Hesarin Talous-liitteessä haastateltiin 1.3. valtion sijoitusyhtiön hallituksen puheenjohtaja Keijo Suilaa. Jutun otsikko oli tunteisiin vetoava ”Sinivalkoisen itsekkyyden puolesta”.
Teräs- ja monialakonserni Rautaruukki on viime aikoina suorastaan kunnostautunut sinivalkoisella tiellä. Yritys on tehnyt huikeaa tulosta vuodesta toiseen ja esimerkiksi sijoitetun pääoman tuotto on keikkunut sitkeästi yli 30 prosentissa. Hyvä, koska yrityksen on osakeyhtiölain mukaan tuotettava voittoa. Sijoitusyhtiö Solidiumilla on siis melkoinen kultakimpale käsissään.
Onko valtio sitten omistajana inhimillisempi tai pitkäjänteisempi kuin muut omistajat? Viimeaikaisten toimien perusteella ihan näin ei voi sanoa. Yritys ilmoitti tylysti laittavansa satoja työntekijöitä kilometritehtaalle sekä lomauttavansa erittäin suuren määrän väkeään. Kaikki tämä siksi, että viime vuoden viimeinen neljännes oli huono.
Toki tämän vuoden alunkaan näkymät eivät ole kovin ruusuiset, mutta tämä kertoo karua kieltään omistajan lyhytnäköisestä toimintalinjasta, jossa henkilöstö toimii teräksen hinnanlaskua hidastavana suhdannepuskurina. Juhlapuheiden käytetyimpiin kuuluva fraasi on, että ”henkilöstö on yrityksen paras voimavara”. Niinpä näyttää olevan.
Rautaruukin harjoittama hinnoittelupolitiikka ei myöskään vaikuta järin isänmaalliselta. Yhtiö ajaa kotimaiset asiakkaansa ahtaalle, josta seuraa, että näiden on haettava terästoimittajansa Suomen rajojen ulkopuolelta. Taantuman jälkeen nämä asiakkaat eivät enää palaa.
Kovin suuria pisteitä tämä valtion suurelta osin omistama yhtiö ei saa myöskään yhteisten asioiden hoitamisesta. Sen jälkeen kun väkeä on irtisanottu ja lomautettu, estetään kaiken huipuksi työmarkkinajärjestöjen edustajien saapuminen tehtaalle auttamaan ja neuvomaan jäseniään siitä, miten tulee toimia tällaisessa kriisitilanteessa.
Pääministeri Vanhasen toiveet yritysten yhteiskuntavastuusta tuntuvat kovin ontoilta, jos oma tupa on siivoamatta. On epä-älyllistä väittää, ettei pörssiyhtiön asioihin voi puuttua: minkään yhtiön toimiva johto ei kovin kauan voi toimia merkittävän omistajan tahdon vastaisesti. Jos sellainen siis on.
Suilan mukaan Suomi tarvitsee tervettä kansallista itsekkyyttä. Solidiumiin on siirretty kuitenkin pelkät finanssisijoitukset ja päätökset tehdään taloudellisin, ei poliittisin perustein. Onko tämä se sinivalkoisen omistajaohjauksen yhtälö, jolla Suomi nostetaan taantumasta?
uutiskirje 
