Simen herää joka aamu ennen auringonnousua, rukoilee, valmistaa perheelleen aamiaisen ja pukee ylleen valkoisen lääkärintakin, joka on ollut osa hänen identiteettiään yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Simenin nimi on muutettu hänen henkilöllisyytensä suojelemiseksi. Hän on gynekologi ja synnytyslääkäri, joka on hoitanut raskaana olevia naisia ja vastasyntyneitä Parwanin maakuntasairaalassa yli kymmenen vuoden ajan.
Simenin haave lääkärin ammatista sai alkunsa jo lapsuudessa, kun hänen äitinsä miltei kuoli synnytykseen.
– Äitini sanoi aina, että minusta pitää tulla lääkäri, jotta muiden naisten ei tarvitsisi kokea samaa.
Simen erikoistui naistentauteihin ja synnytyksiin. Työ on ollut raskasta, mutta hän ei ole koskaan katunut valintaansa.
– On ollut aikoja, jolloin tein töitä kolmekin vuorokautta lähes tauotta. Mutta aina kun kuulin vastasyntyneen ensimmäisen parkaisun, kaikki väsymys unohtui.
Taliban on kiristänyt rajoituksia vuosi vuodelta
Simenin suurin huoli ei ole lääkepula, ylikuormitetut osastot tai vaikeat synnytykset, vaan hän pelkää menettävänsä oikeuden tehdä työtään.
Vuoden 2021 valtaan paluunsa jälkeen Taliban on rajoittanut järjestelmällisesti naisten mahdollisuuksia opiskella, tehdä työtä ja liikkua vapaasti.
Sairaaloissa määräykset ovat kiristyneet vähitellen. Ensin kiristyivät pukeutumissäännöt. Työvaatteiden tilalle tulivat yhä peittävämmät asut, eikä hiuksia tai omia vaatteita saanut enää näkyä. Sen jälkeen alettiin rajoittaa naisten ja miesten työskentelyä samoissa tiloissa.
Unicefin mukaan koulutukseen ja naisten työllistymiseen kohdistuvat rajoitukset voivat johtaa siihen, että Afganistan menettää vuoteen 2030 mennessä yli 5 400 naispuolista terveydenhuollon ammattilaista. Seurauksena olisi naisten terveyspalvelujen merkittävä heikkeneminen koko maassa.
Afganistanissa naiset ovat riippuvaisia naislääkäreistä, sillä käytännössä mieslääkärit eivät saa hoitaa naispotilaita. Jos yhä harvempi nainen voi työskennellä lääkärinä, naisten mahdollisuudet saada tarvitsemaansa hoitoa heikkenevät myös.
Simen on huomannut, kuinka muutos on vaikeuttanut potilaiden hoitoa. Hän kertoo, kuinka ennen eri alojen erikoislääkärit yhdistivät voimansa. Jos synnytyksessä tuli suuri verenvuoto, kirurgi, anestesialääkäri ja muu apu tuli minuuteissa paikalle. Heidän yhteinen tavoitteensa oli pelastaa äiti ja lapsi.
– Lääketiede ei liity sukupuoleen, vaan asiantuntemukseen, kokemukseen ja vastuuntuntoon.”
Mies naislääkärin mukana koko ajan
Simen kertoo lähteneensä valmiiksi huolestuneena tilaisuuteen, jossa maakunnan terveysviranomaiset esittelivät Talibanin suunnittelemaa uutta määräystä.
– Kun kuulin määräyksen sisällön, huolestuin todella.
Hyveiden levittämisen ja paheiden ehkäisyn ministeriö suunnittelee, että mieskollegoiden kanssa työskentelevillä naisilla on oltava miespuolinen huoltaja eli mahram.
Mieshuoltaja tarvitaan tällä hetkellä saattamaan naiset töihin ja takaisin, mutta jos määräys käy toteen, hänen pitää olla naislääkärin mukana koko työpäivän ajan.
– Olen omistanut koko elämäni tälle ammatille. Vietin vuosia opiskellen, valvoin lukemattomia öitä ja kestin monia vaikeuksia voidakseni huolehtia tämän maan naisista. En osannut kuvitellakaan tilannetta, jossa tulevaisuuteni lääkärinä riippuisi enemmän miespuolisesta valvojasta kuin taidoistani ja kokemuksestani.
Valinta työn ja pojan tulevaisuuden välillä
Simenin perheeseen kuuluu kroonisesti sairas aviomies, kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Aviomies ei terveytensä vuoksi kykene saattamaan vaimoaan päivittäin töihin.
Tähän saakka perheen vanhin, yliopistossa opiskeleva poika on vienyt äitinsä sairaalalle. Järjestely on mahdollistanut sen, että Simen on voinut jatkaa työtään.
– Poikani on saattanut minut sairaalalle ennen lähtöään yliopistolle. Hän on usein myöhästynyt kursseiltaan, muttei ole koskaan valittanut. Hänen mielestään tärkeintä on, että minä saan tehdä työtäni.
Jos miespuolisen huoltajan pitäisi olla sairaalassa koko työvuoron ajan, tämä järjestely ei enää riittäisi, vaan miesvalvojan pitäisi istua sairaalan nurkassa tuntikausia.
Hänellä ei olisi muuta tekemistä kuin odottaa vuoroni päättymistä, joskus jopa 24 tunnin ajan. Poikani pitäisi keskeyttää opintonsa voidakseen olla kanssani pitkien työpäivieni ajan. Tai sitten minun olisi lopetettava lääkärin työni. Valinta poikani tulevaisuuden ja oman elämäntyöni välillä olisi elämäni vaikein.”
Jos Simen lopettaa työt, perhe menettää suuren osan tuloistaan. Jos poika joutuu keskeyttämään yliopiston, hänen tulevaisuutensa on näköalaton. Molemmissa tapauksissa perhe kärsii.
Uusi määräys tulee vaikuttamaan lukemattomiin työntekijöihin ja potilaisiin ympäri maata. Yksistään Parwanin maakuntasairaala hoitaa päivittäin satoja potilaita maakunnan pääkaupungista ja lähialueilta. Merkittävä osa henkilökunnasta on naisia: erikoislääkäreitä, yleislääkäreitä, kätilöitä, sairaanhoitajia ja laboratoriotyöntekijöitä. Moni heistä on myös perheensä ainoa elättäjä.
– Kollegoideni joukossa on leskiä, jotka elättävät yksin perheensä. Kaikilla ei ole miespuolista huoltajaa, joten he eivät voisi enää jatkaa työtään.
Artikkelin on tuottanut Learning Together -verkosto. Verkoston suomalaiset naistoimittajat ovat kouluttaneet afgaaninaistoimittajia vapaaehtoistyönä vuodesta 2009. Kirjoittajat ovat Afganistanissa asuvia, Suomen tuella koulutettuja naistoimittajia, joiden henkilöllisyys salataan turvallisuussyistä, samoin haastateltavien oikeat nimet.
uutiskirje 
