Silvia Modig on taatusti harvoja kansanedustajia, joille ”dyykkaus” on tuttua. Se tarkoittaa syötäväksi kelpaavan ruuan etsimistä roskiksista.
Modigin dyykkaus alkoi säästösyistä, vaikka mukana oli myös ekologista elämänasennetta.
– Ruoka on jossain määrin pakollinen asia. Jos työtä tehdään vain rahan vuoksi, sitä on kiva tehdä mahdollisimman vähän. Liikenevän rahan voi sitten käyttää sellaiseen mistä oikeasti tykkää.
– Lisäksi dyykkaus on äärimmäisen ekologista. Se on suoraa säästöä, kun ottaa roskiksesta pois sen mikä menisi muuten kaatopaikalle.
– On aivan päätöntä, että roskikset ovat nykyään lukossa. Siis suojellaan kaatopaikalle menevää roskaa.
Helsingissä köyhyys on päässyt niin pahaksi, että moni eettinen dyykkaaja ajattelee jättävänsä roskikset rauhaan, koska sieltä löytyvälle ruualle löytyy tositarvitsijoita.
– Dyykkaajien kesken on puhuttu, ettei viitsitä mennä sille tai tälle roskikselle. Siellä on ihan oikeasti köyhiä ihmisiä, joilla ei ole varaa ostaa ruokaa. Me ollaan siellä sen vuoksi, että halutaan elää niin. Tässä pelaa tällainen solidaarisuus.