Merkillepantavaa edelleen jatkuvassa keskustelussa on ollut hyvä henki, jolla sitä on käyty. Oltiin puolesta tai vastaan, on ymmärrystä riittänyt toisinajattelevia kohtaan.
Hallitseva piirre keskustelussa on myös kannustus, jota päättäjille ja varsinkin tuleville omille ministereille on osoitettu. Esille on tullut korostuneesti hallitusneuvottelijoiden saama varaukseton kiitos. Sitä ovat jakaneet niin hallitukseen menoa puolustaneet kuin sitä vastustaneet. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Päätöksen kanssa eletään
Nyt hallitusohjelmassa on Vasemmistoliiton käden jälki ja monta hyvää asiaa siinä on parantamassa köyhimpien asioita, toteaa Sari Virta blogissaan ja kysyy olisiko ne siellä ilman Vasemmistoliittoa?
Virta toivoo, että keskustelu puolueen hallitusmenosta ei jatku juupas-eipäs-akselilla. Päätös on tehty ja sen kanssa eletään.
Puoluevaltuuston 1. varapuheenjohtaja Pia Lohikoski kiitti jo kokouspuheenvuorossaan koko puolueen neuvotteluryhmää hyvästä yhteistyöstä ja etenkin Paavo Arhinmäkeä siitä, kuinka todella sitkeästi tämä väänsi vielä viime metreillä monia parannuksia hallitusohjelmaan. Ilman Paavon sinnikkyyttä olisi hallitusohjelmaan hänen mukaansa jäänyt esimerkiksi koulutukseen kohdentuvia leikkauksia myös perusopetuksen osalta, eikä vanhuspalvelulakiin olisi kirjattu rahoja.
Lohikoski kertoo äänestäneensä kuitenkin hallitukseen menoa vastaan ja totesi muun muassa, että kuntatalouden leikkaukset tulevat kostautumaan Vasemmistoliitolle ensi vuoden kuntavaaleissa, ja että puolueen ollessa mukana hallituksessa ”tarjoamme päämme perussuomalaisille kultalautasella”.
Lohikosken blogipuheenvuoron loppulauseesta voi päätellä, että epäilys jäi kaivelemaan: ”Jos ja kun vastaan tulee tilanteita, joita emme voi kerta kaikkiaan hyväksyä, muistettaisiin, että hallituksesta voi myös lähteä pois” kirjoittaa hän.
Rakentavasti eri mieltä
Myös puoluevaltuuston 2. varapuheenjohtaja Mirka Muukkonen ilmoittaa blogissaan äänestäneensä hallitukseen menoa vastaan. ”Tukevat leikkauslistat hirvittävät”, perustelee Muukkonen kantaansa. Hänkin ennakoi Vasemmistoliitolle käyvän kuntavaaleissa huonosti: ”Kunnissa tulemme tällä ohjelmalla häviämään kannatusta jo seuraavissa kuntavaaleissa”.
Turkulainen Asko Mäki kiittää Muukkosta asiallisesta ja rakentavasta tavasta olla eri mieltä ja vasta-argumentoi häntä ja muita vaalimenestyksestä huolestuneita kysymällä, että ”jos oppositiossa oleminen kerran tuottaa lisää kannatusta, miksei sitä saatu juuri käydyissä eduskuntavaaleissa?”
Vaikein työ on Mäen mielestä vasta alkanut. Oppositiosta arvostelu ja oikeassa oleminen olisi ollut taas paljon helpompaa, mutta nyt on oikea linja tehostaa Vasemmistoliiton toimintaa ja tukea omien ministereiden ja eduskuntaryhmän työtä Vasemmistoliiton tavoitteiden toteuttamiseksi.
Mäki lukee hallitusohjelman pahimpiin kohtiin kuntien valtionosuuksien leikkaamisen 630 miljoonalla, mutta muistuttaa summan olevan noin kaksi prosenttia kuntien ja kuntayhtymien yli 30 miljardin menoista. ”Jos hyvin käy, talouskasvu hoitaa tämän nostamalla hyvinvoivien kuntien kunnallisverokertymää. Heikoille kunnille käy huonommin – ja kaikille, jos talouskasvua ei tulekaan”.
Kumpi on vastuullisempi?
Helsinkiläinen Pasi Kirkkopelto pitää vasemmiston näkökulmasta outona ja näköalattomana, että moni ei näe hallitusyhteistyötä demareiden, vihreiden ja vasemmiston välillä todellisena mahdollisuutena ja voimana, eikä luota ministereidensä kykyyn toimia tehtävässään vastuullisesti ja puolueen asettamien tavoitteiden suuntaan.
Kirkkopelto esittää kysymyksen: kumpi on vallanhaluisempi – se, joka vaatii kaikkea ja jos ei saa, niin ei hyväksy sitten mitään, vai se, joka ymmärtää, että kaikkea ei voi saada heti ja on siksi valmis kantamaan vastuun ja tekemään töitä tavoitteiden saavuttamisen eteen?
Ex-kansanedustaja Pentti Tiusanen toteaa ”Paljon on Paavon käsissä, samoin Merjan”. Hän odottaa näiden pystyvän omaleimaiseen ja vakuuttavaan toimintaan ja muistuttaa myös Markus Mustajärven ja Jyrki Yrttiahon vastuusta. ”Tiedotusvälineet ovat jo lietsoneet eripuraa”.
