Tuore tutkimus eduskuntapuheista osoittaa, että vastoin yleistä käsitystä nyt ei eletä poikkeuksellisen suuren polarisaation aikaan. Eniten vastakkainasettelua oli 1970-luvulla.
Lisääntyneen polarisaation on julkisessa keskustelussa pelätty johtavan jopa demokratian rapautumiseen. Suomen eduskuntapuheita vuosina 1907–2018 käsittelevän tutkimuksen tulosten mukaan eduskunnan vasemmiston ja oikeiston välinen polarisaatio on vaihdellut huomattavasti sadan vuoden aikana.
Journal of Historical Political Economy -lehdessä julkaistu tutkimus keskittyi erityisesti vasemmiston ja oikeiston väliseen polarisaatioon, mutta tulokset olivat vastaavia, kun tutkijat vertasivat hallituksen ja opposition puheita sekä yksittäisten puolueiden välisiä eroja.
Eduskuntapuheiden vasemmisto-oikeisto -polarisaatio vaihteli merkittävästi suurimman osan 1900-lukua.
1970-luku erottuu selvänä huippuna, mutta sitä eivät selitä yleensä vastakkainasettelun taustalla olevat populismin nousu tai tuloerojen muutokset. Sen sijaan polarisaation taustalla olivat 1970-luvulla Neuvostoliittoon liittyvät kysymykset, joissa erityisesti SKDL:n näkemykset erosivat jyrkästi muista puolueista.
Myös poliittinen päätöksenteko oli tulosten mukaan tuolloin verrattain tehotonta. Jotkin aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Neuvostoliitto kohdisti Suomeen 1970-luvulla informaatiovaikuttamista, jonka onnistuminen on yksi mahdollinen selitys tuon ajan suurelle polarisaatiolle ja tehottomuudelle.
Polarisaatio on eduskunnassa pidettyjen puheiden mukaan kasvanut systemaattisesti 1990-luvulta lähtien, mutta tutkijoiden mukaan se ei edelleenkään ole historiallisesti poikkeuksellisella tasolla.
Polarisaatio oli 1990-luvun alkaessa poikkeuksellisen alhaalla, minkä jälkeen polarisaatio on maltillisesti mutta yhtäjaksoisesti kasvanut. Historiallisesti katsottuna nykyinen vastakkainasettelu on kuitenkin melko keskimääräisellä tasolla eikä poikkeuksellinen, sanoo Laboren erikoistutkija Jeremias Nieminen.