– Mikään ei tuo Nooria takaisin, mutta tämä päätös antaa toivoa.” Näin kommentoi Shafaq Zaidi, Noor Mukadamin koulutoveri, korkeimman oikeuden toukokuussa antamaa ratkaisua, jossa Noorin murhaaja Zahir Jaffer sai sekä elinkautisen että kuolemantuomion.
27-vuotias Noor oli entisen suurlähettilään tytär. Hänen elämänsä päättyi äärimmäisen väkivaltaisesti heinäkuussa 2021, kun Jaffer raiskasi, kidutti ja surmasi hänet. Tapauksesta tuli symboli Pakistanin naisiin kohdistuvan väkivallan raakuudesta ja oikeuden saamisen harvinaisuudesta.
Noorin perheen hellittämätön taistelu nosti tapauksen kansalliseen keskusteluun. Mutta moni muu ei saa ääntään kuuluviin.
– Noorin tapaus on poikkeus. Oikeudenmukaisuus on useimmille naisille edelleen saavuttamaton unelma, asianajaja Syeda Bushra sanoo.
Vuonna 2024 Pakistanissa murhattiin yli 400 naista kunniasyistä, ja perheväkivalta johti 1 641 kuolemaan. Poliisi kirjasi yli 4 000 raiskaustapausta. Moni tapaus ei koskaan etene oikeuteen. Lisäksi oikeuteen edenneistä tapauksista vain murto-osa päätyy tuomioon.
Verirahalla voi ostaa vapauden
Pakistanin lainsäädäntö sallii edelleen diyat-lain mukaisen veriraha -käytännön. Kun rikollinen voi välttää tuomion maksamalla uhrin perheelle, varakkaat syytetyt voivat käytännössä ostaa itsensä vapaaksi.
Vuonna 2023 vain 10-vuotiaan Fatima Furin tapaus järkytti koko maata. Furin vaikutusvaltainen työnantaja raiskasi ja kidutti hänet kuoliaaksi. Video todisti teon, mutta mies vapautui istuttuaan vankilassa vuoden, sillä painostuksen alla Furin perhe hyväksyi korvauksen.
– Rahalla voi ostaa mitä vain. Veriraha-lain väärinkäyttö tekee oikeudesta farssia, oikeusavustaja Bassam Dhari sanoo.
Oikeudenkäynti alkaa ennen oikeussalia
Monelle naiselle pahinta ei ole rikos, vaan sen jälkimainingit. Uhrin syyllistäminen, maineen mustamaalaus ja loputon byrokratia ovat rikoksen uhrien arkipäivää.
– Naisen oikeudenkäynti alkaa kauan ennen kuin hän astuu oikeussaliin, Dhari sanoo.
Noor Mukadamin tapauksessa puolustus käytti väitettä hänen ”avoliitostaan” lieventääkseen tuomiota. Yksi tuomareista kuvasi yhdessä asumista onnettomuudeksi yhteiskunnalle.
– Tuomareiden tehtävä ei ole saarnata, vaan tulkita lakia puolueettomasti. Silti Noorin maine tahrattiin jopa hänen kuolemansa jälkeen, tasa-arvoasiantuntija Fauzia Yazdani toteaa.
Laki ei riitä, jos yhteiskunta on välinpitämätön
Pakistanissa on lukuisia naisten oikeuksia puolustavia lakeja, mutta ne ovat tehottomia ilman kunnollista täytäntöönpanoa.
– Ei puutu lainsäädäntöä, vaan tahtoa, Bushra sanoo.
Heikot tutkinnat, byrokraattiset esteet ja uhrien pelottelu estävät oikeutta toteutumasta.
– Lait eivät voi toimia, jos ajattelutapa on yhä patriarkaalinen ja naisvihamielinen, toteaa Yazdani.
Vain 5,5 prosenttia Pakistanin ylimpien oikeusasteiden tuomareista on naisia. Koko oikeuslaitoksessa osuus on alle 20 prosenttia. Tämä näkyy siinä, miten uhreja kuullaan ja ymmärretään.
– Olen nähnyt, kuinka uhrien ahdistus kasvaa, kun he joutuvat kertomaan kokemuksensa toistuvasti miespuolisille viranomaisille, sanoo Bushra.
Pelkkä sukupuolikaan ei riitä, vaan kaikkien järjestelmässä toimivien täytyy olla aidosti sukupuolitietoisia.
Vuoden 2021 raiskauslain uudistuksen myötä perustetut erityistuomioistuimet ja seksuaalirikosten rekisteri tuovat naisuhreille uutta toivoa. Sindhissä avattiin 382 yksikköä, ja Punjabissa toimii kriisi- ja tukikeskuksia kaikissa 36 piirikunnassa. Tuomioasteet ovat nousseet hieman, mutta resurssipula ja tapausten valtava määrä hidastavat kehitystä.
– Uudistukset eivät riitä, jos yhteiskunta ei muutu. Oikeuden toteutuminen vaatii empatiaa. Se syntyy vain koulutuksen, tietoisuuden ja sukupolvien työn kautta, Yazdani sanoo.
lehti 