WINTER’S BONE (USA 2010). Ohjaus: Debra Granik. Käsikirjoitus: Granik ja Anne Rosellini. Perustuu Daniel Woodrellin romaaniin. Kuvaus: Michael McDonough. Musiikki: Dickon Hinchliffe. Pääosissa: Jennifer Lawrence, Isaiah Stone, Shelley Waggener.
Winter’s Bone on koruttoman kaunis selviytymistarina Amerikan Keskilännen takamailta, kaikessa yksinkertaisuudessaan ainutlaatuinen nykyelokuva.
Se kertoo vähemmän hohdokkaasta pienyhteisöstä, jonka ankaria miesvaltaisia normeja rohkenee uhmata 17-vuotias teinityttö.
Vaikka teos edustaa niin sanottua amerikkalaista vaihtoehtoelokuvaa, se on noteerattu myös neljällä Oscar-ehdokkuudella.
Kysymys on nuoruuden kapinointia verrattomasti isommasta asiasta, selviytymisestä hengissä pitemmällekin kuin talven yli.
Syynä Reen (Jennifer Lawrence) astumiseen vaaralliselle maaperälle on hänen meta-amfetamiinin valmistamisesta vankilaan joutuneen ja nyt ehdonalaiseen päässeen isänsä katoaminen.
Isä on pantannut perheen rähjäisen kotitilan lunnasrahoiksi. Ree, hänen muissa maailmoissa elävä äitinsä ja kaksi nuorempaa sisartaan ovat joutumassa kodittomiksi.
Winter’s Bone palkittiin arvostettujen Sundance-festivaalien pääpalkinnolla.
Vaikka teos edustaa niin sanottua amerikkalaista vaihtoehtoelokuvaa, se on noteerattu myös neljällä Oscar-ehdokkuudella (vuoden paras elokuva, sovitettu käsikirjoitus, naispääosa ja miessivuosa). Joku noista neljästä todennäköisesti leffalle myös napsahtaa.
Ohjaaja Debra Granikille (s. 1963) kyseessä on vasta toinen pitkä ohjaustyö.
Linjakkaasti kerrottu ja realismissaan johdonmukainen elokuva kiertää dramaattiset kiihdytykset, vaikka tosi isoja juttuja henkilöiden elämässä tapahtuukin.
Väkivalta tai sen uhka esitetään kaikessa arkisessa kovuudessaan, mikä takaa kyseisten kohtausten emotionaalisen tehokkuuden.
Huono- ja/tai kovaosaisuuden kuvauksena Winter’s Bonella on yleispätevää kantavuutta.
Tässä mielessä se tuo mieleen hienon meksikolais-amerikkalaisen draaman Ei nimeä (2009), joka kuvaa väliamerikkalaisia siirtotyöläisiä päähenkilönään parikymppinen nainen.
Winter’s Bone on elokuva täynnä hiljaista voimaa ja rankan aiheensa mukaista karheaa hellyyttä.
Se on pieni suuri elokuva, jonka vankka peruspilari on maanläheinen ja ihailtavan kuulas, tarkasti havainnoiva ja juuri siksi niin antoisa naisnäkökulma.
Asiat puhuvat omalla painollaan kärkenään Jennifer Lawrencen roolityö. Sitä voi pitää jonkinlaisena itsestäänselvän urheuden manifestina.
Tekijät eivät moralisoi, vaan hahmottavat kulttuurista perinnettä paljolti sen omin ehdoin.
Sekin nähdään, että jotain oleellista tapahtuu paitsi sanojen, myös kuvien tuolla puolen.
Esimerkillisenä kirjallisuusfilmatisointina Winter’s Bone näyttää mallia siitä, miten temaattisia jännitteitä tihennetään vähän kuin nurkissa hiipien.
Asian kiteyttää tapahtumien eteneminen jaksoon, jossa elokuvan nimi ”Talven luu” täsmentyy vaikuttavalla tavalla naisten kesken ja moottorisahan avulla.
lehti 