Eduskuntaryhmässä Tiusanen toivoo pinnan kestävän erilaisista äänestystavoista huolimatta.
Tamperelaistutkija Sinikka Torkkola toteaa elävänsä ja toimivansa puoluevaltuuston päätöksen mukaan.
”Kuunneltuani viisi tuntia puheita puolesta ja vastaan, tulin siihen tulokseen, että olipa päätös mikä tahansa, luotan yhteiseen päätökseen”. Torkkola sanoo palanneensa aktiiviseksi vasemmistolaiseksi poliittiseksi toimijaksi, jotta voisi olla mukana puolustamassa hyvinvointivaltiota ja oikeudenmukaisempaa maailmaa
Kuka muu köyhän puolella?
”Kuka pitää hallituksessa pienituloisen tai köyhän puolia, ellei vasemmisto ole mukana”, kysyy Aino-Kaisa Pekonen. Toisin kuin ne puoluevaltuuston jäsenet, joille hyvät kirjaukset olisivat riittäneet, hän katsoo, että vastuullisuutta on se, että vasemmisto lähtee myös mukaan hallitukseen edistämään asioita, jotka ovat hallitusohjelmassa vielä muodossa selvitetään.
Varapuheenjohtaja Pekosen mielestä oikea kysymys kuului: ”Haluammeko me olla pienin oppositiopuolue, joka arvostelee kovin sanoin hallituksen tekemiä esityksiä, joita olemme olleet itsekin säätämässä ja hyväksymässä. Vai haluammeko me olla kolmanneksi suurin hallituspuolue, joka jatkaa neuvotteluita muiden puolueiden kanssa hallituksessa kahden ministerin voimin?”
Suunnanottoja vilttiketjuun?
Järvenpääläisen Maarit Uusikummun mielestä hallitukseen lähtö on Vasemmistoliitolta virheratkaisu. Hän toivottaa ministerikaksikolle onnea, mutta ennustaa näille vaikeita aikoja.
”Paine ja vastuu tulee olemaan hirmuinen ja saa nähdä, kuinka moni pelaa jatkossa Paavon jengissä ja tuleeko vilttiketjulaisia ja joukkueenvaihtoja,” kirjoittaa Uusikumpu.
Uusikumpu uskoo Vasemmistoliiton neuvottelijoiden ja puoluejohdon neuvotelleen vilpittömästi paremman maailman puolesta. Ohjelmaan saatiinkin hyviä asioita eikä hän odottanut siitä puolueohjelman kaltaista. Tästä huolimatta puolueen neuvotteluvoima ei Uusikummun mielestä riittänyt tarpeeksi hyvään ohjelmaan ja niihin isoihin asioihin, jotka oikeasti ovat vasemmistolle tärkeitä.
Ei – mutta rivissä pysytään
Hyvinkääläinen Juuso Aromaa toivoi valtuustotovereiltaan yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, kävi äänestyksessä hallitukseen menosta kuinka tahansa.
Aromaa oli äänestyksessä kielteisellä kannalla, mutta korosti katsovansa, että uudesta hallituksesta tulee paljon parempi kuin kahdesta aikaisemmasta.
”Olen jatkossakin vasemmistolainen, vasemmistonuori ja vasemmistoliittolainen,” vakuuttaa Aromaa.
Puoluevaltuuston jäsen Aydin Sayar kertoo miettineensä pitkään kummin päin äänestää.
Hän äänesti hallitukseen menoa vastaan, mutta kertoo silti olevansa tyytyväinen.
”Olen tyytyväinen, vaikka äänestin toisin kuin enemmistö. Mun mielestä on hyvä lähteä tekemän vasemmistolaista politiikkaa nyt hallituksessa.
Sayar toivoo myös, että kukaan ei kävele ulos puolueesta lopputuloksen vuoksi.
”Puolue on menossa tosi hyvään suuntaan, eikä se saa hajota tähän asiaan, sillä nyt nimenomaan kaivataan sitä yhteishenkeä. Avointa keskustelua pitää pitää yllä eteenpäinkin,” hän arvioi.
Vääntö tuotti tulosta
”Hallitusohjelmassa näkyy kaikki sateenkaaren värit, eikä sitä ei voi pitää oikeistolaisena, ei vasemmistolaisena”, kirjoittaa kansanedustaja Silvia Modig. Oleellista hänestä on se, että siinä näkyy Vasemmistoliiton läsnäolo.
Modig ei kiellä etteikö tuleva hallitus leikkaa, mutta vasemmiston ansiosta se ei leikkaa köyhimmiltä. Hän korostaa, että neuvotteluissa saatiin aikaan ratkaisuja, jotka aidosti lisäävät progressiota ja pienentävät tuloeroja. Tämä on Modigin mielestä keskeinen asia, koska monet muu vasemmiston tavoitteet löytyvät juuri tätä reittiä.
Modig kertoo lähteneensä hallitusneuvotteluihin kriittisenä ja olleensa puolivälissä jo valmis jättämään neuvottelut. ”Mutta kova vääntö tuotti tulosta ja nyt kirjoitettu ohjelma kallistuu – vaikkakin niukasti – hallitukseen menon kannalle”.
uutiskirje 
