Irene-Marjatta ja Pekka Lehtinen ovat musisoineet sairaaloissa ja vanhustentaloissa vuodesta 2003, kirkon Musiikkia sairaalaan -hankkeen alusta asti. Toiminta on vapaaehtoista.
– Olemme tehneet tätä aina sen mukaan, miten omat menomme ovat antaneet myöten. Olemme molemmat edelleen työelämässä, Irene-Marjatta Lehtinen kertoo.
Hän kertoo esiintyvänsä, koska musiikki antaa iloa ja herättelee potilaita yksitoikkoisen elämän keskellä. Samalla se ilahduttaa henkilökuntaankin.
– Sairaalapappien, osastonhoitajien ja muun henkilökunnan mukaan musiikista on ollut niin paljon hyötyä, että potilaat eivät ole tarvinneet illalla unipilleriä esiintymisemme jälkeen.
Laulatteko te myös tuutulauluja iltaisin?
– Ei niiden tarvitse olla tuutulauluja. Riittää, että esitämme vanhoja, kauniita lauluja, joita kuuntelijat muistavat lapsuudestaan. Jopa sellainen potilas, joka ei ole enää puhunut eikä pukahtanut, saattaa tulla lauluun mukaan.
Musiikki katkaisee arkirutiinin
Musiikkia sairaalaan -toiminta sai alkunsa pitkäaikaissairaaloista, joissa potilaat ovat usein iäkkäitä. Sittemmin moni pitkäaikaissairaala on muuttanut nimensä vanhusten keskukseksi, mutta hanke jatkuu edelleen.
– Esiinnymme sekä sairaaloissa että vanhusten paikoissa. Saamme itse valita ja sopia, minne haluamme mennä.
Irene-Marjatta Lehtisen mukaan potilaat yleensä pitävät musiikkituokioista.
– Se on heille tapahtuma, joka katkaisee arkirutiinin. Musiikki avaa aina tietä ihmisten välillä.
Erityisen ilahtuneena hän muistelee esiintymistä dementiaosastolla.
– Sanoin siellä Pekalle, että nyt laulan saksankielistä musikaalia suoraan nuoteista, koska en osannut sitä ennalta.
Irene-Marjatta Lehtinen ajatteli, että paikka ja yleisö olivat hyviä kokeilulle.
– Kun aloin laulaa, tällainen dementikko lauloi mukana puhtaalla saksankielellä ja paljon paremmalla äänellä kuin minä. Peesasin sitten laulua hänen mukaansa.
– Kun lopetimme, menin kysymään, missä hän oli laulanut saksankielisiä lauluja. Hän totesi, ettei tiedä ja ettei ole laulanut missään. Totesipa vielä, että ei edes osaa saksaa.
Iloa muille ja itselle
Pekka ja Irene-Marjatta Lehtinen esiintyvät yleensä tunnin kerrallaan.
– Riippuu siitä, miten paikassa jaksetaan.
Keikkojen määrä vaihtelee sen mukaan, miten aikaa on.
– Kuukaudessa voi olla muutama käynti. Mutta esimerkiksi ennen joulua ja juhannuksen tienoilla saattaa olla useampikin esiintyminen.
Irene-Marjatta Lehtinen muistuttaa, että kyse on vapaaehtoistyöstä, jossa jokainen tekee sen, mitä haluaa, ehtii ja jaksaa.
– Tästä pitää olla iloa sekä kuuntelijoille että itselle. Eihän vapaaehtoistyö saa taakka olla.
Toivekappaleitakin voi pyytää
Lehtiset kertovat musisoivansa sairaaloissa ja vanhustentaloissa, koska ovat harrastaneet laulua ja musiikkia melkein koko elämänsä ajan.
– Täytyhän tätä johonkin saada purkaa, koska tämä on niin tärkeää.
Esitettävä musiikki on kansanlaulutyyppistä, laulelmia ja elokuvasävelmiä. Joskus mukaan saattaa mahtua joku aariakin.
Myös kuuntelijoita ajatellaan aina. Toivekappaleitakin saa pyytää.
– Lapsoset ketterät on suosittu, samoin Mä oksalla ylimmällä. Ja maakuntalauluja pyydetään paljon.
Pekan mukaan virsiäkin esitetään, jos tarvetta on.
– Itse olen laulanut ja soittanut kirkossa, myös arabikristittyjen musiikkia. Sellainen tuo uutta ulottuvuutta.
uutiskirje 
