Työhön liittyvät turvallisuusriskit ja rajoitukset ovat ajaneet yhä useampia journalisteja ja viestimiä maanpakoon Latinalaisessa Amerikassa. Uusi yhteistyöverkosto (Relpex) pyrkii helpottamaan paenneiden työtä ja oloa.
– Maanpakolaisuus alueella kasvaa. Kahden viime vuoden aikana olemme kirjanneet yli 200 tapausta, jossa journalisti on joutunut jättämään maansa, Amerikan lehdistöliiton (SIP) toiminnanjohtaja Carlos Lauría sanoi tilaisuudessa, jossa uusi verkosto julkistettiin.
Relpex-verkoston ja sen nettiportaalin (Periodismo Libre, vapaa journalismi perustamiseen osallistui saksalainen DW Akademie Space for Freedom -hankkeensa kautta. Se auttaa mediaa ja journalisteja jatkamaan työtään maanpaossa ja vaihtamaan tietoja tilanteestaan.
Yhdysvaltain Miamissa toimiva Relpex tukee medioita, jotka ovat joutuneet siirtämään toimittajiaan toisiin maihin, koska valtio vaikeuttaa heidän työtään kotimaassa. YK:n kulttuurijärjestö Unesco ja monet sananvapausjärjestöt kannattavat aloitetta.
– Nyt kun rahoitusta leikataan, on tärkeää vahvistaa uhattujen toimittajien kansainvälisiä tukiverkostoja ja luoda strategisia liittoutumia järjestöjen välille, DW Akademien Meksikon ja Keski-Amerikan johtaja Julia Manske korostaa.
Laurían mukaan Relpex tarjoaa oikeusapua, pieniä lainoja ja henkistä tukea. Se myös työllistää kymmenkunta toimittajaa ja kokoaa tietoa tilanteesta.
Medioita suljetaan sensuurin vahvistamiseksi
Lauría muistuttaa, että journalistien maanpako liittyy usein medioiden sulkemiseen. Sitä tapahtuu kaikkialla, missä esiintyy autoritaarista hallintoa, kuten Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Manske lisää listalle Venäjän.
Latinalaisen Amerikan maista selvimmin itsevaltaisia ovat Kuuba, Nicaragua, Venezuela ja El Salvador. Toimittajiin kohdistuva uhka kasvaa myös Meksikossa, Ecuadorissa, Guatemalassa ja Kolumbiassa.
– Vallanpitäjät pyrkivät hallitsemaan ja rajoittamaan raportointia tapahtumista vainoamalla toimittajia ja sulkemalla medioita, Manske jatkaa.
Mediat ajetaan usein talousahdinkoon painostamalla ilmoittajia. Se heikentää kykyä sietää painetta ja johtaa lopulta sulkemiseen. Seurauksena on toimittajien maastapako, joka ”kaventaa ilmaisunvapautta, koska kriittisiä ääniä menetetään”, Lauría kuvailee.
– Syntyy hiljaisuuden vyöhykkeitä, missä olennaiset asiat katoavat julkisesta keskustelusta. Paikallisten toimittajien ainutlaatuinen tietämys menetetään peruuttamattomasti, Manske jatkaa.
Maanpaossa odottavat uudet haasteet
Syyt toimittajien maanpakoon ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa: valtaapitävien harjoittama sorto, kriittisten äänien vaientaminen oikeustoimilla ja häpäisykampanjat.
Méxicossa työskennellessään Manske huomasi alueella tietyn erityspiirteen.
– Järjestäytyneen rikollisuuden muodostama uhka ja sen seuraukset – kuten journalistien häätäminen väkisin tietyiltä alueilta maan sisällä – näkyvät Meksikossa, Hondurasissa ja viime aikoina Ecuadorissa.
Manske muistuttaa, että jo pelkät korkeat elinkustannukset voivat tehdä työnteosta maanpaossa todella vaikeaa.
– Eikä maasta poistuminen välttämättä tarkoita turvassa olemista. Lisäksi pakolaisia vaivaa huoli kotimaahan jääneiden läheisten tilanteesta.
Laurían mukaan maasta toiseen liikkuvien toimittajien listaaminen tuottaa hankaluuksia – semminkin, kun kaikki eivät halua julkistaa sijaintiaan.
Venezuelasta lähtenyt satoja
Venezuelasta on poistunut sadoittain toimittajia 12 viime vuoden aikana. Osa lähti taloudellisista syistä – vuosina 2016–2020 maassa vallitsi huutava pula välttämättömyystarvikkeista – mutta ennen kaikkea siksi, että viestimiä lakkautettiin, työtä rajoitettiin ja toimittajiin kohdistui vainoa ja uhkailua.
Paikallisen Ipys-instituutin selvitys löysi 347 venezuelalaista toimittajaa ulkomailta. Heistä 27 oli lähtenyt vuosina 2021–2024 eli virta on jatkunut, joskin pienempänä.
Nicaraguassa tehty selvitys kertoo, että maasta on lähtenyt ainakin 260 journalistia, moni karkotettuna ja jotkut myös kansalaisuuden menettäneinä.
Ecuadorin Fundamedios rekisteröi 16 maanpakoon joutunutta toimittajaa vuosina 2023–2024. Guatemalan journalistiliiton kirjoissa tapauksia on 25.
Jäljellejääneitä pelottaa enemmän
Manske muistuttaa, että jokainen maastalähtö lisää pelkoa journalisteissa, jotka jäävät. Se viestii, että totuuden tutkimisesta ja julkistamisesta voi koitua vakavia seuraamuksia.
Hänen mukaansa ilmiö on erityisen haitallinen Latinalaisen Amerikan demokratioille, koska yksi niiden peruspilareista on riippumaton journalismi. Sen pitäisi toimia vallan vastapainona ja edistää avoimuutta, vuoropuhelua ja kansalaisten osallistumista.
Manske kuitenkin näkee toimittajien maanpakolaisuudessa toivon pilkahduksen: ahdingossaan he keksivät journalismin uudelleen uusin muodoin ja yhteistyömenetelmin. Siinä Relpex yrittää auttaa.
Uusia rahoittajia etsitään kiivaasti, sillä Yhdysvaltain kehitysapuleikkaukset vaikeuttavat myös Relpexin työtä. Ratkaisuja on suunniteltava pitkällä perspektiivillä, sillä monenkaan maanpakolaistoimittajan kotiinpaluu ei häämötä lähitulevaisuudessa, Manske tiivistää.
lehti 