.
Erinomaisen aloituksen jälkeen seuraa kiintoisia lukuja menetyksen ja itsensä kokoamisen teemojen merkeissä. Lopetus väistää nyyhkyilevän happy endin.
Eastwood hoitaa päätöksen mallikkaasti siihen tyyliin, että urheiluselostaja todennäköisesti vetäisi esiin termin ”pelihuumori”.
Ja taas jaksaa.
lehti 