Ammattiliitto JHL:n mielestä työperäinen hyväksikäyttö ei saa koskaan olla kannattavaa liiketoimintaa. Kiinnijäämisen riskin on oltava todellinen ja seuraamusten tuntuvia.
Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n toimialajohtaja Mari Keturi esittää konkreettisia toimia työntekijöiden aseman vahvistamiseksi.
– Kriminalisoidaan alipalkkaus. Tällä hetkellä alipalkkauksesta ei seuraa käytännössä muuta kuin velvollisuus maksaa takaisin se, mikä olisi alun perin kuulunut maksaa. Tämä ei riitä. Norjan mallin mukaisesti palkkavarkaus ja törkeä palkkavarkaus on tuotava Suomen rikoslakiin, jotta työntekijöiden oikeuksien polkemisesta seuraa todellinen rangaistus. Meillä Suomessa on korkea aika ottaa käyttöön vastaava sääntely, jossa alipalkkaus rinnastetaan muihin omaisuusrikoksiin.
Keturi esittää myös kanneoikeutta ammattiliitoille kanneoikeus.
– Kaikki työntekijät eivät pysty itse viemään asiaansa oikeuteen. Ammattiliittojen kanneoikeus vahvistaisi työntekijöiden oikeusturvaa ja varmistaisi, ettei väärinkäytöksiä tarvitse kohdata yksin.
Keturi on huolissaan siitä, että alihankintaketjut tarjoavat piilopaikan vastuulle.
– Tilaajavastuun on ulotuttava koko alihankintaketjuun, jotta työntekijöiden oikeudet eivät katoa ketjun varrelle. Tämä tarkoittaa, että jokaisella ketjun osapuolella – oli kyseessä aliurakoitsija, vuokratyövoiman tarjoaja tai muu työvoimaa käyttävä toimija – on velvollisuus huolehtia siitä, että työntekijöille taataan lainmukaiset työehdot, asianmukainen kohtelu ja reilu palkkaus.
Ilman selkeää ja kattavaa vastuurakennetta on Keturin mukaan riski, että työntekijöiden oikeudet jäävät valvomatta, mikä mahdollistaa työperäisen hyväksikäytön ja harmaan talouden kasvun.
Hallitus ideologisella ristiretkellä
Keturin mukaan nykyhallitus on tässä asiassa väärällä tiellä.
– Sen sijaan, että hallitus puuttuisi alipalkkaukseen ja hyväksikäyttöön, se käy ideologista ristiretkeä ammattiliittoja vastaan ja heikentää työelämän pelisääntöjä. Tämä suunta on vaarallinen: heikentämällä työntekijöiden suojaa lisätään hyväksikäytön riskiä – ja samalla romutetaan rehellisten suomalaisten työnantajien kilpailuedellytykset. Hallituksen valitsemat toimet eivät poista ongelmia – ne pahentavat niitä.
Elinkeinoelämän hiljaisuutta Keturi pitää huolestuttavana.
– On syytä kysyä: miksi elinkeinoelämän etujärjestöt vaikenevat nyt? Usein aktiiviset toimijat ovat nyt kuin strutsit – pää hiekassa. Harmaan talouden kitkeminen olisi niiden intressissä. Vai onko kyse siitä, että toimenpiteet, joilla oikeasti olisi vaikutusta, eivät palvele väärillä eduilla menestyviä?
Tiukempi puuttuminen hyväksikäyttöön on sekä työntekijöiden että rehellisten työnantajien etu, koska nykytilanne ruokkii epäreilua kilpailua ja jopa ihmisoikeusloukkauksia.